Let's talk about Taiwan!
Tuttavat kyselivät kummissaan, miksi juuri Taiwan eikä esimerkiksi Japani, kun kerroin heille matkasuunnitelmistani ennen matkaa. Vastaukseni oli lähinnä - why not? Etukäteen tiesin Taiwanista vain sen, mitä taiwanilaisten draamojen perusteella olin maisemia nähnyt. Muuta en oikein tiennytkään. Mutta olin valmis selvittämään, oliko Taiwan todella noiden hienojen maisemien väärti, mitä draamat antoivat ymmärtää.
Matkasin Koreasta Taiwaniin 10.5. Thai Airwaysilla ja meno-paluu maksoi muistaakseni about 200 euroa. Olin erittäin ilahtunut thaikkulentoyhtiöön - katsoin leffan matkan aikana, ja korvalapuista kuulin selkeästi kaiken lentokoneen huminan puhkuessa päälle! Myös palvelu pelasi loistavasti, lentoväki oli ystävällistä ja huomaavaista. Olin myös häikäistynyt upeista kansallisasuista, mitä lentohenkilökunnalla oli päällä. Looking awesome, people!
Taipeihin laskeutuessani hain meikäläisen wifi eggin ja otin yhteyttä hostiini, eli hongkongilaiseen V:hen. Sohvasurffailin siis Taipeissa, kuten varmaan olen maininnutkin jossain aiemmassa blogimerkinnässä.
Otin bussin keskustan tuntumaan, osasin jäädä pois oikealla pysäkillä ja löysin V:nkin parin mutkan kautta! V vaikutti oikein mukavalta tytöltä ja oli kiva jutella kaikesta maan ja taivaan väliltä. Hänen asuntonsa sijaitsi kerrostalossa mikä oli todella siisti, hieno ja kiiltävä. Vaikutti ulkoa päin viiden tähden hotellilta... V:n kämppä oli avoin kaksikerrosasunto, ja sain siis itselleni oman tilan alakerrasta, missä oli queen size bed lattialla sekä oma wc- ja suihkutila. Kätevää!
Seuraavana aamuna heräsin puoli kahdeksan maissa, ennen kuin V heräsi. Minulla kun kestää joku tunti hoitaa kaikki aamutoimet, enkä halunnut pitää kiirettä nytkään. V itse heräsi vartti ennen kuin lähti töihin... Mikä ei minulta onnistuisi! Lähdettiin V:n kanssa ulos samaan aikaan, sillä se kuului vieraiden sääntöön (= olla poissa, kun hosti on poissa). Ja hei, minä olen se joka tulen ventovieraana toisen kotiin, niin totta kai ymmärrän, että olen tosiaan se vieras - hotellissa majoittuminen onkin sitten asia erikseen. Toisen kotona käyttäydytään mallikkaasti.
Ensimmäisenä päivänä Taipeissa minulla ei ollut hirveästi mitään suunnitelmia... Tai tiesin, että halusin kiertää Taipeita. Päätin aloittaa Taipei 101:sestä, mikä siis on korkea näköalatorni (vähän niin kuin Seoulissa Namsan tower). Totesin, että se on kaikkein turistein tapa aloittaa tämä matka Taiwanissa.
Oli kyllä nopea! Lukossa olevat korvat todistivat...
Ilma oli usvainen (tai saasteinen tai molempia), eikä aurinko halunnut pilkistää millään. Sen takia kuvatkin hieman harmaita...
Poistuttuani Taipei 101:sestä, päätin palata metroasemalle ja käväistä tsekkaamassa yhtä palatsia.
Metroasemalla tunsin jonkun tuijottavan sivussa. Tämä joku lähestyi ja kohta kuulin hellon. Vilkaisin tummaa miestä, joka tutkaili minua katseellaan varovaisesti. Yleensä tällaisissa creepyn oloisissa tilanteissa lähden käppäilemään jonnekin muualle, mutta nyt päätin tehdä toisin. Ihan sama kai se olisi jutella toiselle - ehkä kyseessä olikin ihan normaali tyyppi eikä "isken naisia metroasemilla" -henkilö. Ehkä...
Juttelin tälle tyypille ennen kuin metro tuli, ja kun metro saapui, juttelimme sielläkin. Mies oli alunperin Gambiasta, opiskellut Taipeissa parisen vuotta ja oli siellä nyt töissä - en muista enää, mitä töitä hän teki. Olin jäämässä temppelin metroasemalla pois, kun hän sanoi, että voisi tulla 20 minuutin päästä sinne. Hänen piti viedä/tuoda skootteri jonnekin tms. ensin. Vastasin, että ööö okei, jos löydät minut sieltä ja JOS olen siellä silloin, niin nähdään.
Hyppäsin temppelin metroasemalla siis pois kyydistä, ja rullaportailin itseni ylös maan tasalle. Temppeli ei ollut heti aseman vieressä, vaan sinne piti kävellä vähän aikaa. Matkalla kohtasin lohduttoman näyn, sillä ympärillä oli jonkin verran kodittomia. Myös temppelissä. Pisti miettimään taas ihmisten epätasa-arvoja sun muita...
Itse temppeli oli kaunis näky. Longsan Temple - kyllä, se se nimi oli!
Olin juuri suunnittelemassa lähtöä temppelistä, kun gambialainen käppäili luokseni. Päätettiin käydä syömässä, kun kummallakin oli nälkä. Ostettiin pirtelöt ja syötiin - ruoka-annokseni maksoi jonkun about euron!
Gambialainen maksoi pirtelön ja sapuskat, ja vaikkeivät ne kalliita olleetkaan, hieman ihmettelin, mutta en valittanut asiasta.
Ruokailun jälkeen hän ehdotti, jos mentäisiin gondolihissillä jonnekin vuorille. Hän näytti netistä kuvia ja itsekin googlasin paikan varmuuden vuoksi, ja hyvältä näytti. Mentiin metrolla sinne, mutta paikka oli rakennustyömaan takia suljettu... Samassa paikassa oli eläintarha, joten päädyttiin menemään sinne, vaikka eläintarhat eivät mitään lempparipaikkojani olekaan - aina surkeaa nähdä stressaantuneita eläimiä häkeissään.
Gambialainen tuntui diggailevan kovasti. Ja maksoi TAAS sisäänpääsyni eläintarhaan (oli superedullinen, sain jopa puoleen hintaan ISIC opiskelijakortilla).
Jokut eläimet eivät olleet niin stressaantuneita, mutta suurin osa oli. Ainakin norsujen stressiaskeltamista oli vaikea katsoa... Enkä kyllä vilkaisua pidemmälle halunnutkaan katsoa.
Eläintarhassa tunsin oloni hieman vaivaantuneeksi, kun gambialainen kysyi: "Uskotko kuoleman jälkeiseen elämään?" C'mon, mikä kysymys tuo nyt on esittää eläintarhassa?!? Vastasin kuivasti, että en tiedä. Keskustelu tästä aiheesta tyrehtyi siihen, kun gambialainen häipyi vessaan.
Eläintarhan jälkeen mentiin night marketille, missä gambialainen osti minulle katuruokaa - mikä muuten oli älyyyttömän hyvää!
Tämä kana majoneesissa oli etenkin hyvää!
Käytiin siis Shilin night marketissa, mikä on ilmeisesti suurin ja tunnetuin night market Taipeissa. Paljon oli ties minkälaista kojua. Ja niitä ihania tuoksuja, mitkä tulvivat ruokakojuista.
Tiemme gambialaisen kanssa erkanivat siihen, kun sanoin, että nyt pitää mennä hostin luo. Tyyppi osti minulle vielä julmetun ison milk tean jostain kojusta, sanoi heipat ja että voitaisiin kenties nähdä parin päivän päästä.
Pääsin hostini luo, eikä aikaakaan, kun viestiä Line -appiin alkoi tulemaan gambialaiselta.
Pääsitkö turvallisesti hostisi luo? Mitä teet nyt? Hei, anteeksi kun kysyn, mutta minkä ikäinen olet? Ai hyvä, minä olen 31. Onkos sinulla poikaystävää?
Koko päivän aikana ei sen kummemmin ollut ahdistanut tämän tyypin kanssa, mutta nyt epäilykset toden teolla heräsivät. Epäilin syvästi hänen haluavan kenties enemmänkin kuin vain ystävyyttä. Lopetin keskustelun anteeksipyydellen, että nyt menen nukkumaan. Vastauksena sain: "Voi harmi, minulla kun olisi ollut vielä lisää kysymyksiä. Noh, hyvää yötä! Jutellaan huomenna lisää!" Just!
Päätin sitten olla ahdistumatta enempää ja poistaa koko Line -appin seuraavana päivänä - ja samalla heivata gambialainen menemään.
Että sellainen ensimmäinen päivä Taipeissa! Vauhtia ja seikkailuja piisasi! Kiitos vaan gambialaiselle ruokien ja juomien maksamisesta. Hahhaah!
