Australian ensimmäisen vuoden WH-viisumin hakeminen

Heinäkuun alussa päätin vihdoin alkaa toteuttamaan haavetta, jonka toteuttamista olin viivytellyt jonkin aikaa. Haaveen, jonka olisin halunnut toteuttaa jo vuosia sitten, mutta aina oli jotain esteenä - viimeisimpänä restokoulu, josta nyt on selvitty. Ja koska kello käy ja 30-v lähenee... Okei, ei ihan vielä olla siellä (vaikkei se kaukana olekaan), mutta miksi odottaisinkaan enää sinne eniveis? Niin nyt on aika. Nyt en enää viivyttele! Työsoppari loppuu syyskuun lopussa ja olen ollut hyvin päättäväisellä mielellä sen tiedon saatuani: lokakuussa meikätyttö muuten L Ä H T E E !

Kuva Googlesta.

Australiaan! Kenguruiden ja muidenkin eläimien ja öö ihmisten kansoittama suuri maanosa odottaa - tai ihan vaan on siellä, tuskinpa se juuri minua odottaa vaan minä odotan sitä... Nojoo, jatketaan tästä sekavasta fiilistelystä...

... Siihen aiheeseen, josta halusin kertoa. Eli Working Holiday-viisumin hausta. Tästäkin kokemuksesta voi lukea nykyään lukemattomista eri blogeista ja lähteistä, mutta laitan nyt oman höpöttelyni asiasta myös julki.

Viisuminhan voit hakea, jos olet 18-30-v. - ja olet maassa ennen kuin täytät 31. Vain irkut, ranskalaiset ja kanadalaiset saavat hakea 35-vuotiaiksi asti. Mitä ihmeen ikäsyrjintää tämäkin on? No idea! Jooooka tapauksessa, suurimmalle osalle haku on helppoa. Rekisteröidyt immigrationin sivuille, täytät W&H hakemuksen, maksat sen (485AUD eli sellainen 300€ tällä hetkellä ainakin), lähetät sen, eikä viisumin hyväksymisessä kestä kauaa.

On kuitenkin poikkeuksia "sääntöihin". Minun tapaukseni ei nimittäin mennyt aivan tällä tavalla.

Täytin hakemuksen. Ennen kuin pääsin viisumin maksuvaiheeseen, vaadittiin minulta dokumentteja - skannaus passista sekä bank statement eli saldotodistus (todistus siitä, että on ainakin 5,000AUD tilillä) englannin kielellä liitteeksi. Jos ei halua laittaa näitä "required documents" liitteeksi mukaan, niin on tehtävä kirjallinen selvitys siitä, miksi ei tee näin. Olin hieman yllättynyt siitä, että minulta näitä jo tässä vaiheessa vaadittiin. Olin ymmärtänyt, että saldotodistusta voidaan pyytää rajalla näyttämään (jos pyytävät). Tilanne on kai muuttunut vastikään - mitään muuta selitystä en tälle keksinyt.

Koska en halunnut/uskaltanut jättää liitteitä tyhjilleen, skannasin passin porukoilla koneelle (koska en itse omista). Saldotodistusta menin pyytämään pankista. Aiemmin olen saanut sellaisen heti samana päivänä sieltä mukaani, mutta ajat olivat muuttuneet viime kerrasta. En saanut saldotodistusta suoraan mukaani, vaan hakemuksen täytön jälkeen minulle kerrottiin, että enintään 10 arkipäivää siinä menee, että se kolahtaa nettipankin viestiosioon liitteenä. Siinä meni oikeasti 5 arkipäivää ja maksoin tästä 10 euroa.

Laitoin sitten viisumihakemuksen liitteeksi kuvan passista sekä englanninkielisen saldotodistuksen. Maksoin hakemuksen. Hakemus lähti. Ei kuitenkaan kulunut kuin muutama sekunti, ja sähköpostiin kilahti automaattinen pyyntö lääkärikäynnistä.

Hakemuksessa nimittäin oli kysytty, olenko ollut viimeisen 5 vuoden aikana yli 3 kuukautta yhtäjaksoisesti ulkomailla. Ja olinhan minä - peräti 3 kertaa. Olisin voinut jättää kohdan tyhjäksi, mutta kun... Rehellisyys maan perii, enkä halua myöhemmin mihinkään ongelmiin mainitsematta jättämisestä.

Korea, Yhdysvallat, Korea. Senhän takia minulta pyydettiin health examinationia sekä x-ray examinationia. Noh. Olin joskus lukenut jostain tästä asiasta. Saattaa olla, että immin sivuilta. Sieltä nimittäin löytyy lista lääkäriasemista, joissa tämän terveystarkastuksen voi käydä pois alta hoitamassa. Suomessa tätä terveystarkastusta pyörittää yksityinen lääkärikeskus Aava Kampissa. Ja siellä on vain yksi lääkäri, joka pystyy tarkastuksen tekemään. Hän tekee tarkastuksia myös Uuden-Seelannin sekä Kanadan W&H viisumia hakeville.

Hieman googlettelin lisää tästä ja löysin aiheesta myös pari blogipostausta sekä jonkun vuosia vanhan keskustelun pallontallaajat-foorumilta. Ei ollut enää niin orpo olo tämän tilanteen kanssa!

Ei siinä sitten muu auttanut, kuin ringautella Aavaan ja varata aika lääkärille. Lääkärissä käymiseen on nimittäin 28 päivää aikaa siitä päivästä lähtien, kun on saanut lääkärikäyntipyynnön immistä. Jos sitä ei saa aikaiseksi, niin viisumi hylätään. Toki, jos on jokin este lääkärissä käynnille seuraavan 28 päivän aikana, niin jatkoaikaa saa, mutta tällaisessa tapauksessa pitää olla tietysti yhteyksissä immiin.

Sain lääkäriajan tiistaille 23.7. Varasin oitis myös Onnibussiliput Kuopiosta Helsinkiin ja takaisin. Koska muuan Ed Sheeranin keikka oli tuona päivänä, niin aamu-ysin bussi oli jo täynnä. Aamu-seiskan bussiin mahtui enää 3, joten ostin lipun siihen vuoroon aikalailla ASAP. Sen sijaan ilta-seiskan bussissa oli runsaasti tilaa, joten sain ostettua paikkalipun sinne helposti.

Tuo tiistai oli tosiaan piiiiitkä päivä. Lähes 11 tuntia bussissa istumista, parin ystävän tapaaminen Helsingissä ennen ja jälkeen lääkäriajan sekä itse lääkärikäynti.

Lääkärikäynti kesti reilun tunnin. Vaiheita oli kolme: ensin menin itse lääkärille, joka suoritti perustutkimuksen (katsottiin mm. pituus, paino, näkö, verenpaine). Toisekseen menin hissillä kellarikerrokseen, missä oli vuorossa rintaröntgen. Kolmas vaihe oli virtsanäyte. Tämä koko paketti maksoi minulle ~337€. Kela-kortilla olisi saanut jopa euron (!!) vähennyksen, mutta minulta oli kadonnut koko kortti ja se uusi oli vasta postissa tulossa. En lähtenyt hakemaan tätä huimaa korvausta jälkikäteenkään.

Tulokset lääkäri kertoi lähettävänsä suoraan immille. Saman viikon perjantaina sain aamupäivällä itse lääkäriltä sähköpostin siitä, että kaikki on kunnossa ja saan terveen paperit ja tieto tästä on lähetetty immiin. Puoli tuntia tuosta viestistä sain itse immiltä tiedon, että W&H viisumi on myönnetty.

Kuva Googlesta.

Olotila oli niiiin helpottunut! Helppoa viisumin saaminen ei ollut ja rahaakin meni enemmän kuin ajattelin, mutta haluan uskoa siihen, että kaikki tämä tulee olemaan tuon vuoden väärti. AINAKIN vuoden, sillä eihän sitä tiedä, jos toisen vuoden viisumista innostuu. Nythän on tullut jopa kolmas vuosi mahdolliseksi!

Lähtöön on pari kuukautta aikaa. Lisää lähtösuunnitelmista sun muista kunhan tässä kerkeää lisää kirjoittamaan. Tämän blogimerkinnän tarkoitus oli vain avautua meikäläisen viisumin hausta ja sen onnellisesta lopusta.

AUSTRALIA, I'LL BE THERE SOOOOON!

Pähein. Musiikkivideo. Ikinä.

Wales & Englanti Roadtrip osa 6

Viimeinen osa!

Tiistaina 18.6 matkasimme Hay-On-Wyestä lähellä olevaan Brecon Beacons National Parkiin. Ohikulkumatkalla kävimme aamiaisella Casa Cafessa, jota oli kehuttu Googlessa. Paikka oli tosiaan suoraan reittimme varrella. Oikein sopivasti!

Kerrankin jotain muutakin kuin perusbrittiaamiainen!

Mahat täynnä jatkoimme matkaamme Pont Ar Dafin autoparkkiin, joka oli muuten TÄYNNÄ! Aikomuksemme oli siis kavuta Pen y Fanin (886m) vuorelle, jonne lähti reitti tuolta autoparkista. Onneksi saimme auton juuri ja juuri parkkiin mahdutettua. Nousu vuorelle oli helpohko, vaikka hiki hieman tulikin. Maisemat olivat kuitenkin nousun väärti - ei ole turhaan suosittu paikka tuo! Huomiomme kiinnittivät maisemien lisäksi myös lukemattomat lampaat, joiden määkiminen kaikui vuorilla. Valkoisia pisteitä siellä täällä!

Pen y Fanille nousuun, huipulla hengailuun ja laskuun kului aikaa yhteensä joku 3 tuntia. Autolle palatessamme sisko oli aikalailla jo done päivän kanssa - minä taas halusin vielä jonnekin kävelemään. Olin merkinnyt aikatauluun Llyn y Fan Fachin, joka on järvi. En muista enää, mistä olin paikasta lukenut, mutta sen muistin, että siellä oli kuvattu Stardustia. Stardust-leffa on yksi lempparileffoistani, joten sen takia innostuin järvestä. Parkkipaikka oli erittäin kapean, huonokuntoisen ja mutkittelevan tien päässä. Ja se tie kiemurteli ties kuinka kauan! Kuumotteli ajaa! Pääsimme kuitenkin perille parkkiin, ja olimme saavuttuamme ainoat siellä. Pian saapumisemme jälkeen paikalle kuitenkin ajoi joku auto ja ambulanssi, yläpuolella pörräsi pelastuskopteri. Hetken ihmettelimme, mitä on tapahtunut ja voimmeko jatkaa tästä jalkapatikalla järvelle.

Läheiseltä farmilta lompsi paikalle ilmeisesti farmin omistaja, joka jutteli hetken ambulanssityyppien kanssa, ennen kuin jäi itsekseen seisomaan tien reunalle. Kävimme kysymässä, mitä on tapahtunut. Vastaus oli, että joku vuorilla oli kai loukannut jalkansa ja häntä etsittiin. Kysyimme sitten, että onko mahdollista mennä järvelle ja saimme myöntävän vastauksen. Eikun menoksi siis!

Hieman tarinaa järvestä - totta vai tarua? Hmm...

Matka oli loivaa ylämäkeä, ja sitä oli puolitoista mailia suuntaansa. Aika raskasta oli taivaltaa. Vuorilla huiteli mennä lampaita ja niiden perässä meni mönkijällä farmarihäiskä, jolla oli söpö lammaskoira mukana.

Järvellä! Sumuahan riitti, mutta se toi paikkaan mystistä tunnelmaa.

Olisin mielelläni kavunnut vuorillakin, sillä maisemat olivat ihanat ja oli rauhallista, mutta sisko oli tosiaan aivan poikki ja kärttyinenkin (nälkä!), joten palattiin autolle.

Oli jo myöhäinen iltapäivä, joten todettiin, että lähdetään ajamaan kohti seuraavaa airbnb:tä, mutta sitä ennen käydään syömässä jossain matkan varrella. Google mapsista tsekattiin, minne kannattaisi mennä syömään ja napattiin sieltä The Ynysmeudwy Arms-niminen hotelli-ravintola. Pakko sanoa, että ruoka oli mitä parhainta vähään aikaan! Hinnatkin olivat ok.

Varsinkin bataattiranut olivat NOMS!

Mahat täynnä jatkoimme tyytyväisinä matkaa kohti airbnb:tä, joka sijaitsi Bridgendissä. Airbnb oli oma talonsa, joka oli liitetty hostin päätaloon. Se oli siisti ja moderni ja oikein sopiva meille. Keittiöstä löytyi paahtoleipää ja muroja aamupalaksikin.

Keskiviikkona lähdimme airbnb:stä joskus yhdeksän maissa aamulla. Meillä oli auton palautus Cardiffin lentokentälle puoli kahden maissa. Sitä ennen käväisimme Castell Cochissa, joka sijaitsee siis Cardiffissa. Linna oli ihan ok, mutta jostain syystä odotimme siltä enemmän.

Linnan tutkimiseen meni aikaa tuntiroinen. Meillä oli kuitenkin vielä aikaa ennen auton palauttamista, joten käytiin ruokakaupassa tuliaisostoksilla. Mukaan tarttui teetä, karkkia ja sukkia. Palautimme auton Hertzille hieman etuajassa, mutta eipä tuo haitannut. Palautus hoitui oikein näppärästi ja lähdettiin kentältä bussilla kohti Cardiffin keskustaa.

Keskustassa päätettiin kävellä meidän airbnb:hin. Sinne kesti kivat 40 minuuttia kävellä kimpsujen ja kampsujen kanssa... Mutta säästettiinpä hieman rahaa!

Airbnb oli siis jonkun kodin ullakkohuone. Ilmeisesti talossa asui äiti lapsensa kanssa + tämän äidin sisko. Meidän huone sijaitsi kolmannessa kerroksessa, kun taas toisesta kerroksesta löytyi kylpyhuone sekä muiden talossa asuvien huoneet. Ensimmäisessä kerroksessa oli olkkari ja keittiö, mutta niitä emme käyttäneet. Viihdyimme tässä airbnb:ssä pari yötä - meidän viimeiset yöt roadtripillä!

Airbnb huone.

Keskiviikko-iltana levähdimme hetken aikaa airbnb:llä, kunnes päätimme käydä keskustassa Cardiff Castlessa sekä syömässä. Cardiff Castleen käveli puoli tuntia.

Matkalla keskustaan törmäsimme piparkakkutaloon...

Ja sittenpä linnaan tutustumaan!

Linnalta näkyi Principality Stadium, jossa P!nk esiintyisi seuraavana päivänä!

Lisää maisemia linnasta.

Castell Cochikin olisi jossain päin vilahtanut, mutta emme sitä onnistuneet bongaamaan.

Ensimmäistä kertaa roadtripin aikana kuulimme suomea! Cardiff Castlessa oli 4 hengen suomalaispoppoo liikenteessä. Kuljimme aikalailla samoissa paikoissa samaan aikaan, mutta emme kertaakaan moikkailleet. Hah, perus!

Cardiff Castle on muutakin kuin pelkkä linna. Sisäpihalla oli muitakin rakennuksia. Tämä rakennus oli ilmeisesti Buten perheen koti.

Linnaa ja muita sisärakennuksia ympäröi muuri, jonka yhdelle pätkälle pääsi sisälle kävelemään. Sisätilaa oli käytetty toisen maailmansodan aikaan ja siellä soivat vaikka minkälaiset äänet, joita sodan aikana oli kuulunut: lentokoneiden jylinät, poliisiautojen meteli... Käytävä oli kolkko ja seiniä koristivat sodan aikaiset julisteet. Ihan kylmäsi kävellä siellä! Menneen sodan pystyi kuvittelemaan, niin hyvin tuo paikka noista ajoista onnistui kertomaan.

Pian oli Cardiff Castle ympäristöineen käyty läpi. Oli aika käydä syömässä jotain.

Cardiffin keskustassa oli mukava kävellä, sillä se on niin kompakti ja kaikki on lähellä. Päädyimme Five Guysiin syömään purilaiset ja ranskalaiset. Koin itse nostalgiafiiliksiä, sillä viimeksi olin käynyt syömässä Five Guysissa Au pair-aikoina v. 2011!

Palasimme takaisin airbnb:hin ja menimme ajoissa nukkumaan. Seuraavana päivänä olisi keikkapäivä!!

Torstaiaamupäivänä 20.6 lähdimme kohti keskustaa. Kävimme perusbrittiläisellä aamupalalla jossain ketjuraflassa.

Ihmettelimme hieman ranskalaisia.

Aamiaisen jälkeen kävimme tsekkaamassa, mikä meininki Principality Stadiumilla oli.

Kyllähän siellä oli pieni lauma jo jonottamassa seisomapaikoille! Meillä oli istumapaikat, joten ei hätää siis.

Kävelimme ympäri Cardiffia. Tässä Wales Millennium Center. Tapahtumapaikka, jossa on jatkuvasti jotain menossa. Teatteria, musikaalia yms.

Satama.

Norjalainen kirkko ja kahvila sataman liepeillä.

Cardiff Central Market.

Keskustassa mainostettiin monessa paikkaa P!nkin afterpartyja.

Ulkona oli huh helle, joten kävimme ostamassa muutaman postikortin ja -merkin sekä menimme syömään herkkujäätelöt jäätelöpaikkaan - ja kirjoittamaan samalla postikortit!

Kiersimme sen jälkeen fiilistelemässä keikkapaikkaa toiselta suunnalta!

Palasimme keikkapaikalle ja meidän portille katselemaan meininkiä.

Fiilikset olivat korkealla keikan lähestyessä. Sitä nostattivat kaikki nuo ihmiset, jotka olivat tulleet keikalle! P!nk-paitoja vilkkui siellä täällä, ihmiset kuuntelivat ja lauloivat P!nkin kappaleita ja kaikilla oli hyvä ja odottava fiilis, joka tarttui. Oli ihana olla Cardiffissa! Hieman haikeaakin, sillä se oli viimeinen kokonainen päivä roadtripillä. Samalla se oli koko roadtripin kohokohta - olla siellä keikalla! Jos keikkaa ei olisi ollut, niin tuskinpa olisi roadtrippiäkään suuniteltu. Koko reissu oli ollut huikea ja nyt se huipentuisi tähän kokemukseen!

Öööö. Todella badass pose (not)! Ostin uuden keikkapaidan, jonka laitoin myöhemmin päälle, kun huomasin, että olin mukavasti palanut edestä (oopsie).

Odotellessa porttien aukeamista saimme sadekuuron niskaamme... Damn you weather!

Porttien auettua laukut ja meidät tarkistettiin, jonka jälkeen pääsimme sisälle. Erkaannuimme sisälle saavuttuamme, sillä siskolla oli ylemmässä kerroksessa paikka - minulla alemmassa.

Lämppäreinä yleisöä ilostuttivat Riptide-biisistä tuttu aussimies Vance Joy, energinen Bang Bang Romeo ja KidCutUp, joka hoiti dj-hommat. Yleisössä väreili ihana tunnelma, joka muistutti taas, kuinka paljon tykkään käydä keikoilla ja nautin livemusiikin kuuntelusta. Tuollaisesta positiivisesta yleisöstä saa niin paljon energiaa! Se on käsinkosketeltavaa! Liikutuin, kun dj:n soittaessa TLC:n Waterfallsin, alkoi yleisö tekemään aaltoja. En tiedä, mistä tai kenestä se lähti liikkeelle, mutta se oli niin hienon näköistä, kun kaikki yhtyivät mukaan siihen ja aallot liikkuivat eri lohkosta toiseen.

P!nk saapui lavalle ajallaan - tai tarkkaa aikaa en tiedä, sillä netissä annetut ajat olivat arvioita vain. Ja niin alkoi parituntinen, jonka aikana iloitsin ja hieman itkinkin liikutuksen ja ilon kyyneleitä.

Keikka oli aivan mieletön! P!nk on ilmiömäinen esiintyjä, joka tietää, mitä tekee. Ja onhan tuo esitys kovan treenin tulosta. Se oli kaikkea sitä, mitä odotin ja enemmän. Sanat eivät riitä kuvailemaan sitä tunnetilaa, missä ajelehti keikan ajan. Mindblown, buffff...

Keikan jälkeen tapasimme siskon kanssa ulkosalla t-paitamyymälän vieressä. Siellä oli tosin muutama muukin, joten sisko laittoi viestiä, että t-paitamyymälän vieressä olevan poliisiauton läheltä hänet löytää. Ja niin löydettiin toisemme!

Yleisölauma tulvi kaduille ja teille, sillä aivan heti ei teitä autoille avattu. Oli hauskan näköistä, kun jengi viiletti autoteillä. Ja lauloi. Voi sitä laulun määrää! Jotkut rahastivatkin laulullaan. Esimerkiksi yksi porukka soitti jostain Who Knewn melodiaa ja yleisö lauloi mukana (kuulosti muuten ihanalta!) ja laulun päätyttyä joku keräsi siellä kolehtia. Meni rahastukseen jotenkin maku itsellä. Lähdettiin sieltä aika nopeasti pois, eikä menty after partyilemaankaan. Mentiin taas jalkapatikalla airbnb:lle.

Kello oli jo puolenyön, kun olimme airbnb:llä. Mentiin nukkumaan aikalailla heti, sillä muukin talon väki oli nukkumassa.

Perjantaiaamun herätys tuntui karulta. Tänään lähdettäisiin Suomeen. Tänään tämä nyt sitten loppuisi! Sisko ei omaa samanlaisia levottomia jalkoja, joten sain olla itsekseni huokailemassa sitä, kuinka voisi vielä jäädä pariksi lisäviikoksi maahan ja matkustella.

Pakattiin kamat taas kasaan, hyvästeltiin meidän ihanat hostit ja mentiin syömään aamupalaa Chapter Arts Centreen. Kyseessä jonkinlainen taidekeskus, jonka alakerrassa on kahvila. Ja sanotaanko näin, että tämä viimeinen perusbrittiläinen aamupala oli varsin ruhtinaallisen kokoinen...

Vaivoin jaksoin syödä loppuun asti! Mutta ihan hyvä vaan, että oli iso annos, sillä meillä oli pitkä matkustuspäivä edessä. Chapter Arts Centrestä lämmin suositus, oli mukava paikka syödä aamiainen!

Meillä oli National Expressin kautta taas liput Cardiffista Lontoon Heathrow'n lentokentälle. Matka ei mennyt kuitenkaan yhtä sujuvasti, kuin tullessa. Perjantairuuhka + jonkun toisen tien sulkeminen aiheutti tiellemme uskomattomat ruuhkat motarilla. Kuski pyöritteli päätään ja toisteli, ettei ollut koskaan kokenut vastaavaa.

Kuva otettu silloin, kun päästiin hieman kovempaa kuin joku 5mph...

Ajelimme jossain vaiheessa eri tietä, päästäksemme pahimmasta ruuhkasumpusta pois. Ja sitten taas motarille... Loppujen lopuksi olimme lähes pari tuntia myöhässä aikataulusta. Onneksi se ei haitannut meitä, sillä olimme ottaneet aikaisemman lähdön. Kyydissä oli kuitenkin eräskin lentoemäntä, joka lähti juosten kohti lentoaan ja töitään heti, kun pääsimme terminaalin bussipysäkille. Annoimme kiireisimpien lähteä ensin ja lähdimme sitten viimeisinä bussista ulos.

Terminaalissa meillä ei ollut kiire. Ruumalaukku self check-inin kautta hihnalle, turvatarkastuksen läpi ja hengailemaan kaupoille. Ostettiin evästä ja syötiin ennen portille menoa.

Ennen meidän porttia oli käytävällä piano. Naureskeltiin tekstille, mutta ei pelailtu...

Jonoa...

Bongailimme muutaman juhannuskokon Turun saariston yltä! Finnairin koneessa oli muutama koivun oksa muistuttamassa juhannuksen olemassaolosta.

Helsinki-Vantaalla meitä oli vastassa serkkumme, jonka luona yövyimme.

Wales & Englanti roadtrip oli suunnitelma, jota lähdettiin pohtimaan joskus marraskuussa P!nkin lippujen oston aikaan. Pikkuhiljaa se suunnitelma siitä selkeni ja onneksi toteutuikin! Varsinkin, kun en tiennyt marraskuussa, missä olisin kesäkuussa... Onneksi sain töistä palkatonta vapaata! Kannatti lähteä, sillä niin monta eri unelmaa sai samalla toteutettua. Ja sehän se matkustelussa onkin parasta.