Aika keskittyä VAIN ja AINOASTAAN kaikkeen positiiviseen! Ajattelin samalla haastaa jokaisen, joka tästä jotenkin inspiroituu, tekemään saman jutun. Idea on simppeleistä simppelein: viikon ajan kerää päivästä jotain positiivista - oli se sitten pienen pientä tai isoa. Mitä vaan, mikä tekee mielen iloiseksi. Haluan uskoa, että negatiiviset ajatukset saa aina, missä tilanteessa tahansa, kumottua annoksella positiivisuutta, kunhan vain on asenne kohdillaan! Ja jos ei ole, niin koskaan ei ole liian myöhäistä kiepauttaa mielessä asioita uuteen uskoon.
Tämä positiivisuusviikko on pyörinyt jo jonkin aikaa mielessä, ja eilen Kuopiosta pois päin ajellessa päätin, että nyt sen toteutan! Fiilikset olivat nimittäin eilen happy and not so happy -meiningillä, joten päätin huitaista sen not so happyn pois radalta ja keskittää energiani olemaan pelkästään happy. Ei niin helppoa, mutta erittäinkin mahdollista!
Keskiviikon positiiviset asiat
Kävin tosiaan Kuopiossa. Onnistuin ostamaan postimerkkejä ja muutamia korttejakin postcrossing -harrastustani varten. Ah, ihana harrastus, jota päätin taas jatkaa kuukausi, pari sitten! Muutamia breikkejä ollut tässä, mutta tuntuu hyvältä vastaanottaa kortteja ja lähettää niitä ihmisille ympäri maapallon. Nettisivuilla olen ollut rekisteröityneenä peräti 9 vuotta - kortteja olen lähettänyt reippaat 800 ja saanut saman verran takaisin vuosien mittaan.
Kävin myös syömässä kahvilassa pannukakkuja! Amerikkalaiseen tyyliin vaahterasiirapin ja mustaherukoiden kera. Oikein täyttävää. Muistui mieleen Au pair- jenkkiajat (josta on melkein 5 vuotta huiiiii), kun käytiin joskus jossain pannarikahvilassa aamupalalla ja siinä oli kunnon kerros pannareita ja järjettömästi kermavaahtoa. Noh, not a surprise kun kerran jenkeissä ollaan.
Hyvän mielen toi myös yhdessä frendin kanssa Maija Vilkkumaan uusimman lätyn fiilistely tämän luona. Hyvin erilaista musiikkia, mutta erittäinkin tunnistettavaa Maijaa. Lemppareimmat ovat ehkäpä Onnea ja Aja! -biisit. Maija -fani olen ollut siitä lähtien, kun Ei -biisi ilmestyi. Muistan kutkuttavan elävästi sen hetken, kun katsottiin kotona levyraatia ja siinä esitettiin Ei -musiikkivideo. Tuijotin ja kuuntelin hurmioituneena sen alusta loppuun ja sieluni oli myyty. Olin typertynyt siitä, etten ollut aikaisemmin tästä laulajasta kuullut - woooot?? Tajusin sitten, että kyllähän minä Ingalsin Lauraa ja Totuutta ja tehtävää olin radiosta ohimennen kuullut, mutten ollut kiinnittänyt niihin sen kummemmin huomiota. No mutta nyt kiinnitin! Kaikki levyt on aina ollut pakko ostaa ja Vain elämää -sarjaakin ensimmäistä kertaa oli aloitettava katsomaan koska - Maija. No regrets.
Löysin muuten Fazerin sinistä maitosuklaata niinkin halvalla kuin 2,09 eurolla. Cittarista. Siitäkin tuli aika hyvä fiilis.
Ilmainen, arvonnassa voitettu leffalippukin putkahti postilaatikosta tulla eilen, ennen kuin Kuopioon viiletin. Lippu lähti messiin ja kävin Kuopiossa tämän kotimaisen katsastamassa frendin kanssa.
En ole erityisemmin kotimaisten leffojen ystävä (vaikka toki olen niissä avustajana kiertänytkin - viimeisin klippi, missä meikäläinen useasti Mannerheimintie -kohtauksissa taustalla vilahtelee kulkee leffassa nimeltä Ollaan vapaita. En ole aivan varma, onko se enää leffateattereissa hmm). Tämänkin menin katsomaan vain sen takia, kun leffalipun voitin. Pakko kuitenkin myöntää, että elokuva oli parempaa laatua ja viihdyttäväkin. Jostain syystä en yleensä avaudu hervottomalle kiroilulle, mitä Suomi -leffat tykkäävät viljellä vähän liiankin paljon, mutta tässä se ei haitannut niin paljon (vaikka juujuu, silloin tällöin särähti korvaan hiukkasen).
Kas siinä keskiviikon positiiviset! Huomenna luvassa torstain.
Peaceeeee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti