Sunnuntaiaamuna 16.6 jätimme hyvästit Rockingham Lodgelle ja jatkoimme roadtrippiä eteenpäin. Meillä oli ensimmäisenä stoppina tuona aamuna Stanage Edge Peak Districtillä. Paikka on suosittu kiipeilijöiden keskuudessa - ja heitä näimmekin siellä hyvin paljon. Siellä on myös kuvattu - waaaait for it... - Ylpeyttä ja ennakkoluuloa (2005)! Voi olla, että osasyy tuolla käymiseen oli ottaa kuva samalla paikalla, jossa Keira Knightleykin on seissyt.
Aaaanyways, parkkipaikka oli helppo löytää ja paikkojakin vielä oli jäljellä, sillä olimme lähteneet kuitenkin melko aikaisin liikenteeseen. Parkkikselta lähti suoraan reitti kohteeseen.
Let's go!
Söpö kolmikko vauhdissa!
Maisemat olivat nätit, vaikka olikin sumuista ja hieman pisaroi.
Karua, mutta kaunista.
Ja löysimme vihdoin sen... Nimittäin Keira Knightley Rockin! Hetki meni, kun etsimme saman näköistä kivimuodostelmaa, mutta vaiva palkittiin.
Tämä kämäinen kuva elokuvasta (tai noh, googlesta)...
Ja tässä minä siskon ottamassa vähän ehkä vinossa kuvassa, mutta kuitenkin! DONE!
Paluumatkalla olisin halunnut seikkailla jonnekin Robin Hood Caveen, mutta päästäkseen luolastoa tutkimaan olisi pitänyt olla kiipeilykamppeet - oli sen verran hazardi reitti.
Tämän kauemmas en uskaltanut lähteä.
Tämän kauemmas en uskaltanut lähteä.
Palattiin parkkipaikalle ja pohdittiin hetki, että mitäs sitten. Meillä oli siinä pieni, tyhjä aukko aikataulussa. Selailin googlea ja löysin National Trustille kuuluvan, Winnats Pass-nimisen paikan. Päätettiin ajaa sinne, koska se oli reittimme varrella.
Winnats Pass on ehkä yksi vaarallisimmista teistä (huom, luettu netistä) sen kapeuden ja mutkittelevuuden vuoksi. Maisemat ovat kuitenkin hulppeat, sillä tie kiemurtelee laakson läpi. Me emme halunneet lähteä ajamaan tielle, joten pysäköimme juuri ennen kapeaa tietä sijaitsevalle parkkipaikalle. Tie oli nimittäin totta tosiaan kiemurteleva ja melko ruuhkainenkin ajoittain. Siinä ei kauheasti kaahailtu!
Lähdimme kävelemään tien piennarta pitkin, seuraten muita ihmisiä.
Reitti oli loivaa ylämäkeä, ja taivaltaminen toi hien pintaan.
Reitti kulki lammasaitauksen läpi, missä ei ollut mitään uutta.
Jatkoimme polulla, jota ei enää kunnolla näkynyt. Edessä häämötti kuitenkin jonkin sortin kukkulan huippu. Google Maps osasi kertoa, että kyseessä on suosittu Mam Tor. 517 m korkea. Väkeä oli todella paljon liikkeellä (noh, sunnuntai!). Maisemat huipulle mennessä ja itse huipulla olivat komeat!
Paluumatkan lampaita.
Paluumatkalla iski jossain vaiheessa armoton sade, ja kaikkialla oli todella liukasta. Moneen otteeseen meinasi liukastua, mutta onneksi päästiin ehjinä autolle takaisin!
Autolla tsekkasimme kelloa ja aikataulua ja totesimme, että kerkeäisimme käymään Haddon Hallissa. Kyseessä on kaunis, historiallinen englantilainen linna Bakewellissä, Derbyshiressä. Minulle se toi mieleen Princess Priden, tuon klassikkoleffan, jonka jokaisen mielestäni kuuluisi nähdä! Haddon Hallissa on tätä leffaa nimittäin kuvattu, niin ulko- kuin sisäpuolellakin. Lippuluukulla noukimme mukaamme A4-lapun, joka oli listattu täyteen leffoja ja sarjoja, joissa Haddon myös näyttäytyy. Jane Eyre (1996 + 2011 filmit), Elizabeth (1998 filmi) ja - YLLÄTYYYS - Pride and Prejudice (2005 filmi) on kuvattu siellä muun muassa. Viimeinen sisäänpääsy kartanoon on klo 16 ja saavuimme paikalle joskus 15:30 maissa. Linna meni kiinni klo 17, mutta meillä oli hyvin aikaa käydä tutkimassa sekä ulko- että sisäpuolta.
Sisälle linnaan!
Kaunista! Ja tuttu kohtaus Princess Pridestä !
Tämäkin oli muistaakseni paikka, jossa Princess Prideä on kuvattu.
Takapiha oli nätti!
Haddon Hallin sisältä.
Haddon Hall oli kaunis nähtävyys. Saimme melko rauhassa tutkia linnaa, sillä tuohon aikaan iltapäivästä oli jo rauhallisempaa. Viimeisten joukossa poistuimme linnasta.
Linnalta meidän matka jatkuikin Granthamin kaupunkiin (asukasluku n. 44 000), jonne ajoi puolitoista tuntia. Ennen guest houseen kirjautumista kävimme illallisella hieman kalliimmassa pihviraflassa. Tuona sunnuntaina oli Briteissä isänpäivä, mutta onneksi ravintolasta löytyi vielä vapaat paikat meillekin.
Fancy dinner.
Jaettiin siskon kanssa tällainen jälkkäriannos.
Grantham oli meille vain pysähdys, eli emme jääneet sinne nähtävyyksiä katselemaan. Illallisen jälkeen suuntasimme Albany Guest Houseen, jossa meille oli varattuna oma huone kylppärillä varustettuna. Paikka oli todella symppis! Nukuimme todella hyvät yöunet. Hintaan kuului myös aamiainen, joka kannettiin pöytään. Perusbrittiläinen aamupala eli paahtista, teetä, makkaraa ja pekonia, kananmunaa...
Maanantaina ajoimme Burghley Houseen! Olisin halunnut käydä myös Belton Housessa, joka oli matkan varrella, mutta sitä meidän aikataulumme ei olisi kestänyt. Koska piti valita, niin valitsimme Burghleyn sitten.
Burghley on - ahemmm, waaait for it!! - tuttu Pride and Prejudicesta (v. 2005 versio). Siinä se on Rosings. Kartano on tuttu The Da Vinci Codesta myös. Muun muassa.
Olimme hieman etuajassa, sillä talo ei ollut vielä auennut. Jätimme auton parkkiin ja kävelimme ympäröiviä tiluksia.
Muutama peura.
Olimme ostaneet liput netistä etukäteen, sillä se oli edullisempaa. Jonotimme reference numberin kanssa aulassa, josta noukimme lippumme. Ja sitten pääsimme tsekkaamaan sisätiloja!
Tässäpä kartano ensin ulkoa päin.
Ja sittenpä sisältä kuvia! Kierros alkoi keittiöstä.
Muuan kuningatar Victoria on yöpynyt tässä huoneessa.
Ja käynti osui ilmeisesti vuoteen 1844. Heh.
Ulkona jälleen.
Olisin kovasti halunnut käydä takapihalla (missä P&P:tä oli kuvattu), mutta kun ei päässyt! Pieni pettymys oli se...
Viimeiset vilkaisut, ennen kuin jätimme Burghleyn taaksemme. Kartano oli hulppea ja todellakin käynnin väärti - vaikka kartanot alkoivatkin tässä vaiheessa tulla hieman korvista ja silmistä ulos.
Burghleyn jälkeen meillä olikin sitten pidempi ajomatka edessä. Palasimme nimittäin Walesiin. Hay-On-Wye oli seuraava etappimme paluumatkallamme ja sinne ajoi reilun kolme tuntia Burghleylta. Hayssa meillä oli varattuna airbnb. Ennen sinne menoa kävimme syömässä. Kylästä ei löytynyt montaa auki olevaa paikkaa. Päädyimme sitten Three Tuns-nimiseen pubiin, joka oli ok. Ruoka ei ollut mitenkään ihmeellistä, mutta ainakin sai jotain illallista.
Airbnb oli söpö. Meillä oli siis oma huone ja kylppäri. Nukuimme erinomaisesti, emmekä heräilleet ulkona seisovan kellotornin ääniin. Se siis löi tasatunnein!
Kellotorni.
To be continued...




Ei kommentteja:
Lähetä kommentti