Voi Suomi. Maa, missä synnyin ja maa, missä olen suurimman osan elämästäni viettänyt. Maa, mistä välillä kaipaan pois ja maa, minne on mukava palata. Maa, minkä kansalainen voin ylpeänä olla.
Ulkomailla pidempiä aikoja asuessani on tullut huomattua paljon asioita, mitkä ovat niin vaan hyvin Suomessa. Joskus pitää lähteä kauemmas, että näkee sen kaiken. Ja joskus ovat ne muiden maiden kansalaiset, joilta ne kehut maasta kuulee - kun itse yrittää vähätellä kaikkea, mikä on kai osa suomalaista identiteettiä... Se vaatimattomuus.
Puhtaus, luonto, rauha, ilmainen koulutus, neljä vuodenaikaa, oma tila, vapaus... Mitä näitä nyt on. Se, kun saa juoda suoraan kraanasta vettä. Jokamiehenoikeudet.
Ulkomailla ollessa suomalainen musiikki kuulostaa paremmalta kuin kotimaassa. Ja sitä arvostaa kaikkea muutenkin enemmän. Suomalaista kansallisylpeyttä on hyvä kantaa mukana ulkomailla, kun ulkomaalaisten käsitys Suomesta on positiivinen... Tai he eivät tiedä Suomesta mitään, jolloin vastuu on suurempi. Ulkomailla sitä on oman maansa suurlähettiläs.
100 vuotta tuntuu pitkältä ja samaan aikaan lyhyeltä ajalta. Olen itse siitä reilun neljänneksen elänyt, mikä tuntuu vähältä. Mutta 100 - se on makea luku! Toista sataa tulen tuskin näkemään, mutta sitä toivon, että nämä hyvät asiat, mitkä täällä Suomessa meillä on, pysyisivät. Ja vaikka olisin ja asuisinkin muualla, niin sitä toivon, että hyvien asioiden puolesta puhuttaisiin ja niiden eteen tehtäisiin töitä, niistä pidettäisiin kiinni. Koska jossain vaiheessa tulevaisuudessa asiat voivat olla hyvinkin erilailla... Maailma muuttuu, Suomi sen pyörityksen mukana myös. Niin kuin on kuluneen sadan vuoden aikanakin.
Kaikkea hyvää, Suomi, kaikkea hyvää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti