Ruokaelämyksiä Taipeissa

Sunnuntai oli viimeinen päivä Taipeissa - lensin nimittäin maanantaina päivälennolla takaisin Seouliin. Ilma oli iholle käyvä ja kuuma (mitä se oli ollut hmm... joka päivä!). Silti oli lähdettävä ulos päivän seikkailuun!

Myöhäisen aamupalarituaalin päätin tällä kertaa käydä vetämässä Din Tai Fung -raflassa. Muistin nimittäin randomisti EatYourKimchin Simonin ja Martinan tekemän videon Taipein makeista ruokapaikoista, ja kuinka vesi kielellä joskus videota katselin... TÄÄLTÄ tuon videon voi tsekata. Noh, päädyin katsomaan videon uudestaan ja inspiroiduin. Din Tai Fung - a must place to go! Hieman näin jälkikäteen harmitti, etten aiemmin ollut tajunnut kyseiseen paikkaan mennä.

Rafla oli helppo löytää - ei voinut olla huomaamatta tajuttoman suurta ihmislaumaa siinä edessä! Jonotusaika oli puolitoista tuntia. Sain lipukkeen ja tilauskupongin, mihin kirjata ylös tilaus odotellessa. Päätin shoppailla odotusajan, ja shoppailun lomassa päädyin jonkun nuoren haastateltavaksikin. Oli kuulemma englannin tunnin tehtävä haastatella ulkkaria. Lopuksi otettiin selfie, ja jatkoin matkaani.

Tunnin odottelun jälkeen palasin raflan eteen, ja työntekijä kysäisi, olisiko okei, jos jakaisin pöydän - tällöin pääsisin heti sisälle. Ja tottakai se oli okei! Minut johdatettiin kiireisen raflan läpi toiseen kerrokseen, missä pääsin istumaan kahden muun seurueen kanssa samaan pöytään. Samassa pöydässä istuin siis minä sekä 2 korealaista nuorta naista ja 2 japanilaista vanhempaa rouvaa. Vaikkei jaettu samaa kieltä, jaettiin kyllä hyvät ruokahalut ja näytettiin ruokailun lomassa peukkuja toisillemme. Mieleenpainuva ruokailukokemus!

Kävin siis siinä alkuperäisessä Din Tai Fung -raflassa, mikä selitti pitkät jonotusajat. Näitä rafloja on muuallakin Taipeissa - ja myös Taiwanin ulkopuolella. Olin kuitenkin kiinnostunut käymään juuri tässä paikassa, enkä vaihtaisi kokemusta mihinkään! Oli se vaan niiiin herkullista ja olin onnellinen syöpötellessäni siellä! Olisin varmaan enemmänkin voinut syödä, mutten viitsinyt tilata enempää kesken kaiken, kun oli jonoakin.

Ruokailun jälkeen kohteeni oli Chiang Kai-shek Memorial Hall - yksi tunnetuimmista monumenteista Taipeissa. Olin kuullut huhuja, että kyseessä olisi melko upean näköinen rakennus, enkä tullutkaan pettymään. Kyseinen monumentti sijaitsi suuren suuren puiston ympäröimänä Liberty Squarella.

Jotain musiikkitapahtumaa oli aukiolla järjestettynä tuona sunnuntaina. Näin myös paljon hääkuvauksia puistoissa.

Aikani ympäriinsä käppäillessäni ja päivän muuttuessa iltapäiväksi, halusin löytää alkuperäisen bubble tea -paikan - mistä myös Simonin ja Martinan videossa kerrottiin. Paikka oli hieman piilossa, enkä odottanut sen löytyvän juurikin tältä aukiolta! Siispä etsin sitä jonkun tunnin varmaan, ja harhailin takaisin aukiolle. Google maps osoitti aukion olevan oikea paikka, ja löysin bubble tea -paikan vihdoin aukion karttaa katsoessani.

Hieman oli jonoa, muttei pahasti. Henkilökunta oli äärimmäisen ystävällistä - aivan kuten Din Tai Fungissakin.

Tilasin sen original bubble tean sekä riisipalloja. Riisipallot sulivat suussa (namiiiii!) ja bubble tean lasi oli oikeasti HUGE. Ja se oli kenties ihanin bubble tea -elämys, minkä olen koskaan kokenut! Melkein aloin itkemään onnesta!

Iltapäivä alkoi hämärtyä illaksi, ja päätin mennä jälkkärille. Paikaksi valikoitui myös S:n ja M:n videolla nähty Ice Monster.

Aijjaiiiii! Otin Mango shaved icen ja se oli jotain niin upeaa! Mangon maku oli täyteläinen ja rikas. Ei lainkaan ihme, että se on suosittu. Menin ihan sekaisin onnesta taas kerran! Totesin siinä itsekseni syödessäni, että en pystyisikään jakamaan tätä kenenkään kanssa - niin hyvää se on. I want it all!

Jälkkärin jälkeen päivä alkoi olla pulkassa, eikä se paremmin olisikaan voinut päättyä. Menin hostini luo ja pakkailin loppuillan. Ja turistiin hostin kanssa niitä näitä myös.

Seuraavana aamuna lähdin samalla kun host lähti töihin. Sanottiin toisillemme näkemiin ja etsin bussipysäkin itselleni. Hyppäsin lentokenttäbussiin ja pohdin bussissa sitä, kuinka samaan aikaan oli niin haikeaa jättää Taiwan taakse, ja kuitenkin jännittävää ja mahtavaa päästä takaisin Seouliin!

Yehliu Geopark

Lauantai-aamu Taipeissa kului myöhään nukkumiseen - hostilla ei ollut viikonloppuna töitä, joten hän nukkui pitkään, minkä johdosta minäkin jatkoin uniani pidemmälle aamupäivään. Herättyäni ja itseni kuntoon laitettuani lähdin ruokakaupassa nauttimani aamupalan voimin etsimään bussiterminaalia.

Oikean paikan löytämiseen piti kysyä infosta apua, ja pienen harhailun jälkeen löysin kuin löysinkin etsimäni. Ostin bussilipun, ja istahdin melko tyhjään bussiin hieman yli tunniksi.

Kohteeni oli Yehliu Geopark, mikä oli googletellessa osunut silmään must-visit -paikkana. Lyhyesti kerrottuna Yehliu Geopark on siis geologinen alue, missä sijaitsee nettisivuilta lainaten: "... one of the most famous wonders in the world". Luonnon muovaamaa maailmaa siis.

Bussissa kuski kuulutti Yehliun vain kerran, ja kysyin toisella puolella bussia istuvalta vanhemmalta mieheltä, onko tämä nyt varmasti Yehliu Geoparkin pysäkki. Yllättäen mies osasi englantia sen verran, että osasi kertoa pysäkin olevan oikea. Jes!

Olin jo googletellessa selvittänyt, että pysäkiltä pitäisi kävellä kalastajakylän läpi kohteeseen päästäkseen, joten se ei tullut yllätyksenä.

Pääsisäänkäynnillä.

Kiitos ISIC opiskelijakorttini pääsin sisään 50% alennuksen kera. Wohoo!

Sisään päästessäni en voinut kuin ihastella näkymiä! Kyllä se luonto on vaan jotain uskomatonta!

Queen's head oli suosittu kuvauskohde, ja sitä pääsi jonon kautta lähempää katsomaan ja kuvia ottamaan. Itse ihailin kaukaa turvanauhan takaa.

Kiertelin monta tuntia aluetta läpi ja nautin jokaisesta hetkestä. Porukkaa oli aika paljon, ja oli rasittavaa huomata, kuinka jotkut koskivat "muodostumia" jatkuvasti, vaikka vartijat puhalsivat pilleihinsä ja sanoivat moneen otteeseen, että ei saa tehdä niin. Aaaarghhh!

Lähdin joskus viiden, kuuden maissa takaisin Taipeihin, mutten jaksanut enää illalla tehdä mitään muuta. Palasin hostin luo ja juteltuamme niitä näitä kävin suihkussa ja menin nukkumaan.

Lost in Taiwan

Halusin käydä Yangmingshanin kansallispuistossa ja kiivetä vuorelle, minkä päältä olisi suorat, upeat näkymät Taipei cityyn. Niinpä hyppäsin bussiin, ja katsoin samalla netistä löytämääni aikataulua, että tietäisin, millä pysäkillä jäädä pois.

Valitettavasti onnistuin missaamaan oikean pysäkin ja päädyin todella random paikkaan. Etsin siis kansallispuiston pääsisäänkäyntiä, mutta ajauduin melko kauas siitä... Olin maaseudulla, lähellä kansallispuistoa - löysin jopa jonkun sisäänkäynnin, minkä edessä seisoskeli vanhempi vartija tms., mutta kommunikointimme ei edennyt kielimuurin vuoksi. Onneksi oli wifi, ja google maps lopulta johdatti minut perille. Siinä vain kesti joku pari tuntia... Ainakin...

Löysin ainakin makeita satelliitteja in the middle of nowhere...

Maisemat olivat myös ihanat, vaikka olikin törrrkeän kuuma - yli +30c, hiostavaa.

Tämäkin vasta alkumatkassa... Oh dear...

Where the hell am I? No idea. Hikoilin kyllä ahkerasti ainakin.

Edelleen kivoja maisemia matkalla.

Hah! Löysin bussipysäkin bussille, mikä menee vissiin suoraan kansallispuistoon! Olo oli tässä vaiheessa väsynyt ja hikinen, mutta päätin jääräpäisenä, että minähän en luovuta.

Kaiken sen eksymisen jälkeen olin tietenkin ehtinyt nälkiintymäänkin. Löysin jostain turistikeskuksesta ruokapaikan, missä ostin myöhäisen lounaan itselleni, ennen kuin lähtisin kiipeämään vuorelle.

Now we're talking! Yeahh!!

Saanen huomauttaa, että olin jo tässä vaiheessa matkalla hikisellä t-paidalla ja hiuksetkin alkoivat olla kauttaaltaan hiestä märät - yök, yök, yök!

Ei ollut hirveästi ihmisiä tuolla, joten sai melko rauhassa kiipeillä portaita ylöspäin. Matkalla kuului jos minkälaisia lintujen ääniä, mutta en nähnyt yhtäkään. Piilottelivat puissa.

Puolivälissä. Huhhuh. Portaat jyrkkenivät kovasti tuon viimeisen kilometrin osalta.

Olin niin naatti viimeistä osuutta ylöspäin kavutessani. Jalkanikin tärisivät. En silti halunnut antaa periksi, vaikka huipun lähestyessä sumu tiheni, eikä ollut mitään takuita siitä, näkisinkö huipulta niitä upeita maisemia, mitä esimerkiksi tässä mainostettiin:

Ja niinhän siinä kävi, että huipulla tuuli ja hieman tihkutti vettäkin.

Puhumattakaan niistä komeista maisemista. Reallyyyy?!? Jossain tuolla raskaan usvaverhon takana ne maisemat olivat...

Pettymyksestä huolimatta olin suunnattoman ylpeä itsestäni - tein sen, kiipesin vuorelle! Olisin ollut pettyneempi, jos en olisi sitä tehnyt ja luovuttanut koko jutun.

Alastulo oli vaikeampaa sitten. Jalat tärisivät todella paljon, ihan vaikka paikoillaankin olisi ollut. Plus sade voimistui ja jouduin turvautumaan sateenvarjoon lähes koko alastulo matkalle. Sateen vuoksi portaat olivat hyvin liukkaat, mikä vaikeutti menoa entisestään. Ei tehnyt mieli liukastua ja pudota jyrkkiä portaita alas...

Päästessäni alas, olo oli väsynyt ja halusin vain suihkuun ja lepäämään. Hostini oli laittanut viestiä, että maa oli taas järissyt, huomasinko nyt? No en. Ei se ollut järissyt yhtä voimakkaasti kuin edellisenä päivänä.

Kului jonkin aikaa, että löysin oikean bussin, millä pääsin metroasemalle ja metrolla hostin luo. En jaksanut tehdä loppuillasta yhtään mitään, vaan kävin suihkussa ja menin nukkumaan ajoissa.