SICK

Huhtikuun loppu häämöttää edessä päin, MELKEIN kaikki koulutyötkin on palautettu... I can do this! Yksi on lähes valmis ja toinen on raportti mihin pitäisi nakutella vielä 9 sivua lisää tekstiä... Juu, I can do thiiiiiis - hoituu!

Perjantaina kävin otattamassa itsestäni viisumikuvan, minkä otin sekä sähköisenä että paperisena versiona. Näin siksi, koska jos en saisi sähköistä liitettyä viisumihakemukseen netissä, voisin kiikuttaa viisumihaastatteluun paperisen version. Sunnuntaina viisumihakemusta näppäillessäni sain kuitenkin siihen liitettyä kuvan sähköisenä, joten kaikki hyvin nyt! Koko viisumihakemusrumbaan meni aikaa joku puolitoista tuntia, minkä aikana sain välillä miettiä muutamaa juttua pääni puhki. Jospa osasin täyttää sen oikein ja hyvin...

Paperinen versio. Hymytön tyttö. Resting bitch facea parhaimmillaan.

Viikonlopun aikana tunsin itseni kipeäksi ja sunnuntai-iltana nousi kuume. Hytisin vilttien alla ja niiskuttelin. Maanantaina en kyennyt lähtemään kouluun, sillä ääntä ei lähtenyt, olin äärimmäisen väsynyt ja naamavärkki... No, se näytti sairaalta.

Tiedättekö ne ihmiset, jotka aina sanovat, että "omg näytän ihan hirveältä tänään" ja sitten kuitenkin näyttävät tosi hyviltä ja jäät miettimään, että mitä tuo höpisee? Minä kun olen kipeänä ja näytän hirveältä niin sitä se muuten onkin! Not just words.

Tiistaina oli tentti, minkä aikana kului hyyyyvin monta nenäliinaa. Silmät vetisti ja nenästä tuli kiitettävästi tavaraa. Pää oli täynnä räkää. Mukava tenttifiilis siis! Tunsin itseni harvinaisen viisaaksi.

Keskiviikkona tulin porukoille kamojeni kanssa. Olo oli ok. Tänään alkoi kuitenkin enemmän elämä sisimmässäni puhkeamaan taas kukkaan. No more walking dead! Viikonlopun suunnitelmissa olisi saada kaikki koulujutut purkkiin (ahahhahah!) - ja juoda ehkä simaa, mitä äiti osti. Muutenhan ei tuota vappundaaleria tule vietettyä. Maanantaista perjantaihin olenkin sitten Helsingissä, koska keskiviikkona on viisumihaastattelu. Myös muille päiville tuntuu olevan ohjelmaa kivasti.

Tällaista tällä kertaa! Kirjoittelen varmaan ensi viikon viikonloppuna seuraavan kerran. Ehkä. Hehe.

Lähdön hetki lähestyy

Huhtikuu käynnistyi nopeasti - tämä kuukausi tuleekin menemään vauhdilla. Paljon on tekemistä, kun kevätlukukautta paketoi kasaan. Kuun lopussa on jälleen muutto, kun raahaan kamat porukoille, ja sanon virallisesti heiheit Mikkelille kesän ajaksi. Olen pitänyt itseäni kirjoilla kotipaikkakunnalla koko ajan, sillä elämäni on tällaista ympäriinsä muuttamista. Jos 10 vuotta sitten minulta olisi kysytty asiasta, en olisi sitä uskonut. Minäkö vielä porukoilla kirjoilla?! Nope! Mutta niin se menee, ja arvelen, että menee vielä jonkin aikaa... Jos koulun jälkeiset suunnitelmat onnistuvat. Niistä plääneistä ei vielä kuitenkaan sen enempää! Mutta tosiaan, järkevämpi pitää kirjoilla itseään nyt siellä, kuin muuttaa niitä koko ajan.

Jenkkeihin piti täyttää yhtä lomaketta varten viisumisponsorin "pre-departure orientation" -juttu netissä. Sinne oli isketty tietoa ties mistä kesään liittyvästä, ja jokaisen osion jälkeen oli kysymyksiä, mitkä eivät vaikeita olleet. Odottelen tässä nyt semi-innokkaasti viisumihaastikseen tarvittavaa linkkiä, mistä pääsee vastaamaan taas mukavasti kysymyksiin. En muista sen nimeä, mutta se on täytettävä ennen viisumihaastikseen menoa. Muistelen, ettei se vaikea ollut, mutta pitkä se oli.

Laitoin eilen illalla naamalleni Captain America -kasvomaskin, minkä ostin viime toukokuussa Koreasta. Oli jo aikakin käyttää!

Hieman koulujutut painaa, mutta on sellainen tunne kuitenkin, että niistä selvitään, sillä aiemminkin on. Lisäksi fiiliksiä todellakin nostattaa kesä- ja vaihtojutut. Jaksaa paremmin, kun on, mitä odottaa. Asiat ovat loksahdelleet niin kohdalleen tällä hetkellä, että sitä ei vaan jaksa olla ihmettelemättä. Ihmetyttää, hämmentää, mutta piristää. Hymyilyttää, kun miettii sitä hetkeä, kun pääsee pakkaamaan ja on lentokoneessa kohti jenkkejä. Sama juttu Korean kanssa, mutta yritän nyt keskittyä jenkkeihin ensin. Jippii!!

Thanks google.