Viime syyskuisen Norjan reissun jälkeen päätin, että jotain olisi tehtävä. Jotain olisi tehtävä kunnolleni. Norjan vuorten päälle kapuaminen vei jaksamiseni äärimmilleen - en kyennyt ylämäkiin. Tai kykenin lukemattomien taukojen avulla. Ja sittenhän nyrjäytin nilkkani, mikä ei auttanut asiassa ei sitten ollenkaan.
Niinpä totesin itselleni, että nyt riitti. Jos aion lähteä Australiaankin raskaisiin farmitöihin, niin tällä kunnolla sinne ei ole asiaa.
Liikuntahistoriassani ei hirveästi hurraamista ole. Peruskoulussa pidin ainakin juoksemisesta, mutta muuten... Nääh. Oikeastaan ainut liikuntalaji, josta pidin kovasti, oli sulkapalloilu ja se pätee vieläkin, vaikken sitäkään ole vuosiin pelaillut.
Vuosien saatossa ainut liikuntamuotoni on ollut lenkkeily, mutta enhän minä sillä tuloksia ole saavutellut. Niinpä aloin googletellen etsimään itselleni jonkinlaisia lihasharjoituksia. Halusin saada kroppaan enemmän voimaa jaksaa.
Lopulta päädyin YouTubeen. YT ehdotti minulle brittiläistä personal traileria Lucya. Anteeksi kuka? Aloin käymään läpi hänen videoitaan ja treenit kolahtivat ainakin pelkällä katselemisella: Hei, minähän voisin jopa pystyä tuohon ja näyttääpäs hauskalta! Oli lyhyempiä treenejä, ja sitten pidempiä. Lisäksi Lucyn ääntä oli mukava kuunnella ja kannustuspuheet iskivät.
Ja siitä se sitten lähti. Joskus lokakuun puolen välin paikkeilla aloitin treenailut Lucyn videoiden parissa. Ja onhan niitä videoita kertynytkin sinne YT-kanavalle yli 900 tähän mennessä, eli varaa valita on... Lokakuun lopussa aloin kirjaamaan ylös treenejä, joita olen tehnyt aina minäkin päivänä, jotta pysyn perässä treeneissäni. Ja onhan niitä hauska välillä selaillakin!
Alla Lucyn tarina parin vuoden takaa.
8 kuukautta (!) on siis tullut tehtyä treenejä Lucyn videoiden parissa. Muistan, kuinka ensimmäiset kaksi viikkoa meni todella mukavasti, mutta sen jälkeen meinasin lopettaa: Äh, laiskottaa, en jaksa! Jatkoin silti, sillä en halunnut luovuttaa. Ja nyt, 8 kuukauden jälkeen, se tuntuisikin väärältä. Olen tullut niin pitkälle, ja omaksunut treenit osaksi elämääni.
Minä Norjassa Ruotsin puolella (Norjasta Suomeen tullessa) viime syyskuussa...
... ja viime viikolla 16kg kepeämpänä, energisempänä ja paremmin jaksavana!
Kilot ovat mitä ovat, eikä aina siihen painoindeksiinkään kannata luottaa. Oma fiilis on tärkein. Myönnän kuitenkin, että vaa'alla käynti ja tulosten positiivisuus ilahduttaa. Ruokailutottumuksia en ole radikaalisti muuttanut. Onkin todella hurjaa ajatella, että alle puolen tunnin lihastreeneillä päivässä saa elämää (ja kroppaa) muuttumaan!
En tosin edelleenkään pidä fitness-sanasta. En koe itseäni fitness-ihmiseksi. Salilla käyminen ajatuksena ärsyttää. Se on kuitenkin vain minun mielipiteeni. Minulle sopii se, että teen treenejä kotosalla ilmaisten YT-videoiden parissa, kun taas jotkut eivät saa aikaan kotona mitään sellaista, vaan on lähdettävä sinne salille (tai vain muualle sieltä kotoa), että saa jotain tehtyä.
Kuten tuossa aiemminkin mainitsin, nämä treenit ovat niin osa elämääni nyt, etten pystyisi niistä luopumaan. Jos oikeasti laiskottaa (voi, kuinka niitä päiviä onkaan!), niin vedän ainakin jonkun 4 minuuttia kestävän "Lazy girl's workout":in Lucyn kanavalta, sillä sekin on edes jotain. Ja pitää muistaa pitää välillä päivän kestäviä taukoja viikossa, että lihakset saavat levätä. Tästä nyt saa sellaisen kuvan, että minusta olisi tullut joku himotreenaaja, mutta nope! Treeneihini ei oikeasti mene kuin sen alle puoli tuntia päivässä. Ja se on aivan täydellistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti