Pandakavereita

Ennen kuin alan itkemään tiistain ja keskiviikon finaalitenttiin lukemisen kanssa, updatetteilen tänne viikonlopun tapahtumia. Toiseksi viimeinen viikonloppu Seoulissa... Sen hahmottaminen on erittäin vaikeaa. Sain Finnairilta "Hei Emma, matkasi kohteeseen Helsinki lähestyy..." -tyyppisen viestin muutama päivä sitten ja mielessä pyöri vain epäuskoinen Really? Really?!? Noh, voipi olla, että unohtaisin koko paluulennon olemassaolon, ellei minua tuollaisilla ikävillä viesteillä viskottaisi. Tai en ehkä sittenkään - äitikin kovasti asiasta jaksaa muistuttaa. Taitaa olla vähän liiankin innoissaan tyttärensä paluusta...

Ahhh anyways! Viikonloppuun!

Perjantaina olin lusmu ensimmäistä kertaa täällä kouluun menon kanssa, ja jäin nukkumaan 11am. Ja heräsin... 3pm. Tuntui jotenkin henkisesti raskaalta nousta peiton alta ja kohdata aamupäivä ja koulu. Syytän tästä lähestyvää Suomeen paluuta ja pienimuotoista "pitäisi saada töitä" -stressiä.

6pm tapasin suomalaisen frendini ja mentiin Panda exhibitioniin Dongdaemun Design Plazaan. DDP on meitsin huudiloilla, joten kävelin sinne kämpiltä noin vartissa.

Pandaloimisen jälkeen mentiin ystäväni yliopistoon katsomaan Aileeta. Täällähän on ollut yliopistoissa viime ja tällä viikolla festivaaleja, missä esiintyy ilmaiseksi artisteja ja ryhmiä jne.

Jäätiin hieman kauemmas katsomaan, sillä porukkaa oli aikamoisesti.

Aileen jälkeen ihailtiin ilotulituksia - koska hei, pitäähän niitä ilotulituksia yliopiston kevätfestareilla olla! Ilotulitusten jälkeen lavan haltuun otti DJ DOC, mikä oli itselleni melko tuntematon nimi. DJ DOC on kuitenkin aikamoisen tunnettu täällä, mistä viestitti yleisön energinen reaktio. Huhhuh!

Tuo biisi oli ainakin kova hitti ryhmältä. Melkoisen tarttuva, eikös?

Lauantai oli tapahtumarikas päivä. Tapasin Hongdaessa paikallisen ystäväni, ja viileähkön +20C sadepäivän kunniaksi (normisti täällä joka päivä n. +30C) löydettiin tiemme lautapelikahvilaan. Uskokaa tai älkää - tämä oli ensimmäinen kerta kyseisessä paikassa. Hauskaa oli!

Lautapeleilyn jälkeen kävimme syömässä, ottamassa sticker boothissa hassuja kuvia, juomassa kaljat Playgroundilla ja syömässä tiramisua tiramisu -kahvilassa, karaokeilemassa ja baareilemassa.

Puolenyön jälkeen tapasin vielä toisen ystäväni, joka oli tarkoitus hieman aiemmin illalla tavata, mutta pienen auto-onnettomuuden vuoksi hän joutui siirtämään tapaamistamme myöhemmäksi.

Nojuuu, semmoinen weekend se. Nyt jos jaksaisin alkaa paniikkilukemaan finaalitenttiin. Tämä level 2 on ollut yhtä tuskaa - meidän koulussa se on opettajieni mukaan 3. ja 4. tasoja vaativampi. Hah, aina kun kuulee muiden puhuvan, että jooo 1 ja 2 -tasot on helppoja, niin I DON'T BELIEVE YOU!! Ainakaan Donggukissa se ei päde. Kaikki luokallani joutuvat kunnolla ponnistelemaan tuloksien eteen, eikä sekään aina auta. Paitsi on siellä pari hikkeä, joilta tuntuu luonnistuvan mikä vaan. Ainahan joka luokalla semmoisia on. Itse en siihen porukkaan kuulu.

Meitsin eväät tähän opiskeluun... Sitrussojua, limonaadia ja merilevää. Hahah, voi tosin olla, että vähemmälle jää sojun juominen nyt.

Suunnitelmien muutoksia

Kuluneen viikonlopun suunnitelmat kariutuivat yksi kerrallaan - kääntäen kaiken päälaelleen. Saan sen kuulostamaan kuin se olisi jotenkin huono homma, muttaaaa ei se välttämättä huono ollut. Täällä elellessä olen sen huomannut, että suunnitelmilla on viime hetkinä taipumus muuttua. And it's okay.

Lauantaina piti mennä katsomaan panda -vallankumousta Gwanghwamunille kaverin kanssa, mutta kaveri perui, ja päädyin itsekseni Myeongdongiin leffailemaan.

Harvemmin nauran ääneen kunnolla leffassa (yleensä nauran sisäisesti ja voin sanoa, että hauska leffa oli), mutta tämä oli sellainen. Huumori iski lujaa ja kunnolla. Melissa McCarthy on ollut yksi lempparinäyttelijöistäni since Gilmore Girls, eikä pettänyt tässäkään klipissä. Turha kai siis sanoakaan, että suosittelen lämpimästi?! Herranjestas, menkää ihmeessä katsomaan tämä elokuva! Suomeen se rantautunee ensi kuun puolella.

"Katon tänään vaan leffan ja meen sit kämpille opiskelemaan", ajattelin, mutta kakao talkkiin saapui viestiä frendiltä, että tavataanko Hongdaessa ja mennäänkö syömään.

Koska meitsillä oli melkoisen laiska aamu (laiskat aamut kunniaan!), en ollut kerennyt syömään mitään ennen leffaa, joten totta kai myönnyin. Ilta-seitsemältä vedin aamupala-lounas-illallisen, mikä oli tällä kertaa kanakaljoittelu -linjalla. No regrets.

Mahojen täytyttyä päätettiin melkoisen ex tempore lähteä Gangnamiin jonnekin sinkkupirskeisiin. Olin aiemminkin kuullut niistä, mutten ollut ikinä jaksanut raahautua sinne. Nyt mentiin ja itse asiassa siellä oli aika jees. Tapaaminen oli baarissa, ja mikäs siellä pyöriessä. Tapaamisen jälkeen oli mahdollisuus lähteä klubille (The A), minne oli ilmainen sisäänpääsy. Hieman emmittiin, mutta päätettiin sitten viettää yö Gangnamissa bilettelemässä.

Hiukan epäilin tosin, josko päästävät sisään niinkin hienolle klubille, kun päälläni oli ahjumma pääntsit ja P!nkin keikka t-paita, mutta niin vaan päästivät! En ollut vähään aikaan Gangnamissa klubeillut, joten kovasti se hienous ja glamour ihastutti ja silmiä kutitti. Niin paljon hyvännäköisiä ihmisiä mmmm... Sitten taas muistin sen karun totuuden, mikä katoaa kaiken sen hienouden alle. Kaikkien strippailijoitten ja plastic surgeryn hommanneiden keskellä muistaa, kuinka kaikki ei ole sitä miltä näyttää. Clubs in Korea... It's a jungle out there. Kaikesta siitä huolimatta kivaa oli, ja tulen aina ikävöimään energiaa, mikä täyttää klubien tanssilattiat elektronisen musiikin pauhatessa täysillä ympärillä. It really gets under your skin! Ja sitä hemmetin paperia, mitä heitellään ympäriinsä ja jossain vaiheessa liukastelet niissä, kun yrität tunkea itseäsi eteen päin ihmisten välistä. Korealaiset osaavat bailata, indeed.

Duuudeee, where r your shoes??

Aamun sarastaessa käppäiltiin Burger Kingiin vetäisemään hampparit naamaan, ennen kuin metro kutsui. Nukkumaan kömmin siinä 8am.

Herätyksen piti olla kahdeltatoista, mutta ruusufestivaalillekin meno peruuntui, kun kaveri laittoi viestiä olevansa kipeä. Niinpä herätys vaihtui iltapäivään, mistä olin puoliksi onnellinen.

Heräsin siinä puoli viisi sitten... Yep yep... Kuudelta matkasin yhteen Korean huippuyliopistoista eli Korea Universityyn. Tapasin siellä filippiiniläisen frendini sekä tämän frendin. Tarkoitus oli mennä jonnekin Shineen minikonserttiin minne lie. Se siis pidettiin Korea Universityn liikuntahallissa, mikä on julmetun iso ja sitä käytetään useinkin fanitapaamisissa, keikoissa yms.

Nooooh, eipä mennyt tämäkään seikkailu ihan niin kuin oli suunniteltu...

... Siellä oli nimittäin muutama muukin menossa...

Tarkoitus oli ostaa jostain lippuja, vaikka kaikki oli kai loppuunmyyty jo aikoja sitten. Koska eihän sitä tiedä, jos joku jossain myykin lippuja, kun keikka alkaa. Right?

Suoraan hallin vieressä oli urheilukenttä. Those soccer players gave ZERO f's that day.

Niinhän siinä kävi, että lippuja ei herunut. Staff pysyi tiukkana. Turvamiehet myös. Ei sitten. Enpä oikeastaan odottanutkaan mitään - Shinee on ihan jees, mutta mikään fani en ole.

Kolmen tytön koplaamme liittyi myös argentiinalainen tyttö, joka oli Shineen vuoksi lentänyt Argentiinasta Koreaan... Wooot! Kertoi tulleensa keskiviikkona, eikä ollut muuta tehnyt kuin Shineen menoja seurannut.

Öööööö. Olen lukenut niin monesta tytöstä, jotka ovat tänne tulleet vain k-popin perässä, eivätkä ole muuta tehneetkään - siis tavanneet paikallisia, nauttineet kulttuurista ja ihan vain turisteilleet. It makes me sad. Noh, kukin taplaa tyylillään... Eikun hitto, miten se sanonta menee? Tamplaa? Njaaah, taaplaa se olikin! Kiitos google, problem solved.

Anyways, argentiinalainen tyttö, joka on minua vuoden vanhempi, vaikutti muuten ihan kivalta, joten vaihdettiin yhteystiedot ja päätettiin mennä Namsanille (eeeii taas! Olen käynyt aivan liikaa siellä), sillä tyttö sanoi haluavansa käydä siellä joskus.

Maanantai. Buddhan synttärit, vapaapäivä. Wohooo! Taitaapi aika chilli päivä olla tulossa.

Draamamaraton

Maraton. Siitä sanasta tulee ensimmäisenä mieleen kaikenmaailman juoksumaratonit. Maraton- sana oli kuitenkin kaukana alkuperäisestä merkityksestään viime lauantaina, kun aloitimme walesilaisen ystäväiseni kanssa k-draamamaratonin. Oltiin puhuttu asiasta muutamaan otteeseen, ja vihdoin saimme aikataulut yhteen natsattua.

Lauantaina siis heräsin jo kahdeksalta ja matkasin puolitoista tuntia metrossa ystäväni luokse. Ensin syötiin, ja käytiin Emartista kaikenlaista nomnomnomsia ostamassa, ja käppäiltiin ystävän asunnolle. Hah, aloin tässä miettimään, että miten muuten häntä voisin kutsua kuin ystävä tässä ja muistin, että hänen nimensähän on myös Emma! Kaimoja ollaan. Kutsunkin nyt siis häntä tässä Emmaksi, jotta ihan hämmentäväksi menisi... Eikun siis...

Meidän huikean hullu pläänihän oli katsoa koko draamasarja alusta loppuun. Draamamaraton siis! Hulluutta on monenlaista... Aloitimme lauantaina ja päätimme sarjan sunnuntaina aamuyöllä.

Katsottavaksi valitsimme TvN:n I need romance 3:sen, mikä ilmestyi viime vuoden puolella. Kumpikaan meistä ei ollut katsonut 1. ja 2. tuotantokausia aiemmin, mutta koska kaikki ovat ilmeisesti erillisiä tarinoitaan, niin ongelmaksi se ei meille muodostunut.

Draamassa oli 16 jaksoa ja jokainen kesti abouttirallaa 45 minuuttia. Uaaaahhhhh!

Kuva juuri ennen draamamaratonin aloittamista. Siiiitsak!

Puolivälin paikkeilla...

8. jakson jälkeen käytiin perseet puutuneina hakemassa kanaraflasta take-out kanaa. Ahhh, se oli hyvää! Saatiin cola -pullo kaupan päälle, mikä on aika normia täällä.

Mässyttelyn lomassa ja 10. jakson ohitettuamme aukesi punaviinipullokin, kun Emma äkkiä muisti sen olemassaolon. Normaalisti en hirveästi punaviinistä diggaile (voin sitä juoda siis, mutta ei muuten lemppari ole), mutta täkäläinen punaviini on niin makeaa, että se menee nätisti kurkusta alas.

Oli meillä myös kaljaakin, ja jossain vaiheessa alkoi juomapelikin. Ei tarvinnut montaa sääntöä olla. Näillä mentiin:

1. Kun joku (yleensä se oli päänainen) sanoo 불편해 eli pulphjonhee (ah niin nättiä) eli epämukavaa/hankalaa/yms.

2. Kun jossain näkyy CJ:n mainoslogo

3. Kun joku sanoo "Minä rakastan sinua."

4. Kun joku pussaa

Bonus: Päänainen on TAJUTTOMAN rasittava ja niin tyhmeliini, että sille on jo pakko nostaa malja

Sanomattakin selvää, että noita neljää tuli vastaan lähes joka jaksossa. Ja tuota bonusta myös. Kuinka monta kertaa huudettiinkin ruudulle. Meinasi mennä välillä hermot nääs...

Piti käydä myös rooftopilla (15. kerros) haukkaamassa happea ja juomassa vähän riisiviiniä 1am. Jaksaa, jaksaa... Hwaiting!

Fiilikset oli aika uupuneet viimeisen jakson jälkeen.

No mutta, hauskaa oli! Ihan heti en ehkä tuommoista maratoonia uudestaan tosin vetäisi... Kyllä se sen verran raskasta oli. But we did it! Onpahan to do -listalta tuokin ylivedetty nyt. Jos siis olisi sellainen lista...

Time is running out

12.6.2015 on päivämäärä, jolloin tulen heräämään aamutuimaan ja raahaamaan itseni kimpsuineni ja kampsuineni Incheonin lentokentälle. Tuona aamuna tunnelmat lienevät melkoisen sekavat ja aika uskomattomat. Kuinka nopeasti se 9 kuukautta lentikään, mitä kaikkea se pitikään sisällään.

Tuona perjantaina ensi kuussa lennän kauas pois noiden yhdeksän kuukauden tapahtumapaikoista. Suomi perkele.

Melkein alkaa pyörryttämään, kun mietin, miten tänne Koreaan aikoinaan päätyikään ja kuinka raastavaa se odotus tänne tulemisesta oli. Se aika alkaa taas tuntumaan unelta ja minua pelottaa, että Suomessa tämä koko aika täällä tuntuu siltä myös. Voi kunpa voisi joskus laittaa ajalle jarrut pohjaan ja hidastaa sekunteja – mutta missä ajan pohja? Öööö.

Siitä en tänne maininnutkaan, että joulun alla painiskelin pienten kysymysten alla, että what next etc. Päätin yrittää saada osa-aikatyötä täältä opintojen oheen, jotta voisin jatkaa täällä opiskelua. Story short – time run out, enkä töitä kerennyt saamaan.

Vaikka olinkin alunperin tänne tullut yhdeksäksi kuukaudeksi, täältä lähteminen ajatuksena tuntui vaikealta. Ja tuntuu vieläkin, vaikka olen pikku hiljaa sen alkanutkin hyväksymään – sen myönnän. Mutta aina se on henkisesti raskasta. Lähteminen. Varsinkin, kun on täällä rakentanut elämälleen hieman pohjaa ja arki menee ookoosti... Nytkö pitäisi sanoa heippahei kaikelle?

Mutta niin klisee kuin se onkin – everything happens for a reason. Jos minun kuuluu palata tänne takaisin jonain päivänä, niin sitten palaan. Minulla oli jonkin aikaa ehdoton A-plan palata tänne myöhemmin lisää opiskelemaan, mutta nyt en ole ihan 110% varma asiasta. On monia muitakin asioita, mitkä pyörivät mielessä... Mikä on hassua, sillä olin pari kuukautta sitten aivan varma tänne paluusta. Se ei tietenkään ole pois suljettu, mutta olen alkanut pohtimaan monia muitakin vaihtoehtoja, mistä en halua sen kummemmin tosin huudella... Olkoot vielä omassa päässäni säheltämässä, kunnes jonain päivänä tiedän paremmin.

Se on tällä hetkellä vain varmaa, että Suomi calling ainakin hetkellisesti. Töitähän tässä pitäisi hankkia, ja olenkin hieman tiiraillut mollin sivuja, mitä kiireiltäni olen kerennyt. Jos joku tietää Helsingin suunnilta (sillä sinne päin olen suuntailemassa mielelläni) mitään työjutskia, niin call me tai jotain. Ringalingggg.

Hmm. Ei kai tässä muuta. Fiiliksistä ja ajatuksista enemmän lähempänä paluuta. Sillä aina sitä jotenkin matkoillaan muuttuu. Jos ei nyt hirveästi, niin jonkin verran kuitenkin. Puoliksi huomaamattaankin. Ja sitten siitä haluaa kirjoittaa ylös muistiin jotain itselleen ja ehkä inspaamaan muitakin.

Myöhemmin niistä sitten tosiaan – tämä vaan oli tällainen FYI I'm going back to Finland.

Seeee uuuuu !

Vappulointia Seoulissa

Suomessa vapun juhlimiset ovat pysyneet itsellä toistaiseksi aika rauhallisina ja lyhyinä. Täällä Seoulissa taas vappu päätyi jatkumaan kahdeksi päiväksi, kun vappuaattona suomalaisia kokoontui suurlähettilään huudiloille ja vapun jälkeen lauantaina picnicceilemään Han riverin viereen.

Valkkari! Long time no see!

Suurlähettilään kämpän sisäpuolelta.

Tarjoilut olivat mahtavat - sieltä löytyi ruisleipää, karjalanpiirakkaa, lasagnea, salaattia... Mmm!

Ja jälkkäriksi oli tietenkin korvapuusteja ja hedelmiä ja mitä-lie-suklaapalloja.

Meitä oli paikalla 60-70, näin kuulin. Sää oli mitä mainioin, onneksi!

Vähän kuvia suurlähettilään kodin sisätiloista.

Illalla poistuessamme saimme viemisiäkin. Vähän söpö pakkaus höhöö!

Ilta jatkui erään baari/klubin rooftopilla, mistä häippäsin ennen yhtätoista, sillä seuraavana päivänä oli se palatsireissu edessä.

Lauantaina vappua vietettiin tosiaan Han riverin luona, minne meitä kokoontui joku about 15 henkeä. En laskenut silloin - arvioin näin jälkikäteen vain.

Kuvia en paikalta juurikaan ottanut, mutta siellä oli vaikka minkälaista purtavaa (of course) - unohtamatta suomalaisia nameja ja simaa, serpentiiniä ja ilmapalloja. Monilla oli myös lakit messissä, meikäläisen lakki on Suomessa.

Ihan mukavaa vapun viettoa täällä siis!

Luokkaretki palatsiin

Meillä oli viime viikon perjantaina pienimuotoinen luokkaretki Gyeongbokgung -palatsiin, missä olin käynyt jo aiemmin pari vuotta sitten. Tämä oli siis toinen kerta siellä. Kyseinen pulju on suurin Joseon aikakaudella rakennettu palatsi. Tarkalleen ottaen Gyeongbokgung on rakennettu vuonna 1395 eli hieman on päässyt ikää kertymään...

Meitsin iltapäivä ei ihan putkeen mennyt, kun onnistuin muistamaan tapaamispaikan väärin ja päädyin Gwanghwamuniin. Pääsin sieltä tietenkin kävellen palatsille, mutta olin 15-20 minuuttia myöhässä. En ollut tosin pahin myöhästelijä, sillä joku oli 45 minuuttia myöhässä...

Päivä oli kuuman nihkeä +27 ja yritin olla valittamatta, sillä on sitä kuumemmissakin keleissä hikoiltu. Kiinalaisluokkatoveritkaan eivät kovin ilahtuneita kuumuudesta olleet, joten yhdyin pienimuotoiseen "ahhh kun on kuuma, haluan kotiin" -voihkimiseen.

Viimeisintä mattimyöhäistä odotellessa saatiin "leipää". Tuo ei tosin ollut leipää nähnytkään, vaikka hyvää se olikin tällaiselle makeista purtavista nauttivalle.

Oli toukokuun ensimmäinen päivä, ja se on Koreassa Labor day. Palatsin ympärillä parveili niin paljon poliisipartioita pamppujen ja suojakilpien kanssa, että tuli hieman levoton olo. Meidän laukutkin tarkastettiin portilla, mitä ei täällä kovin usein tapahdu. Edes Big Bangin keikallakaan kukaan ei tsekannut laukkuja!

Täällähän oli kunnon nujakka citizens vs. police muutama viikko takaperin suoraan palatsin edustalla. Ilmeisesti siellä oli tapeltu myös tuona perjantainakin, tosin illalla. Jos nyt oikein olen ymmärtänyt, syynä on Sewolin lauttaturma. Kansalaiset ovat tyytymättömiä virkamiesten toimintaan ja turman selvittelyyn, mikä aiheuttaa aikamoista kitkaa osapuolten välille. Itse aikoinaan ihmettelin, kun en näistä tappeluista mitään tiennyt ja Suomesta käsin piti tutuilta asiasta kuulla. Noh, täällähän siitä ei edes uutisoida missään paikallisissa medioissa - näin kuulin.

Meidän luokkaretki sujui onneksi ongelmitta, sillä käppäilimme paikalla päiväsaikaan. Levoton ilmapiiri henkäili silti olemassaoloaan ympäriinsä marssivien poliisien muodossa, muistuttaen varovaisuuteen. Vai olinko se minä vain, joka sen tunsi...?

Meidän ihanat opettajat

Yhteiskuva horoskooppi-lampaani kanssa.

Näkymä palatsin alueelta poistuessamme. 

Palatsin jälkeen poistuimme kahvilan kautta metroon ja koteihimme.

Oreo milkshake mmmmm !

Palatsireissu oli jees, ja sen randomein hetki oli, kun opettaja kysyi, olenko minä käynyt Suomessa monissa palatseissa. Hämmennyksestä toivuttuani vastasin, että eipä meillä päin noita palatseja taida oikein olla...