Vähän isompi ankka lammessa

Päästessämme tänään hieman aikaisemmin koulusta viimeisen testin loputtua (oh my god. Älkää edes kysykö, miten meni. En yhtään tiedä, apua!), päätin lähteä kummastelemaan jättimäistä taideteosta (?) Seokchon Lakelle. Hollantilaisen taiteilijan luoma jättimäinen kumiankka tuli pyörimään tänne Seouliin tämän kuun puolessa välissä. Seoulia ennen se käväisi Amsterdamissa, Hong Kongissa, Osakassa ja vaikka missä.

Metroasemalla mainostusta. Löytyi sieltä myös pikkuputiikkikin, missä myytiin PELKÄSTÄÄN kumiankka- tuotteita. Luultavasti väliaikaisesti.

Seokchon Lakelle menin metrolla. Jamsil -asemalla piti hetki miettiä, miten pääsen exit 3:seen ja sieltä ulos. Siellä oli nimittäin julmetun iso ostari ja leffateatteri ja hotelli ja niin edelleen sotkemassa. Ainiin, ja Lotte World, mikä on siis todella tunnettu (kenties tunnetuin) viihdekeskus täällä päin, missä on jos minkälaisia laitteita, esityksiä, ja... En minä tiedä muuta, enhän ole edes käynyt siellä (vielä)! En tiennytkään, että se sijaitsee tuolla, mutta nytpä tiedän. Höhöö!

Näin ankan päälaen jo sillalla. Hieman alkoi konkretisoitumaan, että minkä kokoisen ankan kanssa oltiinkaan tekemisissä...

Sillan toisella puolella häämötti se Lotte World. Tai pienen pieni osa sitä.

Aaaand found it! Seuraavaksi kuvasarjaa ihmeellisestä kumiankasta vaikka kuinka monesta eri vinkkelistä.

Ai, ulkona oli ilmeisesti 20 astetta tänään. Se on ollut maksimi näinä päivinä. Yöllä lämpötila tippuu alle +10 celsiuksen. Hrrrr! Silti ihmettelen, kun porukka laittaa talvitakkia päivällä jo päälle. Ei vielä!

Ankan koti? No hehheh, olipas taas niin hauska vitsi, en kestä...

Getting closer...

Se on... Ankka! Ja sitä vartioitiinkin, mielenkiintoista. Toisaalta miksei - luin, että Hong Kongissa joku oli käynyt puhkaisemassa ankkaparasta ilmat pihalle. Ei kai sitä kaikkia tietysti voi ankkakaan miellyttää, mutta aika ilkeää tuommoinen.

Töks töks.

Selfie stick tuli tarpeeseen. Ja niin muuten monelle muullekin tuolla.

Tuijotuskilpailu. Ette ikinä arvaa, kuka voitti.

Tosi vaarallista. Niin mikä? Se, että tippuu veteen? Vai onko se ankka vaarallinen? Öööö...

Ankan on taiteilijansa mukaan tarkoitus julistaa rauhaa maailmalle. Se on kuulemma myös pehmeä ja ystävällinen ja sopii kaiken ikäisille.

Minussa se ei valitettavasti herättänyt kummoisempia tunteita. Olihan se mielenkiintoinen ilmestys. Mutta siihen se sitten jäikin. Ja olihan se rauhallinen, mutta mikään maailmanrauha -fiilis minulle ei tullut. Enkä inspiroitunut. Ja mielestäni se näytti lähinnä creepyltä "tulen painajaisiisi!!!11!!1!" -ankalta, kuin ystävälliseltä ja pehmeältä. I don't know. Kun se oli nähty, se oli nähty. End of story.

Rice Cultural Festival in Icheon

Perjantaina lähdettiin tosiaan "luokkaretkelle" Icheoniin. En ole varma, kuinka paljon meitä reissussa oli, mutta MONTA (= satoja). Enkä ole aivan varma, olivatko kaikki kieliopiskelijoita vai oliko mukana myös vaihto-opiskelijoita. Suurin osa oli kuitenkin kiinalaisia (yllätyyyys).

Kaikki opiskelijat saivat tällaiset tosi coolit hupparit (siis nyt kellekään ei jää ainakaan epäselväksi, missä koulussa opiskelen ja mitä opiskelen), mitkä puettiin päälle reissuun. Ettei vaan opettaja hukkaisi meitä.

Monta bussia oli lähdössä koululta meitä matkalle viemään. Tässä nyt yksi koulun nimeä kantava bussi, mistä otin kuvan. Suurin osa oli random -busseja, millä mentiin.

Koululta aamulla ennen lähtöä. Syksy näkyy jo puissa kovastikin.

Meidän bussin verhoituksesta oli yritetty tehdä majesteettista. Ja sitten katossa oli jotain jouluvalon tuntumaa... Öööö.

Hengailin koko päivän kiinalaisten luokkakavereiden kanssa (ei tuolla hirveästi vaihtoehtoja ollut) ja se oli osaltani hyvinkin hiljaista, sillä hengailujengissäni ei ollut yhtäkään niistä kolmesta, jotka osaavat luokallani englantia. Meidän korea on vielä hyyyyvin rajoittunutta ja koostui lähinnä "Mennään tuonne" ja "Minne mennään?" ja "Missä tuo on" ja "Minulla on kylmä" ja "Väsyttää" ja "Onpas hauskaa" ja "Otetaanko kuva?" -lyhyistä lauseista. Hieman kömpelöä, mutta kyllä sitä selvittiin. Seurasin kiinalaisia, jotka puhuivat suurimmaksi osaksi sitä kiinaa keskenään, mutta osasivat huomioida myös minutkin. Silloin tällöin. Kivaa minulla kuitenkin oli, vaikka kommunikointi köyhää olikin. Sellaista se välillä vaan on.

Saatiin ruokalippu, tehtävälappu (mihin kerättiin leimat eri paikoista ja osallistuttiin arvontaan, kun kaikki leimat oli kasassa), kartta ja aikatauluvihkonen.

Ensimmäinen paikka, mihin kurvattiin ruokailun jälkeen, oli joku käsityöpulju. En ole ikinä ollut hyvä käsitöissä ja olin pienoisessa paniikissa, kun korealaistyttö esitteli, mitä tehtäisiin. Onneksi tyttö avitteli kaikkia, ja sain kuin sainkin melkein itsekseni tuollaisen koristeen aikaan. Valkoinen pallo esittää kuulemma kananmunaa. Muuta en sitten tiedäkään. Paitsi että parempaan en olisi pystynytkään.

Lapset saivat aika fancyn kyydin.

Riisiä oli monenlaista - no hei, riisifestarit! Riisinmyyntipaikka oli laaja ja siellä myytiin vaikka mitä.

Kaveri osti tällaisia ja antoi minullekin muutaman. Ne olivat lämpimiä ja maistuivat perunalta, kuori oli kovaa. Ehkä ne siis olivat perunoita? I'm not 100% sure.

Play Ground. Kuten kuvasta näkyy, meitä opiskelijoita oli paikka täynnä.

Lapsia näteissä puvuissa ilmeisesti ennen esitystään. Ja Halloween näkyy myös täälläkin.

En voi olla repeilemättä tälle. Tarkoitus oli siis kirjoittaa toivomus ja ripustaa se kiinni aitaan. Oma toiveeni alkoi hyvin, mutta sitten kirjoitin vahingossa toisen kerran "hyvää", enkä halunnut rumasti sotkea sitä, joten oli pakko kirjoittaa noin. Plus kiinalaiset olivat jo valmiita ja tuli kiire kirjoittaa, ja keksin siihen jotain typerää sitten. Ei tuolla (ehkä...) kauhean moni taida suomea ymmärtää...

Tässä pari kiinalaista kaveriani kokeilivat jousiammuntaa.

Nämä miehet näyttivät siltä, että he tiesivät, mitä tekevät. Respect.

Lapsia part 1. Lapsia oli tuolla myös PALJON. Muutaman kerran bustasin jonkun tuijottavan suu ammollaan meikäläistä. Tuijotin sitten takaisin. Anyways, tässä ilmeisesti oli pakko mennä tyttö ja poika -pareittain käsi kädessä. Mutta voi viimeistä poikaparkaa - forever alone... So sad.

Lapsia part 2. Tuntui vähän creepyltä ottaa kuvia jostain random lapsista, mutta kun kiinalaiset kaverit halusivat ottaa kuvan heistä, niin minä ajattelin, että okei, jos minäkin sitten. Olihan ne söpöjä... Ja hyviä posettamaan. Ja uuuh, mitäs noilla kahdella tuolla oikealla puoliskolla on meneillään??

Ice Cream! No kiinalaiset ostivat ensin, sitten minullekin tuli jäätelönälkä ja ostin ensimmäisen (!!) jäätelöni Koreassa. Nyt on sekin asia korjattu. Pakko sanoa, että mielettömän hyvää oli, oijjoi!

Siellä oli myös paljon esityksiä vähän kaikkialla. Tässä perinteiset korealaiset häät menossa. Seurattiin vähän aikaa, kunnes kyllästyttiin (olivat hieman pitkäveteiset - ehkä senkin takia, kun ei ymmärretty mitään...)

Rytmikästä musiikkia. Tämän jälkeen myös korvissa soi.

Tämä oli esityksistä ehkä hauskin. Rytmimusiikki oli tässäkin pääosassa. Ylinäytteleminen ja huumori olivat jotain niiiin korealaista. Kiinalaiset kaveritkin tykkäsivät kovasti.

Jaahas, viimeinen kuva päivältä. Otettu paikasta, missä kokoonnuttiin, ennen kuin lähdettiin busseja kohti käppäilemään.

Icheon oli tosiaan tunnin ajomatkan päässä meidän koululta Seoulissa. Tosin ainaisten ruuhkien takia meillä kesti puolitoista tuntia päästä sinne, ja tunti ja vartti kului takaisin maleksiessa. Oli virkistävää päästä pois Seoulista ja nähdä vähän jotain muutakin. Vaikken toki Seoulista kaikkea ole lähestulkoon kokenut. Silti oli kivaa päästä  muuallekin.

Nyt alan hikoilemaan taas korean kielen kanssa. Meillä on ensimmäinen iso tentti tulossa ensi viikon keskiviikkona ja torstaina. Isoja tenttejä on 2 jokaisessa jaksossa. And u know what? On saatava vähintään 70% oikein kummastakin, että pääsee toiselle levelille. Näin olen ainakin ymmärtänyt. Pieniä paineita tässä... Itselläni ongelmia ja pisteiden menetystä on aiheuttanut viikottaisissa testeissä typerät kirjoitusvirheet ja sanojen taivutusjärjestelmä. Vaikka kielioppi onkin hyvin looginen ja simppeli, niin silti se välillä hämmentää. Ja pisteet menettää heti yhdenkin kirjaimen virheestä. Aaaargh!

Yritän olla stressaamatta, vaikka tietenkin pelottaa, jos en pääsekään läpi. En haluaisi kerrata kurssia, en sentään niin huono korean kielessä ole ollut (vaikken tosin parhainkaan). Tenteissä voi kuitenkin reputtaa helposti. Ah.

Pinkkiä ja illuusioita

Viime viikonloppu meni nopeasti. Taas. Plääh. Ihan mälsää. Se meni myös aika lomaillen - en avannut koulukirjaakaan ennen kuin sunnuntai-iltana, kun oli pakko. Eikä minulla edes ole mitään puolustuksen sanoja tälle tapahtuneelle. Niin vain kävi. Myönnän, että yleensä lauantai on meikäläisen vapaapäivä kaikesta kouluun liittyvästä. Vaikka se kieli seuraakin minua päivittäin, niin välillä haluan opiskelusta pitää taukoa. Tuulettaa aivoja. I can't see anything wrong with that!

Lauantai olikin ihana päivä. Tapasin kolmannen kerran paikallisen kaverini ja tämän kaverin. Eli kaverin ja kaverin kaverin. Lauantai starttasi puolen päivän jälkeen, kun matkattiin ruokailun kautta Hello Kitty -teemakahvilaan. Seoulhan on tunnettu teemakahviloistaan, täällä on niitä aikasta monta. Pakkohan niitä on siis katsastaa!

Olin kuullut, että Hello Kitty- kahvila Hongdaessa on aina melkoisen täynnä, eikä mitenkään ihmeellinen, joten päätimme käydä Sinchonin (ei kauhean kaukana itse Hongdaesta) kahvilaa kummastelemassa.

Kaveri otti salakuvan. Osaan näköjään jossain salakuvissa näyttää ihan ihmiseltäkin.

Sinchonin Hello Kitty -kahvila oli hyvä valinta - se ei todellakaan ollut täynnä, vaikka lauantai olikin. Olimme kahvilan yläkerrassa ja siellä oli varmaan 5 ihmistä enintään meidän lisäksemme.

Olin ehkä odottanut enemmän pinkimpää yliannostusta silmiä kutittamaan, mutta sellaista ei tullut. Olihan siellä tosi pinkkiä, mutta ei liian rajusti. Kokemus sekin, olin kuitenkin ihan tyytyväinen visiittiimme. Syömisetkin menivät alas, vaikka herkullisempiakin jälkkäreitä olen maistanut.

Hello Kitty -kahvilassa aikamme viivyttyämme ja rupateltuamme päätimme ex tempore lähteä Eye Trick Museumiin. Se oli kävelymatkan päässä. Museo on yksi Seoulin suosituimmista (ellei jopa se suosituin), eikä ihme. Siellä on siis "taideteoksia", joiden kanssa posetellaan ja otetaan hullunkurisia kuvia.

Löysimme itsemme veneestä. Location and destination unknown.

Noniin, Korean megastara at the moment - Kim Soo Hyunkin täällä oli ollut. Hän oli myös Namsan Towerilla. Tämä mies esiintyy meidän koulussakin opettajien esimerkeissä ja taitaapi myös olla suuren ihailunkin kohde... Enkä ihmettele, sillä onhan se nyt ihana... Ahhh!

It's all about the money, money, money...

Hei minkäs mä sille voin, että mun ihanat hiukset on aina yhtä upeasti tilanteesta riippumatta - so fabulous!

Myös paparazzit häikäistyivät kovin hiuksistani, I think.

Highway to hell tai jotain (satula oli ihan kämäinen ja valuin koko ajan alaspäin, kirottua)

... And the next stop is... Hogwarts!

Time is up-up-up wo-o-o-ooo soi päässäni (kiitos LEDApple tästä)

Hahaa, pääsimme lipullamme myös jäämuseoon, missä oli penteleen kylmä. Tai no, sen verran kylmä, etteivät veistokset sula. Ovella saimme myös upeat siniset "kaavut" harteillemme. En tiedä, oliko niistä tosin mitään hyötyä/iloa loppupeleissä. Oh well...

Löysin itseni iglustakin. Meno- ja tulomatkat olivat aika liukkaita kokemuksia.

Siis ihan tuli jääprinsessa vaunuissa -olo (miten niin näytän siltä, kuin olisin loukussa?) uuuuh

En ole ihan varma, miten itse joulupukkikin oli eksynyt Koreaan, mutta onneksi minä olin paikalla ja kävin näyttämässä tien takaisin Suomeen. Joulupukki on ninja, joten eiköhän herra päässyt takaisin kotiin nopeammin kuin minä.

Jääpiano.

Päivä päättyi chicken&beer -ateriointiin. Ah, oli niin hyvää!

Sunnuntaina nukuin myöhään ja päätin toteuttaa suunnitelmani käväistä ruokakaupassa. Se olikin toinen kerta täällä, kun kävin ruokakaupassa. Nimittäin, täällähän on pilvin pimein näitä "kioskeja", mistä saa ruokaa ja juomaa, mutta valikoima on muuten melko köyhä. Jos haluat oikeaan ruokakauppaan päästä, niin matkaan saattaa taittua kauankin, jos et satu asumaan aivan lähellä sellaista. Niitä kun ei ole joka paikassa. Itse jouduin tekemään metrolla reissun Seoul Stationille, missä sijaitsee Lotte Mart -ruokakauppa. Tämä kyseinen pulju on jättimäinen, ja siellä vierailee eniten turisteja kaikista Seoulin ruokakaupoista. Se ei ole ihme, sijaitseehan se keskeisimmällä paikalla Seoulia.

Koska oli sunnuntai, paikka oli täynnä. Meinasi mennä hermot, varsinkin, kun rattaiden kanssa kärräilin ympäriinsä. Jouduin muutaman kerran hengittämään syvään sisään - ulos - sisään - ulos... Ja selvisin jossain vaiheessa uloskin sieltä - ihan elävänä. Success!

Sain söpön Song Joong Ki:n seuraani tälle ostosreissulle.

Olihan siellä vaikka mitä mielenkiintoista. Meikäläisen suurin haave oli kuitenkin ostaa se tyyny. Sillä kyllä - olin ollut melkein kuukauden ilman tyynyä. Toteutin tämän suuren haaveeni vihdoin ja viimein Lotte Martissa. Se ei tosin ollut mitenkään mieluisin tyyny, sillä korealaisten tyynyvalikoima ei tunne nimeä "medium size". Enkä halunnut mitään pientäkään, niin jouduin tyytymään sitten isompaan yksilöön. Näin muutaman yön sen kanssa nukkuneena voisin todeta, että olen kuitenkin tykännyt. Not bad! Lisäksi Suomesta tuomani pari tyynyliinaakin mahtuvat nippanappa sen ympärille - jes!

Ostosreissulta kipitin läksyjeni ääreen ja siellä tiellä vielä ollaan näin melkein-keskellä-viikkoa. Odotan mielenkiinnolla perjantaita, jolloin teemme ihkaoikean luokkaretken Riisikulttuurifestareille. Ai mikäkö? Ihan oikein luitte. Ne ovat vielä ilmeisesti 5-päiväiset, me tosin siis käymme vain perjantaina paikalla ihmettelemässä. Miksikö? Koska riisi on kimchin lisäksi korealaisten pyhä ruoka, niin totta kai sille on pitänyt järjestää omat festaritkin. Jippijaijei!