On jälleen aika läpikäydä pikakelauksella vuotta 2017, mikä oli huikea vuosi! Siihen kuului unelmien toteuttamista, suuria iloja ja suruja, koulua, matkustelua... Vähän kaikenlaista. Tapahtumarikas vuosi kuitenkin, ei jättänyt tylsäksi elämää!
Vuoden 2016 lopussa kirjoitin blogiin tällaista:
Vuoden 2016 lopussa kirjoitin blogiin tällaista:
Nyt voisi sitten pohtia uutta vuotta 2017. 2017... Hmm. Täytän 26. Voi ei. No, sen lisäksi, jos nyt jotain positiivista saadaan irti tulevasta vuodesta, niin:
Matkustelua taas. Mitä muutakaan voi ensin matkailualan opiskelijalta odottaa?!? Tarkoitus olisi löytää itsensä edes yhdeltä matkalta Suomen ulkopuolelta.
Vaihtoon haku ja vaihtoon hyväksyminen. Tammikuu on hakuaika, helmikuussa on haastattelut ja ilmeisesti maalis-huhtikuussa saa tiedon, pääseekö ja minne niistä kolmesta vaihtoehdosta, mitkä hakemukseen laittaa. Jännittävää! Toivon totisesti, että minut hyväksytään!
Toivottavasti pääsen myös reissuun frendien kanssa, kun ei tänä vuonna onnistunut.
Tavoitteeni olisi opiskella koreaa vähän paremmin. Tämä vuosi on mennyt aika nihkeästi sen suhteen. Not my intention, mutta kun on ihan oikeasti ollut kiirettä. Vuonna 2017 voisi parantaa tässä asiassa ja raivata aikataulusta tilaa itsenäiseen opiskeluun. Etsiä ainakin ne koulukirjat, millä opiskeli Koreassa ollessa ja antaa palaa. Vieläkin on se unelma, että osaisi jonain päivänä suhtkoht hyvin koreaa ja pystyisi korealaisten kanssa keskustelemaan kunnolla koreaksi. Siihen vaaditaan paljon työtä ja kärsivällisyyttä, ei ihan sormia napsauttamalla toimi. En usko, että vuonna 2017 tavoitteeni saavutan, mutta jos edes jonkin verran opiskelisin itse, niin onhan se aina lähempänä tavoitetta.
Siinäpä se lyhykäisyydessään. Ikinä ei voi tietää, mitä tapahtuu, mutta aina jotenkin asiat ovat lutviutuneet oikein päin, ja eiköhän tulevanakin vuonna.
Niinpä niin. Tuli täytettyä 26, ja matkusteltua jenkeissä ja Lontoossa. Hain vaihtoon ja minut hyväksyttiin vaihtoon ja tällä hetkellä ollaankin jo siinä vaiheessa, että lentoliput on hankittu ja hostellikin ekoiksi päiviksi varattu! Niistä kirjoittelen sitten joskus ensi kuussa.
Korean kielen opiskelusta ei oikeastaan tullut mitään. To be honest...
Muttamuttamutta. Käydääs vihdoin läpi vuotta 2017!
Alkuvuodesta pyörähdin Helsingissä, La La Land oli kuuminta hottia, käväisin Haluatko Miljonääriksi? -yleisössä... Ahdistuin ruotsin tehovalmennuksessa ja odotin kuumeisesti vastausta kesätyöpaikasta sekä jännäsin Korean vaihtoon hakua.
Maaliskuu oli miellyttävien vastausten aikaa: sain tietää, että pääsisin jenkkeihin kesätöihin ja vaihtoon Koreaan! Niitäpä sitten fiilistelinkin koko kevään.
Toukokuussa pyörähdin Helsingissä viisumihaastiksessa ja tapasin samalla tulevia kesän kollegoja. Jännäsin tulevaa matkaa ja samalla olin surullinen, kun pohdin, olisiko Pepiä enää kesän jälkeen...
Kesä meni aikalailla anti-bloggaillessa. Lähinnä sen takia, että netti pelitti hyvin heikonlaisesti ja olin lähestulkoon koko ajan menossa ties missä. Syyskuulta ei tullutkaan kirjoiteltua mitään merkintöjä.
Syyskuu oli kuitenkin aikaa, jolloin työt jenkeissä loppuivat ja lähdettiin viiden tytön voimin reissaamaan jenkkien länsirannikkoa! Roadtrip time, yay! Oli aika intensiivinen reissu, mutta kannatti se käydä läpi. Moni haave tuli toteutettua! Lokakuussa kirjoittelinkin roadtripistä tänne blogin puolelle.
Syyskuussa käväisin myös Lontoossa. Jostain syystä siitä reissusta ei ole tullut kirjoitettua tänne yhtikäs mitään, vaikka suunnitelmissa oli. Höh! Voisin ottaa pienimuotoiseksi missioksi kirjoitella siitä tammikuussa...
Marraskuussa suru yllätti. Pepi oli kyllä odottamassa Suomessa jenkkien jälkeen, mutta ei kauan. Marraskuun alussa lähti karvakuono-ystävä pois. Vaikka olin varautunut asiaan, että vanhuksesta ei varmaan kauaksi aikaa enää seuraa olisi, yllätti lähtö silti. 14 ja puoli vuotta on kuitenkin pitkä aika koiran iässä - ja myös minun iässäni, olinhan aikoinaan noin 12-vee, kun Pepi meille tuli.
Joulukuu meni hyvin intensiivisesti jälleen kerran, kun olin töissä ja tein viimeisiä raportteja kouluun. Ja hei - pääsin virkamiesruotsinkin läpi, sain jopa 3! Vaikka en sitä mielestäni ansaitse, en osaa kieltä niin hyvin. Mutta en valita, käy se 3...
Olen tyytyväinen kuluneeseen vuoteen, kaikenlaista tosiaan tapahtui. Niin hyvää että huonoa. Mitään en vaihtaisi kuitenkaan pois!
Lisäksi korean opiskelu... Jospa nyt otettaisi askeleita eteenpäin sen kanssa! Koreaan lähtö ja siellä oleilu varmasti jonkinasteista itsenäistä opiskelua tietää. Korean kielen kursseista en yhtään tiedä, otanko vai enkö ota.
Myös valmistuminen häämöttää edessä ensi vuonna - jos hyvin käy. Se kun ei ole vielä tiedossa, mistä opparin tekisin ja kuinka kauan siinä menee. Aiheestahan se ihan riippuu. Toivon tietysti, että tasan vuoden päästä olisi jo valmistuttu, muttaaaaaa varmaksi sitä ei voi sanoa. Jos ei ihan valmistuttu, niin opparin teossa eniveis!
Jos oppari on valmis vuoden kuluttua, olen luultavasti suunnittelemassa Ausseihin lähtöä work&holiday -viisumilla. Aussit ja Uusi-Seelanti ovat pitkään olleet must-go-and-experience -listalla, ja valmistumisen jälkeen sellainen seikkailu kävisi elämän tilanteeseeni vallan mainiosti! Haaveilen, että voisin kenties jo vuoden päästä reissun päällä olla, mutta kun ei vaan voi tietää. Syksyllä tietänen paremmin.
Ensi vuodesta toivon hyvää, seikkailullista ja iloista. Ja sitä, että tietysti pysyisin terveenä. Mikään kun ei ole itsestäänselvyys.
Hehe.
