Lovely September

Meinasin olla mitään fiilistelemättä, mutta näääh - ei voi olla fiilistelemättä. Koska hei, syyskuu! Miettikää sitä. Syyskuu!

Ja enää pari viikkoa lähtöön. Samaan aikaan tajuan sen ja sitten iskee se hermostus ja epäilys, että eeeihäään. Ja samalla poukkoilen sisäisesti hymyillen huoneesta toiseen, yrittäen esittää, että I'm okey, I'm okey. Ihan okey. Äskenhän se kevättalvi vasta oli ja vain muutama tiesi suunnitelmistani. Ei sillä, että vieläkään kaikki niistä tietäisivät. En ole sen kummemmin huudellut.

Eniveis, jalkojani lujasti maassa pitelee tieto siitä, kuinka arki alkaa lähes heti, kun jalkani koskettavat Korean maaperää. Löydettyäni hostellin menen suihkun kautta nukkumaan kahden valvotun vuorokauden jälkeen ja keskiviikko-aamuna herään ihmeissäni huoneestani, raavin päätäni ja panikoin hetken, ennen kuin tajuan, missä olenkaan. Sitten alkaa käytännön asioiden hoitaminen eli olisihan se aika nice, jos puhelinliittymän saisin ja ehkä tilin pankista. Kiertelen ja kaartelen ympäri ämpäri, ja tutkiskelen, josko olisi helppo itse löytää oma kämppä vai odotanko koulun alkua ja kidnappaan sieltä jonkun paikallisen auttamaan. Muuten en sitten tiedäkään, mitä eteen tulee. Luultavasti vaikka mitä - seikkailu.

Tämän viikon torstaina alkaa eeppinen Lappi -seikkailu frendien (auto on lastattu viidellä tytöllä ja kahdella koiralla) kanssa, päättyen sunnuntaina. Lauantaina itken 23 -vuotiaaksi tulemistani ja vielä enemmän korean iässä vanhenemistani. Yhyy. Nyyh. Yhyy.

Ensi viikolla tuskastelen pakkaamisen kanssa ja ostan vielä viimeisiä must have -juttuja Suomesta. Enkä lähdekään lähtöä edeltävänä päivänä junalla Helsinkiin, vaan ihana iskä heittää meikäläisen lentokentälle lähtöpäivänä. Eihän sinne Helsinki-Vantaalle menekään meiltä kun joku kepeät 4½ tuntia. Jippii.

Kuvatukset googlesta.