Siitä lähtien, kun opin kirjoittamaan, halusin kirjailijaksi. Eli aika kauan aikaa sitten. Joskus yläasteella runoilinkin. Kirjoittaminen on vielä tärkeä osa elämää, vaikka harmittavasti onkin jäänyt vähemmälle viime vuosina.
Anyways, siivoilin muutama päivä sitten kaapistoja (no kun niitä töitä ei vieläkään ole löytynyt, syvä huokaus...) ja yhdestä niistä löysin aikoinaan lukion jollain mediakurssilla kyhäämäni tekeleen, mistä löytyi novelli, dialogi, kuvaus ja runo. Tästä tekeleestä olin saanut kiitettävän - "K" komeili viimeisellä sivulla paperipaketissa. Lukaisin tekeleeni läpi ja olin aika äimistynyt siitä, kuinka hyvin olinkaan kirjoittanut 16- vuotiaaksi - tämä kyseinen tekele kun oli koottu lukion ensimmäiseltä.
Runo, minkä olin mukaan kirjoittanut, oli itse asiassa Emman 15-vee kirjoittama. Muistan, kuinka liitin sen tekeleeseeni, koska se oli mielestäni hyvä. Vaikka olinkin lähettänyt sen muutama kuukausi takaperin jonnekin kustantamolle monen muun runon kanssa ja saanut sieltä "Kiitos, mutta valitettavasti..." -kirjeen takaisin. Se olikin ainut kerta, kun jotain jonnekin kustantamolle olen lähettänyt.
Ajattelin liittää tämän runotekeleeni tähän nyt. Sillä se on vieläkin mielestäni hyvä. Sanoivat muut sitten mitä tahansa. Ja koska olen viettänyt pientä hiljaiseloa täältä, kun ei ole ollut mitään kirjoitettavaa ja tämä saa nyt olla tämmöinen pikkutäyte tähän väliin... Mielikuvitusta ei ole ainakaan puuttunut näköjään, kun tätä olen väsäillyt. Aikamoisena aivopieruna, yhdellä kertaa se putkahti maailmaan.
En nyt sen kummemmin alusta runoa - kaikki saa itse päätellä, mistä se kertoo, vaikkei tosissaan hirveän hankala olekaan päätellä... Hehe.
KUTSUMUS
Se istuu siellä sen satulinnassa
ja aprikoi,
lähtiskö Espanjaan
vai peräti Intiaan.
Ja onko yksityiskone
valmiina hakemaan
Afrikan altailta aamukahvit
Ranskan risteilylle.
Niin, Ranskaanhan se tänään menee!
Suitsuttaa säästelemättä
kainalot täyteen
imelän hajuista hajuvettään,
ja ihmettelee,
voiko sitä sinnekin laittaa.
Kopsuttelee hakemaan
parit minkkiturkikset
kuvauksia varten,
ja aidot lohikäärmeen saappaat
näyttelyä varten,
sillä nehän ovat
kuuminta hottia,
huomenna ehkä jo
historiaa.
Kiittelee pian
taloudenhoitajaa,
että käski
koneenkuljettajaa
olla
pitämättä vapaapäivää
sittenkään.
Ranska kutsuu!
Kone viuhahtaa taivaan tuuliin
ja katoaa pilviverhon sisälle.
Nyt se pyytää
alaikäistä siskoaan
antamaan manikyyrin.
Lupaa maksaa
puolet
viikkorahoista,
jos tekee
huolellisen työn.
Samalla se haukottelee
tekoripset vilkkuen
ja päättää nukahtaa.
Se on kuullut jostain,
että hyvät tekounet
laihduttavat.
Madam, madam!
Olemme laskeutuneet!
Se pinkaisee pystyyn
alta aikayksikön
ja on taas liikkeellä,
kuin ei olisi koskaan
pysähtynytkään.
Vetää ruskeasankaiset
aurinkolasit nenälleen
ja ottaa
tyynesti vastaan
kirkuvan fanilauman.
Henkivartijat
juoksevat hikipäissään
kaitsemassa lauman
pois paparazzien tieltä.
Salamavalot välkkyvät,
nyt se ottaa coolisti
lasit pois otsalleen.
Heilauttaa kiharat naamalleen,
ja tirskuu henkensä edestä kameroille.
Tunnin jälkeen
aika siirtyä eteenpäin.
Risteily odottanut
jo vartin,
mutta on näyttävää
olla hieman myöhässä.
Se saakin raikuvat aplodit
edustajiltaan
astuessaan naama pakkeloituna
punaiselle matolle.
Sinne se kuuluu,
on aina kuulunut,
kyllä se tietää.
Pari(kymmentä) tv-ryhmää paikalla,
ja juoruilijoita.
Se hymyilee entistä maireammin
ja menee rauhaisaan paikkaan,
minne tietää kaikkien seuraavan.
Istahtaa ja
vetää tummemmat lasit
koukkunokalleen,
valmiina show'hun.
Nousee hitaasti
ja kuulee,
kuinka minkkiturkki
repeää takaliston alla.
Se kiljaisee
dramaattisen kuuloisesti
ja pudottautuu jäykkänä
vasten laivan lattiaa.
Illalla se
nuokkuu hytissään,
tyytyväisesti hekotellen,
miettien, miten
hyvä päivä takana.
Nukahtaa toisen kainaloon,
ja näkee
kauniita unia
seuraavien päivien
lööpeistä.
