See u soon -partyt 6.6.

Farewell -partyiksi en niitä halunnut kutsua, joten ristin ne "See ya soon" -partyiksi. Niiden on pakko olla, en suostu heittämään hyvästejä noille ihmisille vielä.

Paikallehan olin kutsunut 9 ihmistä yhteensä. Kuinka moni ilmestyi paikalle? 3 ! Plus minä. Mutta siis... Really?? Olin suoraan sanottuna pettynyt. Varsinkin, kun parit tyypit eivät edes ilmoittaneet etteivät pääse. Huoh. Nohhh, päätin kaikesta huolimatta, että näistä tulee hyvät partyt, kun olin kerran ihan laittanut nätimmän mekkonikin päälle (kerrankin pääsin käyttämään sitä, jesss!).

Ensin tapasin walesilaisen frendini kanssa päivemmällä, kun olin sattunut lukemaan, että The Solutions, suosittu indie-bändi, esiintyy Hongdaessa. Heidän instagram- sivuilleen ilmestyi mystinen kartta, jonka mukaan heillä oli faniensa kanssa tapaaminen Hongik Universityn kulmilla, mistä lähdettäisiin kulkueena kiertämään Hongdaeta. Walesilainen ystävänikin innostui ajatuksesta kovin, ja lähti siis messiin.

The Solutions on yksi lemppari indie-bändeistäni, ja pari vuotta takaperin Seoul -lomamatkalla ostin heidän debyyttilevynsäkin. Lisäksi yritin päästä kerran tuossa kevättalvella heidän keikalleenkin, mutta se oli loppuunmyyty. Siitä suuttuneena ja mieli maassa päädyin kaljalle jonnekin international partyihin.

Eeeeniveiisss, mikä olisikaan siis sattunut paremmin kuin heidän ilmaiskeikkansa meitsin partyilypäivänä?!? Joskus sitä tunteekin olonsa niin onnekkaaksi, hihiihii.

 Oh yeaaaahhhh sieltä he saapuvat! Laulajan johdattamana.

Oltiin walesilaisen kanssa ainoat ulkkarit kulkueessa, höhööö. Laulava kulkue päätyi sitten lopulta Hongik Universityn eteen, melkein samaan kohtaamispaikkaan. Saatiin sen jälkeen nauttia bändin pikkukeikasta. Jeiiii!

Bändi promosi uutta sinkkuaan ja tulevaa levyään. Uusi biisi "Love You Dear" on muuten nyt out, out, OUT! Ja mahtavalta kuulostaa! Tsek it aut nauuu!

Pikkukeikan jälkeen mentiin ottamaan yhteiskuvia laulajan ja hottis-rumpalin kanssa. Kovin olivat ystävällisiä ja hyvä mieli jäi heidän kohtaamisistaan!

"Äiti, täs on mun uus poikkis!" - tämä kuva huutaa hahahhaa. Mutta ei, The Solutionsin laulaja ei ole meikäläisen poikaystävä.

Hottis-rumpali uuuuuhhh. Swaaaagg

Kuvailujen jälkeen menimme Isaac Toastiin syömään vähän... toastia.

Tämän jälkeen kävin ostamassa itselleni vihdoin maskin. Se on ollut suunnitelmissa jo siitä asti, kun tänne saavuin. Halusin hankkia itselleni sellaisen hassun maskin. Myönnettäköön, että Merskin vähän muistutti asiasta. Sainpahan hankittua sen siis! Finally!

Well someone's happy ㅋㅋㅋ (= korealaisten hahaha)

Seuraavaksi mentiinkin sitten syömään! Kanakaljoittelulle! Meitsin lempparia. Suomessa se ei toimi, mutta Koreassa kana + kalja = pettämätön yhdistelmä.

Ruokailun lomassa otettiin liuta hassuja yhteiskuvia.

Dear Frypan... <3

Otettiin ulkona myös jonkinmoisia posetuskuvia. Sekä yksitellen että yhdessä.

Hetki naurettiin katumuusikoillekin siinä, ennen kuin liikuimme fancyyn noraebangiin, mikä on se valkoinen boksi Hongdaessa, minkä nimeä en edelleenkään muista... Huoh. Olin halunnut käydä siellä since parin vuoden takaisen lomamatkan, joten voisinkin sanoa, että jo oli aikakin!

Pikkupala sisältä.

Fancyssä noraebangissa oli hauskaa, otettiin kaikki irti meidän siististä huoneesta!

Pari frendiäni joutuivat lähtemään paikalta, joten sitten olimme vain minä ja suomalainen ystäväni. Hän saapui siis vasta hieman myöhemmin paikalle. Menimme yhteen raflaan juhlistamaan iltaa.

Kas tästä voimme nähdä, kuinka naama kiiltelee kauniisti valossa... Ja SUHARIII näin suomalaisittain eli siis sunhari eli sitrussojupullo kädessä. Tällä hetkellä aikamoinen trendijuoma Koreassa.

Siihenpäs kuvatukset tuolta illalta loppuvatkin. Ilta jatkuin kuitenkin Playgroundille (Hongdaen kuuluisa puisto siis) mennen ja randomien tyyppien kanssa jutustellessa. Sitten päädyttiin Gogoos 2:seen, mikä on vähän hämärä paikka ja sekin outojen tyyppien kansoittama. Joku wannabe kpop-idolipoika (oli rajauskynää, oli aika shineeeeee huulikiiltoa ja... korkkarit??) yritti vaivalloisesti iskeä kaverinsa kanssa meitä. Hahahah. Jooop.

Puoli kuusi aamulla laahauduin metroon ja kämpille ja nukuksimaan. Ja mietin, kuinka tulenkaan kaipaamaan viikonlopun meininkiä Seoulissa. Ei se toki ainaista biletystä ole, mutta kuitenkin... yöelämä on aivan eri luokkaansa Suomeen verrattuna. Yhyyy. I'm gonna miss thissssss. I already am.

Voihan Suomi

Yleensä en blogiteksteissäni hymiöitä viljele, mutta ajattelin tehdä poikkeuksen tällä kertaa, sillä poikkeus vahvistaa säännön. Or so I've heard.

:/

:S

>-<

No siinä. Fiiliksiä Suomeen paluusta. Viime viikon perjantaina saavuin. Enkä oikeasti kerennyt nukkumaan en sitten yhtään ennen lentoa. Pakkasin koko hemmetin yön. Pakkasin, purin, heitin kamaa pois, pakkasin taas, katsoin välillä jakson Mask -draamaa (ehdoton lempparini at the moment), tuijotin epätoivoissani laukkujani ja pakkasin taas. Ja sitten kello oli 7am ja rullailin itseni kimpsuineni ja kampsuineni ulos, heitin viimeiset hyvästit kämpälle ja koko goshitelille ja sain kuin sainkin hinattua minut ylipainavine laukkuineni ulos kadulle, missä tuoksui aamulle. Ja lähtötunnelmalle, mitä en jäänyt sen kummemmin haistelemaan. Hyi yök.

Bussipysäkki oli 10 minuutin jalkapatikan päässä. En lähtenyt metroon sompailemaan ja hikoilemaan, kun matkassa oli 2 isoa laukkua, reppu, läppäri ja järkkäri. Vaikka kyllä nuo 10 minuuttia bussipysäkillekin aikalailla hikoillen mentiin. Ughhhhhh, kiitos Korean kesä.

Bussin ikkunasta tuijottelin aamuruuhkaa, ja samalla viimeisiä kohtaamisia Seoulin kanssa vähään aikaan. Koin erittäin haikeita tunnelmia, vaikka yritinkin helpottaa oloa toistamalla itselleni, että palaan vielä jonain päivänä tuonne. I swear.

Koneessa en VIELÄKÄÄN saanut ketään hyvännäköistä korealaista poikaa viereen (keep on dreaming), vaan jonkun ruotsalaisen 50-vee miehen. Pläääh. Olin tosin aika väsynyt - sitä se yön läpi valvominen teettää - ja koko 10 tuntisen torkahtelin ahkerasti.

Kone laskeutui Suomen kamaralle ajallaan, mutta passintarkastuksessa oli mojovat jonot. Nopeammin olisin päässyt e-passi -jonosta, mutta kun eihän minulla ole vielä sellaista. Vanha, vanhempi, vanhin 10 vuoden passi tosin menee vanhaksi tämän kuun lopussa, joten uusi pitää hankkia tässä pikimmiten. Oh yeah, vihdoin saan uuden passin!

Noukin matkalaukut hihnalta, huokaisin pari kertaa syvään ja olin valmis kohtaamaan Suomen. Serkku oli meikäläistä vastassa ja siitä sitten ajeltiin Kallioon. Viikonlopun ajan yritin tajuta olevani Suomessa. Käppäilin ulkona, ihmettelin säätä, tapasin paria pääkaupunkiseudun frendiä, kävin katsomassa Mad Maxin... Suomi tuntui oudolta kieleltä, vaikka sitä toki Koreankin päässä olin puhunut. Nyt se vain tuntui entistä oudommalta ja kämäisemmältä.

Maanantai oli kotikonnuille paluupäivä. Odotin mielenkiinnolla fiiliksiä - tuleeko kenties kulttuurishokkia? Mutta nope, ei tullut. Ihan kuin olisin vasta lähtenyt, juurikaan mikään ei ollut muuttunut. Olotila oli lähinnä sellainen... Hmm... Entistä joukkoon kuulumaton? Hankala selittää. Ei minulla mitään tätä paikkaa vastaan ole, ja koti on aina koti, kävi miten kävi, mutta... Täältä olen aina halunnut pois, täällä minua ahdistaa. Tosin päätin nyt, että missä ikinä olenkin, olen onnellinen. Koska surullisuus on tylsää. Ja ongelmat on aina tehty ratkaistaviksi. There are no problems, only solutions.

Nämä päivät maalla ovat menneet hirvittävän nopeasti. Pitäisi niitä töitäkin saada pikkuhiljaa.

Juhannuksen jälkeen palailen viimeisin Korea-kertomuksin! Koska jostain syystä nyt vähän laiskottaa ja tekee mieli katsoa k-draamoja ja olla vaan. Maalla oleilu saa vähän laiskaksi...

Ainiin, hyvää juhannusta! Vaikka eipä tuo itselle suuresti ole koskaan merkinnyt. Lapsena se oli kivaa tosin. Nyt vain... Pretty much a normal day.

Pakkaustunnelmia

Tässäpä sitä ollaan. Kaiken myllerryksen ja sekamelskan keskellä. Viittaan tällä siis pakkailuun, mikä on tällä hetkellä meneillään. I can tell you - not funny. Alle 5 tunnin päästä pitäisi lähteä kohti lentokenttää...

"This situation sucks" selfie, kun odotin viimeistä kertaa metroa tänään öö eilen...

Tänään... Siis eilen tapasin kasan frendejä ja olin menossa aivan niin kuin olen ollut menossa koko viimeisen viikon. Söin paljon, kävin vetämässä karaokessa muutaman laulun ja... Niin.

Sanatkaan ei riitä kuvaamaan fiiliksiä juuri nyt. Itkeä tihrustellen kaveritkin näin, vaikka lujasti olin päättänyt, että pillittämään en ala. Kummasti nuo silmäkulmat vaan sitten kuitenkin kostui. Voin vain kuvitella, miten romahdan kentällä sitten. Sitä odotellessa... Not really.

Menen suorittamaan loppupakkailut ja palaan Suomen päästä jossain vaiheessa, kun olen saanut koottua itseni paremmin kasaan. Ja kertoilen loppuseikkailut Koreassa.

Tai siis mikä loppu?? No way että tämä on viimeinen seikkailu Koreassa! I'll be back someday... Muahahahah!

Lähtöstressailua

Huhhei, kuinka se aika rientääkään. Tämäkin tämmöinen pienehkö päivitys tällä kertaa, kun huomenna olisi aikaisin herättävä ja riennettävä pikkumatkalle Petite Franceen...

Viime päivät ovat jokainen olleet aika action -täytteisiä. Eipä se juurikaan haittaa, vaikka hieman huolestuttaa tuo pakkaaminen, mitä en ole aloittanutkaan. Keskiviikkona olisi tarkoitus aloittaa, sillä viimeiseen päiväänhän en sitä jätä - meinaa tuota tavaraa nimittäin olla... Huonekin on niin sotkuinen, että ihan hirvittää alkaa purkamaan. Ugh.

Koulu loppui, ja meinasin nauraa, kun opettajat halasivat ja sanoivat, että oikein kova ikävä tulee. Oli nimittäin vähän hankala uskoa. Sillä en nyt niiiiin läheisissä väleissä opettajien kanssa ole.

Minä ja kiinalaiset.

Koulun pihalta napsasin kuvan viimeisenä päivänä, ennen kuin jätin opinahjon taakseni.

Viimeisen koulupäivän kunniaksi lähdin suomalaisen ystäväni kanssa bilettämään. Meidän reitti kulki akselilla Itaewon baariruokailu --> Gangnam The A klubi --> Itaewon again.

Halusin nimittäin käydä testaamassa Eat Your Kimchin suosittelemaa paikkaa Itaewonissa, ja olihan se tosi kiva baari kyllä! The A:han mentiin vähän ex tempore, sillä eräs kaukainen kaverini laittoi viestiä, että päästään ilmaiseksi sisään (normisti maksaa 35,000W), jos sanotaan ovella Kyle. Vähän aikaa jaksettiin hengailla klubilla, kunnes tylsistyttiin, ja otettiin taksi Itaewoniin takaisin. Sielläkin aika hiljaista oli... Torstai... Tai no perjantaiksi oli vuorokausi tuossa vaiheessa vaihtunut. Kierreltiin ja kaarreltiin, kunnes päädyttiin pieneen kämäiseen baari/klubiin, mikä oli jostain syystä täynnä populaa. Musiikkikin oli ihan siedettävää. Ja arvatkaas, kuka siellä tanssi myös? No Busker Buskerin Brad! Vähän piti hieraista silmiä, kun kosketusetäisyydellä olevan herran kasvot bongasin. Ensin epäilin, onko se oikeasti se vai joku kaksoisolento, mutta kyllähän se ihka oikea BB:n rumpali oli. Brad oli liikkeellä tietenkin kaveripoppoolla, joten en halunnut mennä häiritsemään tyyppien hauskanpitoa, vaikka näinkin muutaman randomin käyvän yhteiskuvia ottamassa.

Löydettiin Magnumiakin tuona iltana!! Oli jopa suomenkieliset tekstit takana. UUuuuh!

Tähän pikkutarinaan voisinkin päättää tämän. Ainiin! Onhan se Mars täällä. Siis Mers. Kaduilla näkee tavallista useammalla maskin päällä, ja sainpa minäkin vihdoin ja viimein itseni mokoman ostamaan. On ollut jo muutaman kuukauden suunnitelmissa keltapölyn takia - mikä ei ole tosin niiin voimakkaana nyt esiintynyt.

Miten muuten se näkyy arjessa? Noh, kouluja on tietenkin suljettu, ja tiedän parikin englanninkielen opettajaa täältä, joilla on lomaa tämän takia. Muuten ei ole hirveätä paniikkia katukuvassa.

Äitikin skypessä kehotti lähtemään maasta jo etukäteen, mutta anteeksi vain - tämä Mers ei minua saa aikaisemmin täältä lähtemään. Aion nauttia viimeiset hetket täällä, sillä ne tuntuvat hirvittävän arvokkailta. Kotiinpaluu ajatuksena saa silmäkulmat hieman kosteiksi, vaikka ajattelin, että olen ihan sinut asian kanssa jo. Enpä näköjään ole, ja sen huomaa myös mahakin, mikä ei voi hyvin. Liekö pientä stressiä ilmassa...

Ja kas tämän maskin kanssa nauran koko Mersin pysymään meikästä erossa.