To Do -List

Vaikka tarkoitus onkin pääasiassa opiskella ahkerasti korean kieltä, on plääneissä myös tehdä jotain muutakin, kun ylimääräistä aikaa löytyy. Ja eiköhän sitä löydy. Aion kuitenkin ottaa kaiken irti hetkistä, mitä siellä päin maailmaa vietän. Niin koulu- että vapaa-ajoista.

Niinpä tässä eräs päivä pohdiskelin, mitä haluan kokea Seoulissa - tai ylipäätään Koreassa oleskellessani. Tein lyhyen listan, joka tulee luultavasti vielä täydentymään paljon. Toisaalta olen erittäin laiska tekemään listoja... Oh well. Here we go! Eivätkä nämä ole missään tärkeysjärjestyksessä.

Kapua vuorille

Viime kesänä tämä jäi kokematta ajan puutteen vuoksi, mutta asiahan tulee korjaantumaan tällä kertaa! Eikun heeetkinen, kyllähän me Namsanilta laskeuduttiin alas... En tosin tiedä, voiko sitä laskea kiipeämiseksi.

Korean maaperää peittää lähes 70% vuoret (or so I've heard). Tai no – vuoret ja vuoret... Sveitsissä viime kesänä käydessäni tuli nähtyä ne oikeat, lumihuippuiset vuoret, kun ystäväni C sivisti minua ja opetti erottamaan kukkulat vuorista.

Eniveis, vuorille kiipeäminen on korealaisille rakas harrastus. Se on tullut harvinaisen selväksi draamoja katsellessa sekä blogijuttuja lueskellessa. Itsellänikin on suuri kaipuu vuorille, jostain kumman syystä. Ehkä ne on ne maisemat?

Soju-teltassa hengailu

Niin, tämäkin jäi kokematta, vaikka olisin kovasti halunnut tehdä sen! Myönnän, että draamoista ovat nämäkin itselleni tuttuja.

Minäkin haluan istua random teltassa ja juoda sojua yömyöhään! Tosin en varmaan ihan yksikseni kuitenkaan. Let's hope, että saan mahdollisimman nopeasti kavereita, joiden kanssa mennä sinne.

Käydä musiikkiohjelmassa yleisönä

Ei varmaan tullut yllätyksenä kenellekään. Tämä ei ehkä tapahdu ihan heti Seouliin päästyäni, mutta varmasti jossain vaiheessa. Pakkohan se on kokea, Koreassa musiikkiohjelmat ovat iso juttu.

Käydä lisää palatseissa

Viime kesänä kävin yhdessä, isossa palatsissa (taitaapi kuvassakin olla). Pläänäilin vähän, että kävisin muissakin palatseissa tällä kertaa. Ne on vaan niin hienoja ja viehättäviä. Ah!

Käydä Bukchon Hanok Villagessa

Traditional houses! Yayyy! Todellakin pakko kokea! Samalla voisin myös bongailla filmipaikkoja, sillä Bukchon Villagessa on kuvattu ainakin Heartstringsiä ja Personal Tastea.

Kuvat googlesta.

Silmäteräni

Kuukausia olin siitä haaveillut, ja torstaina sain sen vihdoin ja viimein käsiini. Nimittäin uuden luurini!

Miksi samsung galaxy note 3 -malli? Koska siinä oli kaikki samassa: puhelin, hyvä kamera, musiikkisoitin. Senkin takia se oli hieman kalliimman puoleinen, ja mietitytti ostaa (varsinkin kun säästökuurilla reissua varten olen), mutta sallin sen tällä kertaa itselleni. Ihan jo senkin puolesta, että olin suunnitellut sen ostoa kauan. Pakkohan se oli saada.

Ensimmäinen reaktioni oli, että onpas se HUGE. Olin kyllä nähnyt sen livenä aiemmin, mutta silti koko oli entiseeni verrattuna aika huima. Unohdin ottaa vertailukuvan edellisen kapulan ja tämän välillä, enkä jaksa nyt ottaakaan sitä enää. Kuvitelkaa kuitenkin lähes puolta pienempi kännykkä siihen rinnalle, niin ymmärrätte eron.

Olin tänään musiikkileffan kuvauksissa (siitä varmaan voi lukeakin mediasta, sillä eduskuntatalon edustalta pätkä katua suljettiin sen vuoksi) ja herätys oli tosiaan 3 am. Bussiin juoksin puoli neljä. Tai olisin juossut, ellen olisi ensin harhaillut itiksen bussipysäkillä, ja etsinyt ihan väärästä paikasta bussia. Edes eräs juuri ryöstetty känniläinen ei osannut neuvoa. Noh, se ei tosin tullut yllätyksenä...

Kuva otettu oikealta bussipysäkiltä (yeah, I found it!), aamuyöstä, uudella samsungillani.

Tämmöisellä varustuksella lähdin avustelemaan.

Kuvaukset käynnissä (kännykkäkuva)

Meillä oli myös catering - jee! Kuitenkin 8-9 tuntinen päivä, niin oli mukava saada jotain murkinaa vatsan pohjalle.

Palkkioksi sain tosiaan 2 leffalippua, joiden käyttäminen tuskin tulee olemaan ongelma. Jee!

Että sellaista. Uusi kännykkäni on tehnyt minut erittäin onnelliseksi. Hihi.

2 kuukautta

On tehnyt mieli kirjoittaa tänne, mutta kun ei ole oikein aiheita löytynyt. Töitä olen pakertanut kovasti - jopa nuhan keskellä -, tällä hetkellä on 14 päivän putki menossa. Viikonloppu on pitkästä aikaa vapaa, mutta silloinkin on menoja. Lauantaina olen mukana avustamassa eräässä leffassa (varmaan joku pari vuotta viime kerrasta heh) ja sunnuntaina on serkkupojan rippijuhla. Kiirettä siis pitää, ja olen siihen oikeastaan tyytyväinen, sillä – kuten ehkä aiemmin jo mainittu – aika kuluu siten nopeiten.

Niin. Pari kuukautta tänään lähtöön. Aika huikeaa. Vielä en osaa jännittää, koska en edelleenkään kykene kunnolla ymmärtämään, mitä on tapahtumassa. Tai ymmärrän kyllä, ja se hymyilyttää kovastikin, mutta en halua ajatella asioita vielä liikaa. En halua antaa pohdinnoille liikaa valtaa, vaan pitää pään kylmänä ja tuulettaa sitten, kun lähtö on ihan nurkan takana.

Lähtöön liittyen ei ole hirveästi edistystä asunto- tai viisumidokumenttien osalta tapahtunut. Koululta tuli eilen viestiä, että heidän pitää vielä tarkistaa, onko ne dokumentit lähetetty vai ei. D:stä ei ole sitten viime keskustelun kuulunut yhtään mitään asuntoapuun liittyen, joten huonolta näyttää. Yhyy.

Nojoo, eiköhän tämä tästä. I hope.

Kuvatus googlesta.

Päivän naurut

Youtuben etusivulle pläjähti video, jonka katsoin muutamaan otteeseen repeatilla. Ja nauroin. Paljon. Tyypillä on kunnon skillsit hei! Haha!

Dear July

Vähän on meinannut olla kirjoittamisen puute tässä, koska ei yksinkertaisesti ole ollut mitään, mistä kirjoittaa. Aiheita saa siis ehdotella!

Muutin maanantaina Itiksen lähistöille täksi kuuksi, koska E lähti roadtrippailemaan jenkkeihin. Ah, minäkin haluan! Some day... Kun on vähän enemmän rahaa ja aikaa. Nyt sitä ei ole.

Tässä syy, miksi muutin Itikseen – vahtimaan Kapua. Tänä aamuna jäätiin taas kaksistaan tänne. Kun E lähti aikoinaan Koreaan vaihtoon, oltiin 5 kuukautta Kapusen kanssa kahdestaan. Tullaan hyvin juttuun, vaikka aamulla koiralla olikin melkoisen haikeat fiilikset, kuten kuvasta näkyy. Äidin kenkiäkin oli sohvalle viereen raahattu... Voi pientä!

Heinäkuu on tuonut meikäläisen taas aavistuksen verran lähemmäs seikkailua, joka häämöttää aivan nurkan takana. Jännittävää! E sai vihdoin eilen illalla ennen lähtöään laitettua viestiä korealaiselle D:lle, joka asuu Seoulissa, ja kysyttyä, voisiko jelppiä meikäläistä asunnon metsästyksessä. D oli itse asiassa tuttu itsellenikin, sillä hän pyöri muutaman kerran meidän kanssa viime kesän Seoul -reissulla.

Lisäsin sitten hänet facebookissa kaveriksi, ja keskusteltuamme harmittavasti selvisi, että hän on ensi kuussa lähdössä Oklahomaan, jenkkeihin, opiskelemaan. Damn! Vuodeksi vieläpä, ja sen jälkeen ilmeisesti armeija kutsuu pariksi vuodeksi. Damn!

Vielä ei ole hätää, D lupasi kysellä frendeiltään, jos joku pystyisi auttamaan tätä suomalaista neitiä hädässä. Jos ei, niin... Pitää keksiä joku varasuunnitelma. Jos en saa apua keneltäkään, niin on pakko lähteä itse seikkailemaan asunnon metsästykseen. Ei kai siinä muu auta sitten. We'll see.

Viisumipaprujen pitäisi tulla nyt kuun alussa. Jos niitä ei kuulu parin viikon sisällä, niin pitänee laittaa koululle meiliä, että hei halooooo, hurry up with it!!

Yeah.