Tiedekeskuksen täti

Viime perjantaina saimme muiden Dellsiin lähtevien kanssa tietää, mitä pääsemme tekemään töissä. Tai siis työnimikkeet ja niiden kuvaukset - työsoppareissa ne lukivatkin. Työnantaja oli hakemuksien perusteella päättänyt, minne sijoittaa jokaisen. Olin innosta soikeana, kun pääsin, minne olin toivonutkin (hakemuksessa sai ruksia 2 vaihtoehtoa toiveeksi)! Tuolla on siis erilaisia työpaikkoja: hengenpelastajia, myyjiä yms. Tommy Bartlett ja Noah's Ark Waterpark ovat työllistäjiämme.

Niin, ja minä siis pääsin Tommy Bartlett Exploratoryyn töihin! Sinne eniten halusin tosiaan. Kyseessä on tiedekeskus, missä on asiakaspalvelutöitä tarjolla. Lapsiperheitä tuolla käy, mutta vaikuttaa jännälle paikalle, että varmasti aikuisetkin tykkäävät ja viihtyvät. Tiedekeskuksessa on kaikenlaisia laitteita, robotteja, tiedejuttuja yms. Työnkuvani vaikuttaa hyvin monipuoliselta, sillä asiakkaita autan ja opastan, käytän laitteita ja myös siivoilen ja pidän ympäristöstä huolta, että siistiltä näyttää. I'll be an exploratory attendant! Yayyy!

Tuolla se tuleva työpaikkani on! Kuva googlesta.

Hiukset pystyyn! Vaikuttaa hauskalta jutulta tämä - vaikka minulla nyt hiukset sähköistyy muutenkin... Hahahah! Kuva googlesta.

Tulen asumaan "traikkuparkissa", trailer parkissa, koska työskentelen Exploratorylla. Asuinpaikasta on kuulemma n. 2 minuutin kävelymatka töihin. Not bad! Ja tosiaan, majoituksen hoitaa työnantaja, ja viikoittain vuokra $70 lähtee automaattisesti palkasta, mikä on mielestäni kätevää. Asutaan suomalaisten kanssa 3-4 hengen soluissa, ja kyllähän nuo kämpät näytti ihan siisteiltä ja mukavilta kuvissa, mitä olen nähnyt. Kuitenkin tulee oltua menossa kesällä niin paljon, että tuskin siellä kämpillä hirveän paljon viettää aikaa.

Enää olisi semmoinen reilu kuukausi viisumi-haastatteluun ja SAYL:in infotilaisuuteen (ovat samana päivänä). Kyllä se aika menee nopeasti! Ja hyvä vaan, että ostin viime viikolla lentoliput, sillä hinnat ovat nousseet muutamalla kympillä, kun katsoin. Toisaalta IP -osoitteen kauttahan hakukoneet tunnistavat ja nostavat hintoja, kun huomaavat, että ahaa, tuota kiinnostaa lähteä tuonne tuohon aikaan, kun on kauan kyttäillyt... Nostetaas hintoja, kyllä se kuitenkin ostaa ne liput! Niin että nopea pitää olla, ei kannata liian kauan odottaa.

Varasin DC:stäkin hostellin, mitä on kehuttu maasta taivaisiin. Luin lukuisia arvosteluja paikasta, ja monessa mainittiin, kuinka se on paras hostelli mikä jenkeistä löytyy. Sijaitsee mukavan tuntuisella alueella, mistä löytyy lukuisia ravintoloita ja baareja. Ei ole aivan keskustassa, mutta ei kaukanakaan sieltä. Nyt ovat siis odotukset korkealla!

Ainiin! Saan kesätyön luettua työharjoitteluksi koulun puolesta! Ja tämä on siis meikän toinen harjoittelu, mikä yleensä pitäisi suorittaa esimiesharjoitteluna. Ulkomailla suoritettu harjoittelu on kuitenkin asia erikseen, eikä ole niin väliä, mitä siellä tekee. Koululle asia oli ok, SAYL:ille myös (heillä on kokemusta tästä työharjoittelusta paljon). Pakko hehkuttaa, kuinka smoothisti asiat ovat menneet - perjantaina lähetin työharjoittelusopparin SAYL:ille, mistä se meni jenkkeihin. Tänään aamupäivästä sain viestiä, että tässä tämä allekirjoituksineen kaikkineen, onhan ok? Ja olihan se!

Eikä siinä kaikki - koulu myöntää apurahan ulkomailla työskentelyyn. Summaa en ala tässä purkamaan, mutta on se ihan mukava apu. Mahtavaa!

Googlesta.

Change of plans

Lentoliput on tänään hommattu, vaikka suunnitelmat hieman muuttuivatkin sen vuoksi, ettei jenkkeihin pääse lentämään ennen kuin aikaisintaan 20.5. Tarkkaa syytä ei ole Suomenkaan päähän kerrottu, mutta itsehän löysin näitä mahdollisia syitä muutaman... Anyways, ettei tulisi ongelmia rajalla, on matkaan lähdettävä vasta 20.5.

FB-ryhmä tämän kesän suomalaisille lähtijöille aukaistiin perjantaina, missä hieman tutustuttiin toisiimme. Whatsapp -ryhmässäkin on ollut nyt jonkin verran kuhinaa, siellä ne numerot keskustelee. Jossain vaiheessa voisi antaa numeroille toki nimetkin.

Lentojutut mietitytti todella paljon, ja aluksi ajattelin vain ottavani lennot Chicagoon. Kyselin FB:ssäkin asiasta, että onko joku muukin tällaista miettinyt, ja sain muutaman vastauksen. Kesti ehkä pari päivää, ja muutin pläänejäni taas. Inhotti "feidata" porukkaa, mutta toisaalta mitään ei oltu vielä lukkoon lyöty, pohtimisasteella oltiin, joten it was okaaayyy. En kanna huonoa omatuntoa asiasta - but just to let you know, en ole feidailija-sankari, vaan pidän sanani, jos jotain päätetään!

Mutta voinko paremmin NYT fiilistellä sitä, että lentoliput on ostetttuuuuuuu?!?

Eli 20.5 lennähdän Icelandairin siivin Helsingistä Reykjavikin kautta DC:hen. En vain voi olla tapaamatta jenkkiystävääni ennen töiden alkua! Ollaan niin paljon puhuttu meetingistä, että I'm gonna do it now. Menolippuhan se sinne pelkästään on, sain sen hieman yli 300€:llä. Ei ole syyskuun pläänit ihan selvillä vesillä vielä, joten siksi näin.

23.5 lennän DC:stä Chicagoon, missä olen yön, pari, ennen kuin menen bussilla/junalla lopulta Dellsiin. Hauskaahan tässä on se, että tämä lento mennään American Airlinesilla - sillä olin aikoinaan töissä Helsingin lentokentälläkin, turvahaastattelin matkustajia lentämässä suoraan Chicagoon! AA, we will meet again... Ahhh! Tällä kertaa se olen MINÄ, joka lennän Chicagoon. Ei tarvitse enää vain katsoa, kun ihmiset astuvat sinne menevään koneeseen.

Fiilikset on tällä hetkellä korkealla, en-kä mal-ta o-dot-taa ke-sää! Fiiliksiä myös nostaa entisestään tieto, että pystyn lukemaan työni jenkeissä työharjoitteluksikin! Se käy opettajalleni, se käy myös SAYL:in tyypeille. Yayyy!

Niin hyvin on siis mennyt, että hieman pelottaa, jos elämä kääntyykin äkkiä päälaelleen... Hope not. Joo ei ajatella sitä.

2 ensimmäistä kuvaa meikän, 2 loppua googlesta.

Alustavia suunnitelmia

Vielä on pakko hehkuttaa, kuinka ihanien uutisten kuukausi tämä maaliskuu onkaan ollut! Eikä maaliskuu ole vielä edes lopussa, vaan keskivaiheilla menossa. Huhhuh!

Jenkkien reissua varten on saanut täytellä vaikka minkälaista lappua, mikä ei siis tullut yllätyksenä. Ei ole ollut kovin vaikeaa tosin, ainakaan tähän mennessä. Lisälappuja tulee täytettäväksi ensi kuussa. Eilen illalla postiin pääsivät tähän astiset palautettavat paperit kirjekuoressa, menemään kohti Helsinkiä ja SAYL:in toimistoa. Toivon mukaan ne ovat huomenna perillä. Koska huomenna on vähän niin kuin viimeinen palautuspäivä. Jouduin odottamaan englanninkielisen rikosrekisteriotteen kotiin, jotta pystyin laittamaan kaikki kerralla menemään. Kiirettä siis pitää!

Samalla olen myös alustavasti suunnitellut lentojakin, ajattelin ne ensi viikolla varata. Tässä lähiaikoina meille suomalaisille työntekijöille avataan suljettu FB -ryhmä, missä voidaan suunnitella vaikkapa juurikin näitä yhteisiä lentoja. Mielestäni erittäin mukava idea, vaikkei minua "yksinkään" haittaa lentää, on sitä sen verran tullut kuitenkin harrastettua. Saa nyt nähdä, miten käy aikataulut yhteen.

Luultavasti lennän ensin Suomesta NYCiin, missä vietän muutaman päivän, minkä jälkeen voisin piipahtaa Washington DC:ssä tapaamassa jenkkifrendiä, ja jatkaa sieltä Chicagoon ja lopulta Wisconsin Dellsiin. Töidenkin loputtua syyskuussa voisin käväistä DC:ssä, jos ei tällä kertaa onnaa. NYCissä haluan ehdottomasti piipahtaa ennen Dellsiä. Koska...

Googlesta.

ANASTASIA TULEE ENSI KUUSSA BROADWAYLLE!! Anastasia on aivan ihana elokuva, minkä olen nähnyt monta kertaa. Se on ehdottomasti yksi lempparileffoistani. Täyttää tänä vuonna 20 vuotta, minkä kunniaksi tämä musikaalikin tehtiin - jos olen oikein ymmärtänyt. Oli miten oli, Anastasia -musikaali Broadwaylla kuulostaa sellaiselta, mitä en halua jättää välistä tällä reissulla. Kunhan nyt selvitän, mitkä päivät vietän NYCissä, varaan netistä liput näytökseen.

Olen aiemmin nähnyt NYCin Broadwaylla Mamma Mia!:n ja Sister Actin, mitkä molemmat olivat mielettömiä ja todellakin katsomisen arvoisia. Sai rahoilleen vastinetta!

Olen toki suunnitellut jo muitakin juttuja, mitä haluan tehdä ja nähdä NYCissä, esimerkiksi vuoden alussa avattu New Territories -paikka, mistä voi ostaa mm. Unicorn Milkshakea, mitä en haluaisi missata. Namiiiiii! Ja onhan se nyt söpö kuvissakin. Heidän instagram -sivuiltaan voi käydä kuolailemassa herkkukuvia!

Kuten arvata saattaa, en malttaisi odottaa paria kuukautta! Olen jo valmis lähtöön. Doh, tietenkään se ei nyt heti onnistu, pitää saada kevätlukukausi kunnialla loppuun. I can do this, toistelen itselleni. Yes, I can!

Haha, tämä biisi on soinut päässäni. Hoilailtiin tätä välillä lentokentälläkin kollegoiden kanssa aikoinaan. En ole katsonut tätä leffaa, minkä tunnari biisi on, mutta voin hyvin kuvitella sen huumorin siinä, ihan tähän biisiin nojautuen!

Jenkeistä on tullut nyt niin paljon uutisointia, että pää joutuu koetukselle. Turismikin maassa on dropannut alas, mikä ei varsinaisesti yllätä. Ehkä tästäkin syystä on mielenkiintoista sinne nyt suunnata. MatkailunKIN kannalta. Saa nähdä maata opiskelijan silmin. Eletään hyvin omituisia aikoja uuden presidentin myötä, ja noh - kiinnostavaa mennä "seuraamaan" sivusilmällä sitä meininkiä ihan maan sisältä käsin. Vaikken mikään politiikan suurkuluttuja todellakaan ole, mutta varmasti kukaan ei ole voinut välttyä nyt edes jonkin verran seuraamasta.

Perryn uusin kappale kolahti aika lujaa.

En kestä!

Siis en kestä!! Sydän tässä pakahtuu onnesta! Huhhuh, uhhuh! Nyt ovat kyllä tämän planeetan tähdet meitsin puolella. Siltä tuntuu!

Yllätysuutinen saavutti minut jälleen kerran lenkillä. Olin tien varteen käppäilemässä koiruuden kanssa, kun luin Whatsappista, että tiedot vaihtohausta ovat tulleet! Oitis käteni alkoivat täristä, sydän hakata tuhatta ja sataa, hengitys tihetä. Nettini oli hiiiiiidas ja aukaisi koulun sähköpostini hyyyyvin verkkaisesti. Odotellessani puhelin itselleni ääneen: "Noniin, rauhotu nyt. Jos et pääse ykköseen, niin ei se kakkonenkaan huono oo - tai kolmas vaihtoehto. Älä nyt stressaa." Odottelupuhe itselle ei auttanut jostain syystä ollenkaan. Höh.

Sain sähköpostin auki, mutta viestin aukaisemisessa kesti toinen tovi. Tässä vaiheessa alkoi fiilikset olla jo vähän turhautuneet. I WANT TO KNOW!!

Vihdoin ja viimein se viesti aukesi. Silmät pomppivat jojona viestin sanoissa, ja kun hengitys taas kulki, aloin hyppimään riemusta, ja huidoin ilmaa: "JES JES JES MÄ PÄÄSIN MÄ PÄÄSIN!!!" Ohikulkevat autoilijat varmaan ihmettelivät, että minkä kohtauksen tuo tyttö sai. Pepikin ihmetteli hihnan päässä, kunnes jatkoi lumen syömistä. Oltiin nimittäin pysähdytty sen ajaksi, että sain viestin luettua.

Loppu lenkki menikin mairean hymyn naamaa piristäessä. Ja ihmetellessä, että oikeasti - minä pääsin, minne halusin! Mieletöntä!

Destination: Seoul, Korea. Kyung Hee University. Kevätlukukausi 2018. Syksyllä lähetetään hakemus vielä sinne (plus muita lippusia, lappusia), odotetaan että sieltäkin tulee yes ja sitten se olisi vähän niin kuin morjens.

Vaihtohakemuksessani oli siis ensimmäisenä Korea, toisena Hong Kong ja kolmantena Britit. Jo ennen kuin koko kouluun hain, tiesin, että Koreaan tulen hakemaan vaihtoon. Ehdottomasti. Se mahdollistaisi korean lisäopiskelun kohteessa sekä hei - olisihan se aivan mahtavaa opiskella ihan korealaisessa yliopistossa omaa alaa! Siitä aikoinaan kielikoulussakin haaveilin, sillä olin kielikoululainen - en yliopisto-opiskelija, vaikka kielirakennus sijaitsikin kampusalueella. Ja nyt se haave tulee toteen!

Huhhuh jälleen kerran. En olisi ikinä uskonut, että voisin saada molemmat ulkomaa -reissut: kesän jenkeissä sekä vaihdon Koreassa. Totta kai salaa toivoin, mutta että... Oikeasti? Voinko minä todellakin olla näin onnekas?

Noh, näköjään. Mietin tuota ylempänä olevassa kuvassa olevaa tekstiä, ja se oikeastaan pitää paikkansa. Minä olen valmistautunut molempiin koitoksiin. Ei näitä juttuja tyhjästä revitty, vaan niiden eteen on tehty töitä. Olen onnekas, että työ palkittiin näinkin parhain päin!

Tuntuu niiiiin hyvältä, kun on lähitulevaisuus tiedossa. Pari kuukautta, niin jenkit kutsuvat - syksyllä Suomi kutsuu 4-5 kuukaudeksi, ja sitten Korea. Makealta maistuu tämän resto-opiskelijan elämä!

Kesä ulkomailla

Jaahas, mistäs sitä nyt oikein aloittaisi? ... Ostin uuden läppärin! Hyvä aloitus, mutta ei oikein sovi aiheeseen. Hmm. Mutta tässä on mageat punaiset taustavalot näppäimistön alla! It is veeery cool! Ylittää uutiskynnyksen oitis, ehdottomasti.

Öh, mutta niin. Kuten otsikosta voi vähemmänkin viisaampi päätellä, lähden kesäksi pois Suomesta. Ulkomaille, kohde Amerikka (jos niitä rajoja ei nyt äkkiseltään päätetä sulkea suomalaisiltakin. Hey pls, don't). Ihan lomailua se ei kuitenkaan ole - vaikka varmasti tulee sitäkin harrastettua ja matkusteltua eri paikoissa -, sillä olen menossa sinne kesätöihin.

NYC heinäkuu 2011.

Siinä se pähkinänkuoressa. Seuraavaksi hieman pidempi osuus. Totesin, että juuri tämän takia pidän blogia: jotta voi kirjoittaa omat ajatukset ylös, lukea ne joskus ja muistaa kaiken. Vaikkei kaikkea voikaan muistaa. Olen kuitenkin kirjoittanut blogia, eri osoitteita myöten, yhteensä noin 10 vuotta. Kävin tuossa vähän aikaa sitten lukemassa jotain vanhoja tekstejä, ja hihittelin itsekseni, että tuollaistako olen kokenut, tällaistako on tapahtunut! Se oli hauskaa.

Ah, yritetäänpäs nyt VIHDOIN päästä tähän asiaan. Tsiisus.

Joskus monta vuotta sitten etsiskelin tietoa eri mahdollisuuksista päästä ulkomaille töihin. Törmäsin sattumalta lukemaan myös Suomi-Amerikka Yhdistysten Liiton tarjoamasta kesätyöstä jenkeissä. Vaatimuksena oli kuitenkin mm. olla läsnäoleva korkeakouluopiskelija, myös kesän jälkeen. Ei olisi tuolloin onnistunut minulta siis, mutta juttu jäi mieleen, tiukasti. Että ehkä jonain päivänä...

Tulkiksi opiskellessani 4 vuotta sitten löysin itseni jälleen lukemasta tuosta työstä. Olin kuitenkin päättänyt lopettaa koulun sen yhden vuoden jälkeen, joten se ei onnistunut. Tarkemmin ajatellen, kaikki kuitenkin päätyi parhain päin, sillä pääsin taas kesätöihin kentälle ja syksyllä Koreaan kielikursseille.

Washington DC, maaliskuu 2011.

Yli vuosi sitten aloitin resto-opinnot, ja pohdin tuolloinkin tätä jenkkityötä, mutta se tammikuu menikin lähinnä ihmetellessä uutta koulua ja paikkakuntaa. Yleistä häslinkiä ja muuta. Ja hakeminenkin sitten jäi. Vaikka mielessä käväisi, mutta... se jäi.

Viime vuoden loppupuolella aloin taas tsekkailemaan SAYLin nettisivuja, ja mietin pääni puhki, että olisiko se aika nyt. Aika hakea. Totesin, että on. Paikka kuulosti edelleen kiinnostavalta, työkuvat myös. Amerikkalaista asiakaspalvelua olen harjoittanut kentällä aikoinaan, mutta tietysti se olisi hauska toteuttaa itse maassa. Arvokasta työkokemusta tuosta saisi. Resto-opiskelija tykkää!

Ikähaitarikin alkoi tulemaan vastaan. Korkeakouluopiskelijat 21-26 -ikävuosien välillä pystyvät hakemaan mukaan. Ensi vuonna siis vielä periaatteessa voisin hakea (joskus on hyvä olla syntynyt loppuvuodesta hehe!), mutta vuoden päästä olen - toivon mukaan - vaihtarina huitelemassa jossain päin maita ja mantuja, joten ensi vuosi ei onnistu. Joten it's now or never!

Tämä vanhus sitten alkoi kirjoittamaan esseetä hakemuksen liitteeksi joulukuussa, korjasi, muokkasi muutaman kerran, ennen kuin oli tyytyväinen. Siitä tuli 2 sivua, ja pelkäsin, että se oli liikaa, mutta en olisi halunnut muuttaa mitään. On tässä tehty tähän asti vaikka mitä, ja sen verran sitä tekstiäkin sitten tuli. Olisi toki tullut enemmänkin, mutta ei tämä romaanikisa ollut.

Great Falls, Virginia, heinäkuu 2011.

Kaikki hakupaperit oli kasassa tammikuun puolella, ja melko loppukuusta kävin heittämässä kirjekuoren keltaiseen postilaatikkoon koulun vieressä. Tyhjä tunne valtasi mielen, kun sujautin kirjeen pois ulottuvilta. Sinne meni, toivon mukaan pääsisi päämääräänsä ja siitä tykättäisiin.

Helmikuun alussa sain viestiä, että pääsen haastatteluun. Saatoin hihkaista "jesss!" ja vähän tuulettaa. Haastatteluaika osui täydellisesti torstaille 23.2. Täydellisesti siksi, että minullahan olisi tuona päivänä ollut retki yhteen kurssiin liittyen, MUTTA olin suorittanut kyseisen retkipäivän poikkeuksellisesti aiemmin jo. Keskiviikko oli viimeinen koulupäivä ennen talvilomaa - pääsin siis kätevästi Kuopioon (missä haastattelu oli) torstaina ja siitä jatkamaan porukoille loman viettoon. Todella täydellistä siis! Vai kohtaloa kenties... Who knows.

Haastatteluun ajaessani yritin puhella autossa itsekseni englanniksi, mutta haastistilanteessa tuntui, että olen unohtanut, miten koko kieltä lausutaan. Haastiksessa sain vastata 3/4 kysymykseen englanniksi, loppu oli suomeksi. Vaikeaa ei ollut, mutta silti tuntui, että vaikka tilanne oli mukava ja hyvin meni, niin silti - olisi voinut mennä vieläkin paremmin. Haastiksesta poistuessani kuitenkin totesin, että kaikki voitava on nyt tehty, eikä voi muuta kuin odottaa. Sähkäriä minulle luvattiin aikaisintaan seuraavan viikon perjantaina, maanantaina viimeistään.

Loma meni siis odotellessa, hermoillessa ja lisää odotellessa. Juttelin ystäväni kanssa (jenkki, jonka tapasin Koreassa majaillessani, hän oli siellä englantia opettamassa. Paluumuutti juuri DC:n nurkille ennen vuoden vaihdetta) feissin chatissa, ja kovasti hän tsemppasi ja kannusti, että kyllä sinä pääset sinne. Awww! Chattailtiin, kuinka mahtavaa olisi tavata DC:ssä, jos pääsisin jenkkeihin kesätöihin. Voisin käydä ennen töiden alkua tai sen jälkeen vierailemassa hänen luonaan.

NYC huhtikuu 2011.

Perjantai tuli. Koko päivän kuljin kuin tulisilla hiilillä. Tuleeko viestiä, tuleeko? No ei tullut. Aaaargh! Hieman jo ajattelin, että tässäkö tämä nyt oli. Vilkuilin hieman pettyneenä jo muita työpaikkoja, vaikka päätinkin odottaa maanantaille, jos sieltä kuitenkin tulisi jotain.

Sunnuntai tuli. Viimeinen lomapäivä. Aurinko paistoi, käytin koiravanhusta lenkillä. Lenkiltä tullessani vilkaisin kännykän näyttöä, missä vilkkui valo. Mikäs viesti... Eihän minulla ollut aavistustakaan, että sunnuntaiaamuna tällainen tärkeä sähkäri olisi tullut!

SAYL tosiaan yllätti. Olin vielä ulkovaatteissa eteisessä, kun luin viestin erittäin hämmentyneessä olotilassa. Minä pääsin?!? Minä muuten pääsin!!

Koko päivän fiilikset olivat hyvin hämmentyneet ja epäuskoiset. Jenkit kutsuisivat taas. Tällä kertaa hieman eri tavalla kuin viimeksi. Wow.

Auppari-ajoista on tosiaan jo 6-7 vuotta vierähtänyt. En halua alkaa liikaa nostalgisoimaan, mutta kieltämättä hassulta tuntuu. 19-vuotias Emma oli jenkkeihin menossa aikamoisessa hattarapilvessä. Olihan se kuitenkin ensimmäinen piiiitkä matka. Auppari-juttu ei kuitenkaan loppupeleissä ollut meikäläisen heiniä, vaikka melkein yli 8 kuukautta siellä päädyinkin oleilemaan.

Jokatapauksessa, mielenkiintoista päästä näkemään taas Amerikan meininkiä. Mikä on tällä hetkellä aika crazyyy. Yllättävän paljon on tullut jopa politiikkaa seurattua - sattuneesta syystä... Taitaa koko maailma seurata.

Näinpä!

Tänään sain sähkäriä, missä sanottiin uudestaan, että kyllä, SINÄ pääset nyt tänne kesäksi! Samalla listattiin, mitä tässä kevään aikana tulee tapahtumaan, mitä papruja pitää täyttää ja lähettää mihinkin mennessä. 40 suomalaista on lähdössä, haastiksen aikana tuli ilmi, että ilmeisesti 10 lähtijöistä on vanhoja konkareita, jotka ovat edellisenäkin kesänä mukana olleet. Joku jo kolmattakin kesää menossa. Eli meitä uusia lähtijöitä on siis valittu 30.

Wisconsin Dells on tosiaan kesän kohde. Pikkukylä, oman kotikyläni verran siellä on asukkaita. Kesällä määrä tuplaantuu/triplaantuu - lapsiperheet ilmaantuvat lomien viettoon Noah's Water Parkkiin ja Tommy Bartlett Show'hun ja Exploratoryyn. Siellä myös me suomalaiset työskentelemme (plus muidenkin maiden edustajia). Yhteensä tuo koko alue työllistää 200 henkilöä. Omaa toimenkuvaani en vielä varmaksi tiedä, se selviää maaliskuun ja huhtikuun vaihteessa.

3.5. on viisumihaastis suurlähetystössä ja infopläjäys töistä sen jälkeen. Minulla alkoi tänään koulussa retkeilykurssi, missä siis suunnitellaan retki ja toteutetaan se. Doh, selvisi että 3.5. on se retkeilypäivä. Jouduin siis lähtemään kurssilta pois, sillä kyllähän siellä retken toteutuksessakin pitäisi olla. Onneksi se ei maailmaani kaada, mutta sinällään hauska sattuma, että juuri tuolle 3.5. osui.

Tällaista siis tällä erää. Reilun parin kuukauden päästä olen jo huitelemassa Suomen ulkopuolella! Todella hyvältä tuntuu, kesä muualla varmasti piristää ja avaa taas uutta perspektiiviä elämään. Koreassa tietysti olisin halunnut käydä tänä kesänä, mutta se ei nyt onnistu. Fiiliksiä kuitenkin helpottaa, kun tietää, että mahdollisesti ensi vuoden puolella pääsen siellä käymään... Kyllä nämä asiat jotenkin järjestyvät!

Söpöstelin filtterillä naistenpäivän kunniaksi. Mouuu.

Kaikki kuvat meikän, paitsi tokavika, mikä googletuksesta.