Kulunut vuosi sujui kaiken kaikkiaan tapahtumarikkaana, ja tekemistä riitti. On jälleen aika vilkaista, mitä vuosi sitten pohdin vuodesta 2016 tulevan. Seuraava teksti kopio blogista, minne kirjoitin tasan vuosi sitten ennustetta ja ajatuksia:
"Vuosi 2016 sitten. Mitä ennustankaan...
Opiskelua nyt ainakin. Violetit haalarit päällä toivon viipottavani ensi vuoden jälkeenkin hymyssä suin.
Pari ulkomaan matkaakin saattaa olla tiedossa. Yksi lapsuudenystävien kanssa – mikä on toistaiseksi ollut ihan vain pohtimisasteella tässä, mutta olisi aivan mahtavaa saada se toteutumaan! Eikun we WILL make it happen!
Toisen matkan haluan suuntautuvan Koreaan. Viikko tai kaksi. Budjettiakin olen jo suunnitellut, ja toteutus on nyt sitten vain siitä rahasta kiinni. Hieman on säästössä, tiukkaa tekee, MUTTA #visitkorea2016 is on!!
Rahasta tulikin mieleen, että ensi vuosi mennään aika pienesti muutenkin. Tylsyyttäni suunnittelin itselleni tuossa opiskelijabudjetinkin, mikä pisti irvistämään. Jännityksellä odotan, mitä siitä tulee – can I do it?
Vuodelta 2016 toivon terveyttä. Yllättävän terve olen kuluneen vuoden ollut (sitä tyhmää iänikuista flunssaa ja aivastelua lukuunottamatta...), ja siitä olen kiitollinen. Ikinä ei voi tietää, mitä tapahtuu, mutta jospa terveyttä riittäisi ensi vuodeksikin!
Edelleenkin myös toivon, että onnellisuutta riittäisi. On niin tärkeää kuunnella omia ajatuksiaan ja vaistojaan ja kulkea omaa reittiään. Sillä lailla on tyytyväinen elämäänsä."
Vuoden alusta alkoivat tosiaan opinnot, mistä olin todella fiiliksissä ja innoissani. Vihdoin työttömyysaika loppuisi! Ja vuoden minä koulua olenkin nyt käynyt, ja ala tuntuu omalta - ja tulen käymään koulun loppuun. Se pari vuotta varmaan menee hujauksessa...
Ulkomaillakin kävin! Valitettavasti lapsuudenystävien kanssa ei toteutunut matkaa, vaikka nähtiinkin paljon muuten - olimmehan kesän samalla paikkakunnalla. Toukokuu oli kuitenkin reissukuukausi, mitä olin suunnitellut pitkään ja hartaasti. Loppujen lopuksi pääsin käymään Korean lisäksi Taiwanissa ja lentojen välissä kipaisin tsekkaamassa Amsterdaminkin. Ei paha!
Toukokuun matkailusta voidaan siis päätellä, että opiskelijabudjetti oli onnistunut... Kai. Millekään kalliille hankinnoille ei tullut tarvetta, vaikka ostinkin muutaman kerran hieman tyyriimpiä juttuja. Jotenkin sitä pärjäsi.
Tervekin olen ollut, mitä nyt välillä flunssaa ja tällaista perusjuttua on ollut. Niiltä ei voi välttyä, vaan ne tulevat joka vuosi. Mutta muuten, mitään vakavampaa ei ole ollut.
Kaiken kaikkiaan olen hyvin tyytyväinen tähän vuoteen, sillä siitä tuli parempi kuin uskalsin odottaakaan! Ja parempihan se aina onkin hieman vähemmän odottaa, niin ei pety. Välillä oli vaikeaa, mutta kaikki kääntyi kuitenkin parhain päin lopussa.
Koulua, kesätöitä kaupassa, matkustusta... Surullisin hetki oli se, kun ukki kuoli keväällä.
Vuoden 2016 kuvapläjäys:
Kylläpäs sitä vuoteen mahtuukin hirveästi!
Nyt voisi sitten pohtia uutta vuotta 2017. 2017... Hmm. Täytän 26. Voi ei. No, sen lisäksi, jos nyt jotain positiivista saadaan irti tulevasta vuodesta, niin:
Matkustelua taas. Mitä muutakaan voi ensin matkailualan opiskelijalta odottaa?!? Tarkoitus olisi löytää itsensä edes yhdeltä matkalta Suomen ulkopuolelta.
Vaihtoon haku ja vaihtoon hyväksyminen. Tammikuu on hakuaika, helmikuussa on haastattelut ja ilmeisesti maalis-huhtikuussa saa tiedon, pääseekö ja minne niistä kolmesta vaihtoehdosta, mitkä hakemukseen laittaa. Jännittävää! Toivon totisesti, että minut hyväksytään!
Toivottavasti pääsen myös reissuun frendien kanssa, kun ei tänä vuonna onnistunut.
Tavoitteeni olisi opiskella koreaa vähän paremmin. Tämä vuosi on mennyt aika nihkeästi sen suhteen. Not my intention, mutta kun on ihan oikeasti ollut kiirettä. Vuonna 2017 voisi parantaa tässä asiassa ja raivata aikataulusta tilaa itsenäiseen opiskeluun. Etsiä ainakin ne koulukirjat, millä opiskeli Koreassa ollessa ja antaa palaa. Vieläkin on se unelma, että osaisi jonain päivänä suhtkoht hyvin koreaa ja pystyisi korealaisten kanssa keskustelemaan kunnolla koreaksi. Siihen vaaditaan paljon työtä ja kärsivällisyyttä, ei ihan sormia napsauttamalla toimi. En usko, että vuonna 2017 tavoitteeni saavutan, mutta jos edes jonkin verran opiskelisin itse, niin onhan se aina lähempänä tavoitetta.
Siinäpä se lyhykäisyydessään. Ikinä ei voi tietää, mitä tapahtuu, mutta aina jotenkin asiat ovat lutviutuneet oikein päin, ja eiköhän tulevanakin vuonna.
Näihin sanoihin, näihin tunnelmiin: Ihanaa uutta vuotta 2017 kaikille!
