Olen ottanut taukoa blogiin kirjoittamisesta. Puoliksi tiedostaen, puoliksi tiedostamatta. On ollut vähän sellainen pieni kiinnostamattomuus kirjoittamista kohtaan, motivaatio hukassa. Niinhän sitä tosin sanotaan, että silloinhan sitä varsinkin pitäisi kirjoittaa... Nääh. En. En ole kirjoittanut sitten toukokuun lopun, kesä häipyi tässä välissä muistoihin, nyt eletään jo syyskuuta. Katsotaan, miten lähtee teksti luistamaan.
Siis jos edes tietäisi, mistä aloittaa!
Viimeksi oli Jejun matka edessä, final examsit edessä ja Japani tulossa. Jejusta ja Japanista voisin turinoida erillisissä postauksissa. Nyt voisin keskittyä enemmän viimeisiin hetkiin Seoulissa ja vaihdosta kertomiseen ylipäätään. Wrapping it up! Valokuvien kera stooreja kertomaan.
Kesäkuun alussa kävimme ruusufestareilla Seoul Grand Parkissa. Matkalla sinne piti tietysti hassutella hieman.
Niiiin paljon ruusuja!
Ah tämä oli vähän erilainen bingsu, ei solbingin ketjusta. Oli erittäin makoisaa <3
Buffet meininkiä <3
Päädyin myös keikkailemaan! Vixxillä oli Seoulissa 2 show'ta ja menin niistä viimeiseen. Hieman oli keikan alussa teknisiä vikoja tms. Vixx ehti tulla lavalle, mutta heti ensimmäisessä vedossa tekniikka petti alta - oooops! Vixx lähti lavalta ja odotimme tunnin (!!) asioiden korjaantumista. Siinä ajassa alhaalla seisoskelevat fanitytyt alkoivat käydä astetta kärsimättömämmiksi (hitto kun on vaikea sana), ja huutomyrsky velloi läpi hallin. Itse keikka kesti muistaakseni lähemmäs 3 tuntia, sai siis todellakin vastinetta rahoilleen! Pidin hyvin paljon keikan visuaalisesta puolesta ja ylipäätään kaikki toimi (siis sen jälkeen kun ongelmista oli päästy eroon) ja Vixx oli huikea, ofc!
MFBTY !! Kyung Heen vieressä sijaitsee Hankuk Uni of Foreign Studies ja heillä oli kevätfestareilla esiintymässä freakin' MFBTY!! Voi että, oli aika dream come true nähdä jengi livenä. Messissä oli myös Junoflo, joka ilmeisesti on tunnettu Show me the money -ohjelmasta, mitä en itse ole katsonut. Myös Epik High esiintyi toisena iltana paikalla ja heidätkin kävin katsomassa. Eeppistä!
Korealainen ystäväni kutsui minut serkkunsa vauvan 1-vuotisjuhlille. Koreassahan nämä partyt ovat isot ja hulppeat, ohjelmaa täynnä, ja vanhemmat sekä vauva pukeutuvat hanbokkiin. Mukana on myös buffetti, minkä ympärillä porukka pörrää tietenkin erittäin innoissaan. Tästä buffetista sain kuulla ystävältäni moooonta kertaa etukäteen. Koko juhla oli mielenkiintoinen kokemus, vaikka olikin hassua, etten tuntenut juhlijoita sen kummemmin. Välillä tuli sellainen fiilis, kuuluiko minun olla siellä? Oh well, kukaan ei tuntunut pahastuvan läsnäolostani, joten maybe it was okeeeey. Satuinpa myös voittamaan "long distance award":in, mikä oli siis 30,000 wonin edestä lahjakortti ostarille. Vaikka enhän minä nyt ihan Suomesta asti vain tätä juhlaa varten ollut tullut... Koin oloni semi-vaivaantuneeksi, kun kävin edessä ottamassa vastaan lahjani. Kieltäytyminen tosin olisi ehkä tulkittu töykeäksi.
Eräs aamupala Hongdaessa. Noms!
Tättäräääää, kävin suositussa kahvilassa, mikä on ansainnut kuuluisuutensa sillä, että siellä on kuvattu Coffee Prince -draamaa. Sekä muutamaa muutakin, esimerkiksi My Princessiä, mikä sattui olemaan ensimmäinen kosketukseni k-draamoihin! Oli huippua päästä tuonne, niin nostalgiamielessä kuin ihan sen hienouden takia - nätti kahvila!
Kahvilan takaterassilta oli nätit näkymät.
Takaterassi. Tai piha, mikä onkaan.
Muutama vaihtarikaveri ei ollut käynyt Namsanilla, joten kutsuin itseni heidän mukaansa, koska ei ollut muutakaan tekemistä. Olin tuolloin hieman kipeähkö, joten menin bussilla ylös ja kävelin heidän kanssaan sitten alas vuorelta. Enkä enää pysynyt laskuissa, kuinka monta kertaa olen Namsanilla käynyt tähän mennessä. Monta.
Ilma oli ainakin nätti. Ja olo haikea, sillä ei ollut enää montaa päivää Seoulissa jäljellä.
Namsanilta laskeuduttuamme menimme ravintolaan.
HDM -kurssin tunnilla uggghhhhhh. Kiinnostusprosentti 0-.
Lopputenttien lähestyessä oli kaikilla fiilikset aika jännittyneitä. Ryhmätehtävät saimme onneksi tehtyä ja palautettua juuri palautuspäivän hetkinä. Jaaaa entäs ne kokeet sitten? Panostus lukemiseen oli mitä oli. Joten olin loppujen lopuksi positiivisen yllättynyt tuloksista!
Tourism Resourcesta napsahti A-, mikä oli parhain arvosanani. Korean kielestä sain B-. Cultural Tourismista C+ JA Hospitality Distribution Managementistä myös! Ajattelin, etten HDM:stä pääsisi millään läpi, koska koekin meni aika lailla veikkaillen - jos pääsisinkin läpi niin huonoimmalla mahdollisella arvosanalla. Siispä yllätys oli melkoinen, kun C+ sieltä tuli. Kurssi oli kuitenkin tuskainen taival kulkea, olin 90% ajasta aiiiivan kujalla. Oh well, loppu hyvin, kaikki hyvin.
Lopputenttien jälkeen oli pakkailua ja valmistautumista Japanin matkaan. Japanista tulin viikonlopuksi vielä Seouliin, sillä paluulentoni Helsinkiin oli sieltä. Majoituin tuon ajan hostellissa omassa huoneessa, sillä kaipasin hetken rauhaa ja hiljaisuutta kiireisyyden jälkeen. Kuten aina pitkien reissujen ja chaptereiden jälkeen, fiilis oli haikea, eikä voinut käsittää, että tämä oli nyt tässä.
Kiinnostus Suomeen paluuta kohtaan paistoi kasvoilta.
Seoulissa kävin heittämässä viimeiset shoppailut Lotte Martissa, vietin alone-timea Ant-man and the Waspin parissa ja näin muutamaa frendiä. Ja järjestelin laukkujani ja sain ne jopa kiinni. Sweet!
Vika ilta Seoulissa: BBQ timeeee! Oikeiden juomien kanssa, totta kai!
Aijjaiii!
Viimeinen ilta päättyi omalta osaltani suht koht ajoissa, sillä minun piti päästä aikaisin unten maille, jotta jaksaisin nousta aamulla. Nukuinkin ruhtinaalliset 6 tuntia. Lähtiessäni hostellilta vastaan saapui ulkkarijätkäporukka - ilmeisesti olivat olleet ulkona koko yön. Perus Seoul meininki siis.
Otin bussin kentälle, maksoi kymppitonnin. Se olikin helpompi matka kentälle metron sijaan. Mukana oli kuitenkin 2 ruumaan menevää laukkua.
Siellähän se - kone kohti Suomea...
Sinnepä se vaihto meni. Hyvinkin nopeasti. Ja tuntui, että hirveästi kaikkea kerkesi kokemaan ja näkemään! Niin vanhaa kuin uutta. Silloin, kun koulu tosiaan alkoi, haaveilin lähdöstä vaihtoon Koreaan. Ja sen minä pääsin toteuttamaan! Mieletöntä, mitä kaikkea sitä pääsee elämässään tekemään! Sitä on kyllä äärimmäisen onnekas, kun haaveista tulee todellisia.
