Positiivisuusviikko - tiistai

Aloitin Gilmore Girlssien toisen tuottiksen katsomisen, jeee!

Haluatteko kuulla mielettömän hyvän biisin?!? Suosittelisin kuuntelemaan ylläolevan sitten!

Kyseinen kappale soi tällä hetkellä katsomassani "It's okay, that's love" -k-draamassa taustalla. Vasta tiistaina googletin asian, kun viihdyin biisin parissa niin hyvin. Tätä kuunnellessa tulee haikea ja samaan aikaan iloinen olo.

Ah, ja menin myös voittamaan eräässä radiossa Maijan uusimman levynkin. Osallistuin kisaan instagramissa, ja voitosta sain tietää frendiltäni, joka laittoi viestiä, että meitsin nimi oli siellä kuulunut. Pian tulikin yksityisviestiä instaan, että mihinkäs osoitteeseen levyä laitetaan tulemaan.

Hieman tosin hävettää myöntää, että minullahan on jo se levy, mutta eiköhän sen saa eteen päin laitettua. Tuli silti iloinen fiilis, kun voitti jotain!

Ja kas tähän tämä positiivisuusviikko nyt päättyi. Ihan oli mukava tehdä tämä - ehkäpä joskus teen uudestaankin!

Positiivisuusviikko - maanantai

Katsoin Gilmore Girlsin ensimmäisen tuottiksen loppuun DVD:iltä! Olen nyt siis jonkin aikaa katsellut enemmän tai vähemmän aktiivisesti niitä alusta saakka. Jotain parhautta kyllä aaah!

Oh yes... There's no denying!

B1A4:IN KEIKKALIPPUTIEDOT JULKISTETTIIN!! B1A4 on siis k-pop poikaryhmä, ja heillä on kolmen cityn Euroopan kiertue - ja Helsinki on mukana ! Oikeastaan se tuli pienenä yllärinä, että kuitenkin aikamoista suosiota nauttiva k-pop ryhmä tulee Suomeen keikalle, mutta kun miettii, että Boyfriend ja Block B:kin tänne eksyivät, niin ei tunnukaan niin ihmeelliseltä. Tai tuntuu se, ei kai siihen ikinä totu! Suomi kun on niin pieni maa, ja jotenkin... Äh, en tiedä. Omituista! Kiitos vaan järkkääjille tuhannesti!

B1A4:lla on hirveästi mahtavan eeppisiä biisejä yhtä eeppisine musiikkivideoineen. Tarttuvat rytmit takaavat korvamadot joksikin aikaa!

Kunhan liput tulevat myyntiin, niin meikä on haukkana niitä ostamassa. Toivottavasti joulukuun alussa nähdään, BILASAn pojjaat!

Maanantaina innostuin myös tonkimaan kenkälaatikoita, ja niissä lojuvia kortteja, joita olen vastaanottanut vuosien mittaan satoja ja taas satoja. Oli hauska selailla kortteja ja lukea lyhyitä viestejä vuosienkin takaa.

Tämäkin kortti jäi vahvasti mieleen. Se on lähetetty viisi vuotta sitten, kun olin jenkeissä Au pairina.

Aikamoista sattumaa, että lähettäjäkin tykkää Vilkkumaasta (tietysti voi olla poikaystävän ansiota) ja GG:stä! Vou!

GG-gifit googlesta kerätty ja korttikuva itse ottama.

Positiivisuusviikko - sunnuntai

MOKKAPALOJA! Niitä teki mieli tehdä jo lauantaina, mutta siirsin sen sunnuntaihin. Pellillinenhän siitä tietysti tuli, ja nyt (maanantai-iltana) niitä on enää jäljellä yksi neljäsosa siitä.

Kirjoittelin myös postikortteja.

Ja tilasinpas netistä pari juttuakin tulemaan, mm. sukat, joissa on yksisarvinen pooppaamassa sateenkaarta = best thing evööööö! Niiden saapumisessa viipynee jonkin aikaa, sillä tilasin ne jenkeistä. Can't wait!

Positiivisuusviikko - lauantai

Johan on leffaversiota kovasti odoteltukin! Törmäsin tähän traileriin lauantaina - hieman ristiriitaisin tuntein katsoin sen ja toivon, että se itse leffa on parempi kuin tämä.

Kirjan ostin aikoinaan... Hmm, olisinko adlibriksestä netistä... Ja ihastuin totaalisesti. Ylpeys, ennakkoluulo ja zombit - parasta ikinä! Varsinkin tämmöiselle pienelle Jane Austen -fanille, höhööö! Suosittelen, sillä oli se sen verran onnistunut lisäys se zombit tuohon kirjaan, vaikka oudolta saattaakin kuulostaa.

Tsiigailin netistä myös t-paitoja sun muita, mitä haluaisin tilata. Rahatilanne on tietysti heikonlainen, ja se vähä, mitä kerran kuussa saan, menee itseni ruokkimiseen, mutta ainahan sitä haaveilla saa... Luultavasti jossain vaiheessa tosin tulee hankittuakin jotain vaatetusta, saas nähdä. Pelkästään netissä niiden selailu teki jo iloiseksi.

Positiivisuusviikko - perjantai

Sain inspiraation kaltaisen, tartuin siihen, ja aloin kirjoittamaan. En ole vielä varma, tuleeko siitä mitään, mutta toivottavasti jotain. Oma tekeleeni, novellin tapainen.

Aloin samalla miettimään sitä, kuinka olen aina tykännyt kirjoittamisesta, mutta viime vuosina se on rajoittunut lähinnä bloggailuun... Niin ja viime kuukausina työhakemuksiin.

Kun minulta lapsena kysyttiin, mitä haluaisin tehdä isona, vastasin haluavani kirjailijaksi. HAHHAH, nauroivat muut. HAHHAH. Doh, eihän siitä nyt mitään päivätyötä voikaan tulla. Tai why not, mutta siihen ajatukseen ei saa tuudittautua (kuten myöhemmin huomasin).

Kirjoittamisen pitäisikin olla sanoista nauttimista, niissä kiereskelemistä ja niistä lauseita ja tarinoita muotoilemista - ja sen pitää tuntua hyvältä. Ei voi ajatella, että: "Hei, nyt must tulee kirjailija ja yhtä successful ku tost Rowlingin jiikoost!"

... ööööÖ

Minulle kirjoittaminen on oman pääkopan puhdistamista. Sillä lailla saan parhaiten fiilikset ja aatteet ulostettua. Tekstinä. Varsinkin nuorempana se oli äärettömän tärkeää - kirjoitin all the time, sain opettajilta erinomaista palautetta ja kaipa se sitten jotenkin buustasi näitä kirjailija -haaveita eteenpäin.

Lukiossa alkoi epäröinti. Kirjoitin kyllä, mutta en koe, että olin enää merkittävän hyvä. Lukiossa tapasin luokallani kasan opiskelijoita, jotka olivat upeita, lahjakkaita kirjoittajia. Vähän taisin romahtaa siinä tasossa.

Tai niin silloin siis ajattelin. Näin jälkikäteen pohdittuna olen tajunnut, että ihan turhaan vertasin itseäni muihin. Kai se lukioikä oli jotenkin niin herkkää aikaa kasvun kannalta - tai onhan se! Vuosia viisaampana sen tajuaa. Finally.

Nyt osaan olla oma kirjailija-sankarittareni, ja se riittää minulle. Jonain päivänä kyllä julkaisen kirjan tai novellikokoelman - saan sen kansien väliin vaikkapa omakustanteena - ja olen onnellinen. Enkä tosiaankaan aio valuttaa sitä haavetta pois mistään hinnasta. Saati sitten välittää, miten paremmin joku muu kirjoittaa. Höpsis, meillä kaikilla on omat tyylimme. Vaikken tosiaankaan ole maailman parhaimpia kirjoittajia, minulle riittää se, että olen tyytyväinen itseeni.

Hemmetti, tulipas tästä pitkä! Tuli varmaan selväksi, että olen ottanut haasteen itseltäni vastaan, ja alkanut kirjoittamaan enemmänkin kuin vain blogitekstiä...

Perjantaina iloiseksi minut sai myös Daim Fanipalat. Nomnomnom! Olivat makeita, mutta erinomaisella tavalla. MmmmmMMmmmMm!

Ilmakin oli mitä mainioin. Fiilistelin ei-niin-kylmää ilmanalaa ja aurinkoa!

Kuvat gogogogooooooglesta.

Positiivisuusviikko - torstai

Torstai oli vähän vähemmän positiivisia juttuja sisältävä - mutta eihän se määrä vaan se laatu!

Aamu lähti käyntiin mainiosti teellä, as always, ja jatkui koiran kanssa tunnin lenkillä. Niin se vaan 12-vee seniori jaksaa! Ei ollut vanhuudesta näkyäkään.

Iloiseksi tulin myös siitä, että uusi jakso korealaista draamaa, She was prettyä, oli tullut nettiin. Tunti vierähti nopeasti sen parissa. Ahhh päämies, miten söppänä oletkaan! Sinun takiasi aloinkin draamaa seuraamaan... Hihiiii!

Tein myös ihanaa makaronisalaattia ison annoksen. Siitä tykättiin kovasti, ja taitaapi sitä vielä riittääkin muutamaksi päiväksi.

Kuva googleshta.

Positiivisuusviikko - keskiviikko

Aika keskittyä VAIN ja AINOASTAAN kaikkeen positiiviseen! Ajattelin samalla haastaa jokaisen, joka tästä jotenkin inspiroituu, tekemään saman jutun. Idea on simppeleistä simppelein: viikon ajan kerää päivästä jotain positiivista - oli se sitten pienen pientä tai isoa. Mitä vaan, mikä tekee mielen iloiseksi. Haluan uskoa, että negatiiviset ajatukset saa aina, missä tilanteessa tahansa, kumottua annoksella positiivisuutta, kunhan vain on asenne kohdillaan! Ja jos ei ole, niin koskaan ei ole liian myöhäistä kiepauttaa mielessä asioita uuteen uskoon.

Tämä positiivisuusviikko on pyörinyt jo jonkin aikaa mielessä, ja eilen Kuopiosta pois päin ajellessa päätin, että nyt sen toteutan! Fiilikset olivat nimittäin eilen happy and not so happy -meiningillä, joten päätin huitaista sen not so happyn pois radalta ja keskittää energiani olemaan pelkästään happy. Ei niin helppoa, mutta erittäinkin mahdollista!

Keskiviikon positiiviset asiat

Kävin tosiaan Kuopiossa. Onnistuin ostamaan postimerkkejä ja muutamia korttejakin postcrossing -harrastustani varten. Ah, ihana harrastus, jota päätin taas jatkaa kuukausi, pari sitten! Muutamia breikkejä ollut tässä, mutta tuntuu hyvältä vastaanottaa kortteja ja lähettää niitä ihmisille ympäri maapallon. Nettisivuilla olen ollut rekisteröityneenä peräti 9 vuotta - kortteja olen lähettänyt reippaat 800 ja saanut saman verran takaisin vuosien mittaan.

Kävin myös syömässä kahvilassa pannukakkuja! Amerikkalaiseen tyyliin vaahterasiirapin ja mustaherukoiden kera. Oikein täyttävää. Muistui mieleen Au pair- jenkkiajat (josta on melkein 5 vuotta huiiiii), kun käytiin joskus jossain pannarikahvilassa aamupalalla ja siinä oli kunnon kerros pannareita ja järjettömästi kermavaahtoa. Noh, not a surprise kun kerran jenkeissä ollaan.

Hyvän mielen toi myös yhdessä frendin kanssa Maija Vilkkumaan uusimman lätyn fiilistely tämän luona. Hyvin erilaista musiikkia, mutta erittäinkin tunnistettavaa Maijaa. Lemppareimmat ovat ehkäpä Onnea ja Aja! -biisit. Maija -fani olen ollut siitä lähtien, kun Ei -biisi ilmestyi. Muistan kutkuttavan elävästi sen hetken, kun katsottiin kotona levyraatia ja siinä esitettiin Ei -musiikkivideo. Tuijotin ja kuuntelin hurmioituneena sen alusta loppuun ja sieluni oli myyty. Olin typertynyt siitä, etten ollut aikaisemmin tästä laulajasta kuullut - woooot?? Tajusin sitten, että kyllähän minä Ingalsin Lauraa ja Totuutta ja tehtävää olin radiosta ohimennen kuullut, mutten ollut kiinnittänyt niihin sen kummemmin huomiota. No mutta nyt kiinnitin! Kaikki levyt on aina ollut pakko ostaa ja Vain elämää -sarjaakin ensimmäistä kertaa oli aloitettava katsomaan koska - Maija. No regrets.

Löysin muuten Fazerin sinistä maitosuklaata niinkin halvalla kuin 2,09 eurolla. Cittarista. Siitäkin tuli aika hyvä fiilis.

Ilmainen, arvonnassa voitettu leffalippukin putkahti postilaatikosta tulla eilen, ennen kuin Kuopioon viiletin. Lippu lähti messiin ja kävin Kuopiossa tämän kotimaisen katsastamassa frendin kanssa.

En ole erityisemmin kotimaisten leffojen ystävä (vaikka toki olen niissä avustajana kiertänytkin - viimeisin klippi, missä meikäläinen useasti Mannerheimintie -kohtauksissa taustalla vilahtelee kulkee leffassa nimeltä Ollaan vapaita. En ole aivan varma, onko se enää leffateattereissa hmm). Tämänkin menin katsomaan vain sen takia, kun leffalipun voitin. Pakko kuitenkin myöntää, että elokuva oli parempaa laatua ja viihdyttäväkin. Jostain syystä en yleensä avaudu hervottomalle kiroilulle, mitä Suomi -leffat tykkäävät viljellä vähän liiankin paljon, mutta tässä se ei haitannut niin paljon (vaikka juujuu, silloin tällöin särähti korvaan hiukkasen).

Kas siinä keskiviikon positiiviset! Huomenna luvassa torstain.

Peaceeeee.