Kurkistus Walesin ja Englannin Roadtripille

Roadtrip Walesiin ja Englantiin lähenee! Ensi viikon perjantaina lähdetään siskon kanssa Helsinkiin, ja illalla sieltä lennähdetään Lontooseen. Koko perjantai on oikeastaan vain matkustamista. Yövymme Heathrow'n lentokentän kupeessa hotellissa, sillä seuraavana aamuna lähdemme Heathrow'lta bussilla kohti Cardiffia. Cardiffissa meidän matkamme jatkuu Cardiffin lentokentälle, mistä noudamme Hertziltä varaamamme menopelin allemme ja jatkamme siitä roadtrippiä - tai siitähän se matka vasta alkaakin!

Olemme matkalla pari viikkoa. Intensiiviset pari viikkoa, sanoisinko. Paljon matkustamista, paljon nähtävää ja koettavaa. Ja 20.6 roadtrip huipentuu P!nkin keikkaan Cardiffissa! Olen niiiiiin fiiliksissä siitä, sillä tiedän, että siitä tulee jotain eeppistä! Näin voi sanoa, kun on käynyt aiemmin kahdesti P!nkin keikalla, Suomen puolella tosin. Vuosina 2009 ja 2013. Viime kerrasta tosiaan vierähtänyt tovi jos toinenkin... 2009 Funhouse Tourilla istuin Hartwall Arenan perällä, 2013 The Truth About Love Tourilla pääsin lähes eturiviin aivan lavan lähelle. Tällä kertaa tälle Beautiful Trauma Tourille on varattu istumapaikka sivulta, mutta ilmeisesti erittäin hyviltä paikoilta - Platinum-lippu kyseessä. Käsittääkseni tälle lipulle kuului jotain fanikamaakin, mutta saanen ne paikan päällä.

Liput tulivat maanantaina postissa.

P!nkin Beautiful Trauma Tour on ollut liikkeessä jo melkein parisen vuotta. Pari vuotta sitten kesällä jenkeissä missasin Summerfestillä P!nkin, koska en saanut sille päivälle vapaata JA KYLLÄ, VIELÄKIN HARMITTAA!! Silloin päätin, että heti vaan kun saadaan Eurooppaan P!nk, niin se on menoa sitten! Ja viime lokakuussa (jos muistan oikein) päätös oli helppo tehdä ja hei... Tässä sitä nyt ollaan, toteuttamassa taas unelmaa! KOLMEN VIIKON PÄÄSTÄ! EN KESTÄÄÄÄ!

Eniveis, ennen keikkaa me siskon kanssa kierrellään pitkin Walesia ja Englantia. Englannin puoli tuli mukaan, kun halusin käydä muutamassa Ylpeys ja ennakkoluulo-kuvauspaikassa (iiiih!). Tein myös joskus koulussa elokuvamatkailu-raportin Ylpeys ja ennakkoluulon kuvauspaikoista ja juttu jäi sieltä mieleen kaivelemaan. Pakko päästä käymään!

Nyt hieman sneak peakkia paikoista, joissa tullaan käymään matkamme aikana! Kaikki alla olevat kuvat googlesta.

National Trust Lyme

Skomer Island

Portmeirion

Snowdon

Minulla on vielä melko intensiivinen työviikko edessä ennen matkalle lähtöä, ja saas nähdä, kuinka hyvin onnistun heittämään aivot narikkaan. Busy me! Tuskin ehdin kirjoittamaan tänne sen kummemmin kuulumisia ennen matkaa, enkä matkalle ota läppäriäkään mukaan joteeeen... Nähdään siis matkan jälkeen matkakertomusten muodossa joko ensi kuun lopussa tai heinäkuun alussa!

Kepeämpi elämä

Viime syyskuisen Norjan reissun jälkeen päätin, että jotain olisi tehtävä. Jotain olisi tehtävä kunnolleni. Norjan vuorten päälle kapuaminen vei jaksamiseni äärimmilleen - en kyennyt ylämäkiin. Tai kykenin lukemattomien taukojen avulla. Ja sittenhän nyrjäytin nilkkani, mikä ei auttanut asiassa ei sitten ollenkaan.

Niinpä totesin itselleni, että nyt riitti. Jos aion lähteä Australiaankin raskaisiin farmitöihin, niin tällä kunnolla sinne ei ole asiaa.

Liikuntahistoriassani ei hirveästi hurraamista ole. Peruskoulussa pidin ainakin juoksemisesta, mutta muuten... Nääh. Oikeastaan ainut liikuntalaji, josta pidin kovasti, oli sulkapalloilu ja se pätee vieläkin, vaikken sitäkään ole vuosiin pelaillut.

Vuosien saatossa ainut liikuntamuotoni on ollut lenkkeily, mutta enhän minä sillä tuloksia ole saavutellut. Niinpä aloin googletellen etsimään itselleni jonkinlaisia lihasharjoituksia. Halusin saada kroppaan enemmän voimaa jaksaa.

Lopulta päädyin YouTubeen. YT ehdotti minulle brittiläistä personal traileria Lucya. Anteeksi kuka? Aloin käymään läpi hänen videoitaan ja treenit kolahtivat ainakin pelkällä katselemisella: Hei, minähän voisin jopa pystyä tuohon ja näyttääpäs hauskalta! Oli lyhyempiä treenejä, ja sitten pidempiä. Lisäksi Lucyn ääntä oli mukava kuunnella ja kannustuspuheet iskivät.

Ja siitä se sitten lähti. Joskus lokakuun puolen välin paikkeilla aloitin treenailut Lucyn videoiden parissa. Ja onhan niitä videoita kertynytkin sinne YT-kanavalle yli 900 tähän mennessä, eli varaa valita on... Lokakuun lopussa aloin kirjaamaan ylös treenejä, joita olen tehnyt aina minäkin päivänä, jotta pysyn perässä treeneissäni. Ja onhan niitä hauska välillä selaillakin!

Alla Lucyn tarina parin vuoden takaa.

8 kuukautta (!) on siis tullut tehtyä treenejä Lucyn videoiden parissa. Muistan, kuinka ensimmäiset kaksi viikkoa meni todella mukavasti, mutta sen jälkeen meinasin lopettaa: Äh, laiskottaa, en jaksa! Jatkoin silti, sillä en halunnut luovuttaa. Ja nyt, 8 kuukauden jälkeen, se tuntuisikin väärältä. Olen tullut niin pitkälle, ja omaksunut treenit osaksi elämääni.

Minä Norjassa Ruotsin puolella (Norjasta Suomeen tullessa) viime syyskuussa...

... ja viime viikolla 16kg kepeämpänä, energisempänä ja paremmin jaksavana!

Kilot ovat mitä ovat, eikä aina siihen painoindeksiinkään kannata luottaa. Oma fiilis on tärkein. Myönnän kuitenkin, että vaa'alla käynti ja tulosten positiivisuus ilahduttaa. Ruokailutottumuksia en ole radikaalisti muuttanut. Onkin todella hurjaa ajatella, että alle puolen tunnin lihastreeneillä päivässä saa elämää (ja kroppaa) muuttumaan!

En tosin edelleenkään pidä fitness-sanasta. En koe itseäni fitness-ihmiseksi. Salilla käyminen ajatuksena ärsyttää. Se on kuitenkin vain minun mielipiteeni. Minulle sopii se, että teen treenejä kotosalla ilmaisten YT-videoiden parissa, kun taas jotkut eivät saa aikaan kotona mitään sellaista, vaan on lähdettävä sinne salille (tai vain muualle sieltä kotoa), että saa jotain tehtyä.

Kuten tuossa aiemminkin mainitsin, nämä treenit ovat niin osa elämääni nyt, etten pystyisi niistä luopumaan. Jos oikeasti laiskottaa (voi, kuinka niitä päiviä onkaan!), niin vedän ainakin jonkun 4 minuuttia kestävän "Lazy girl's workout":in Lucyn kanavalta, sillä sekin on edes jotain. Ja pitää muistaa pitää välillä päivän kestäviä taukoja viikossa, että lihakset saavat levätä. Tästä nyt saa sellaisen kuvan, että minusta olisi tullut joku himotreenaaja, mutta nope! Treeneihini ei oikeasti mene kuin sen alle puoli tuntia päivässä. Ja se on aivan täydellistä.