Traveller

Terveisiä DC:stä! Tänne saavuin siis lauantaina. Paljon on ehtinyt tapahtua, paljon on kuviakin otettu. Ja ihoakin on kärvistelty pilvisessä säässä... Huoh.

Matkani alkoi torstaina, kun veli kippasi minut Kuopioon. Näin frendejä illalla syömingin merkeissä ja - päädyttiin sitten keskustaankin aikaa viettämään niin, että nukkumaan olin menossa aamu-kolmelta.

Perjantai-aamuna heräsin kahdeksan jälkeen jo, eli viiden tunnin yöunilla mentiin. Kävin Icelandairin sivujen kautta tekemässä check-inin, minkä jälkeen pakkasin taas kamat kasaan ja lähdin juna-asemalle. Ilma oli lämmin ja kostea, ja 10 minuutin kävelymatka oli aika hikistä hommaa.

Helsinkiin saavuin iltapäivällä. Käytiin sitten serkun ja koirien kanssa moikkaamassa tätiä perheineen ja siinäpä se ilta vierähtikin. Nopeasti! Kävin suihkussa ja painuin nukkumaan joskus yhdentoista maissa. Heräsin muistaakseni hieman ennen kuutta. Aamutoimiin varasin aikaa reilun tunnin.

On my way to the airport!

Lennolle Reykjavikiin ei ollut jonoja sen kummemmin, joten pääsin nopeasti ruumalaukusta eroon. Ruumalaukku painoin 19,7 kiloa... Huuuups! Turvatarkastuksen jälkeen törmäsin portilla yhteen toiseen suomalaiseen Dellsiin lähtijään, joka oli menossa Nyciin Reykjavikin kautta. Juteltiin siinä jonkin aikaa, ennen kuin mentiin koneeseen ja erkaannuttiin istumaan eri paikoille.

Helsinki-Reykjavik -lento oli ajallaan ja kului nopeasti Arrival -leffaa katsellessa. Reykjavik yläilmoista katsottuna näytti aivan ihanalta! Pakko päästä joskus käymään siellä! En tiedä milloin, mutta jonain päivänä...

Reykjavikissä oli odottelua about tunti, ja kone kohti DC:tä lähti ihan ajallaan myös. Tai no, taidettiin odotella taivaalle pääsyä maassa noin puoli tuntinen. Matkaa DC:hen oli 5 tuntia ja 15 minuuttia. Hieman oli väsy, mutta katsoin jotain sarjoja koko lennon ajan.

Reykjavik-DC -lennolla istuin aivan viimeisellä penkkirivistöllä... Eikä ketään muita vieressä, mikä oli aikamoista luksusta! Ja oikeasti olin tyytyväinen, vaikka kuvassa näytänkin ihan urpolta...

DC! Long time no see...

DC:hen laskeutuessa silmiä hiveli vihreys, mikä ei ihan näin komeassa loistossaan savossa päin ollut. Kesä fiilis! Tuntui muutenkin aika huikealta palata takaisin jenkkeihin. Muistoja palasi mieleen.

Passien ja viisumien tarkastusjonossa eksyin ensin tietenkin väärään jonoon ja minut ohjattiin oikeaan. Meitä oli joku 20 siinä jonossa, ja tarkastajia/virkailijoita kopeissaan 2... Hitaasti valuivat minuutit ja katsoin aikaa kellosta, että jokaisella meni 10 minuuttia, kun kopissa olijoita haastateltiin, otettiin sormenjäljet, tutkittiin dokumentit. Paikalle tuli sitten kolmas tarkastaja, minne minut ohjattiin intialaisperheen kanssa. Intialaisperhe oli ennen minua ja ihmettelin, kuinka nopeasti koko toimenpide oli ohi. Toisaalta kyseessä oli perhe, joten ehkä siksi?

Tuli minun vuoroni. Annoin passini, pidin dokumentteja kädessäni. Virkailija tutki passin ja pyysi laittamaan 4 sormeani sormenjälki-laitteeseen. Mutta eipä pyytänyt peukaloa erikseen, vaikka yleensä kyllä pyytävät! Kameraan piti katsoa, se ei tullut yllätyksenä. Ja sitten tulee yksi kysymys: Mikä on työsi täällä? Vastauksen jälkeen leimat passiin ja bye bye. Koko prosessi meni alle 2 minuuttiin! Odotin enemmän, mutta öööö ehkä se kesto sitten riippuu virkailijasta? Olin kuitenkin kuvitellut, että hän dokumentit olisi halunnut katsoa läpi, mutta ei sitten.

Laukku odotti tarkastuksen jälkeen minua, ja lähdin sitten etsimään shared vania. Shared vaniin pääsin suoraan, maksoi $30. Minua ennen vietiin 3 muuta heidän osoitteisiinsa, minä olin viimeinen. Koko matkassa kesti 2 tuntia, mitä en ihan odottanut, mutta... Ruuhkaa oli älyttömästi. Ilmesesti, koska oli lauantai. Silti olin tyytyväinen, että menin sillä, koska muuten olisin julkisilla joutunut pomppimaan bussin ja metron väliä laukun kanssa.

Olin ilmoittanut olevani hostellissa klo 16 ja niin olinkin. Highroad Hostel on hostellini nimi, otin sen, sillä sitä on kehuttu hyvin paljon ja se sijaitsee mukavalla seudulla, Adams Morganissa. Ja onhan tämä siisti ja mukava paikka, voin suositella tämän valitsemaan, jos kukaan koskaan DC:hen eksyy!

Ei kai tässä tähän väliin sen kummempaa, kirjoittelen taas DC -seikkailuista, kun kerkeän!

Happy and Sad

Ei ole enää monta yötä lauantaihin. Sunnuntai-aamuna heräsin pieneen kasaan perhosia vatsassa! Reissut aina jaksavat jännittää, hyvällä tavalla. Alkaisi pelottaa, jos ne eivät herättäisi mitään jännitystä elämään. Siinä vaiheessa miettisin vakavasti, olenko kunnossa. Matkustaminen ja uudet paikat luovat seikkailufiilistä, mistä nautin ja niistä useimmiten saan kaikki parhaimmat muistot.

Jospa jenkeissä luistaisi vähän paremmin small talk kuin Matilla tässä!

4 kuukautta, 1/3 vuodesta, ei tunnu pitkältä ajalta olla poissa. Sydänalassa kaihertaa kuitenkin hieman, kun mietin koiraa, joka ei ehkä ole odottamassa minua täällä kesän jälkeen. Ei kai näin edes saisi sanoa, mutta kun toinen on 14 jo ja you can never know. Äitikin mainitsi asiasta ja kertoi tunteesta, että tämä kesä saattaa olla koiruuden viimeinen. Toisaalta, jos toiselle lähtö tulee, niin "helpompi" ottaa vastaan uutinen muualla kuin kotona. Ettei tarvitse murehtia täällä ja viedä sinne eläinlääkärille viimeiselle piikille ja nähdä poismeno. Ei se tietysti helppoa ole siellä muuallakaan, mutta noh, juurikin tuon äsken mainitsemani kautta saattaa olla "helpompi" prosessoida asia. Ja kun on eri maisemissa, on paljon muita asioita mielessä, mitkä vievät enemmän huomiota - on tavallaan omassa pikku kuplassaan siellä.

Öh, nytpäs meni synkistelyksi! Let's change the subject!

Raahasin tänään matkalaukun huoneeseeni. En ole vielä alkanut pakkaamaan, mutta olen jo etsinyt mukaan lähteviä juttuja viereen odottamaan. Huomenna lähtee woop woop! Pakkaaminen siis. Tuo matkalaukku on itse asiassa ostettu jenkeistä, kun lähdin aikoinaan Auppari -ajaltani sieltä pois (3 matkalukun kanssa... omg!)... Hienosti on palvellut 6 vuotta eri matkoilla! Toki on pientä rapistumista havaittavissa, mutta ei pahasti - jospa se rullaisi vielä jonkin aikaa meitsin kamoja eestaas.

Koska teen samalla harjoittelun kesällä, täytyy minun kirjoittaa 10 sivun raportti siitä. Koulu siis tavallaan seuraa samalla töitä tehdessä. Ajattelin aloittaa rapsan tekoa jo nyt alustavasti, sillä siinä on muutama kohta, mitkä voisi etukäteen kirjoitella. 

Yaaaay I can do thiiiis!

Yeah... Välillä on tämmöiset vibat lähdön suhteen!

2 ensimmäistä kuvaa omia, 2 viimeistä googlesta.

$$$ Things

Huhhei, vihdoin on hankittu matkavakuutuskin! Tasan viikon päästä alkaa meitsin matka kohti jenkkejä (vaikka siis lauantaina lennänkin), joten jo oli aikakin. Otin hetken pohdinnan jälkeen matkatavaravakuutuksenkin, vaikka olen yleensä hyvä pitämään tavaroistani huolta, mutta se lisäsumma ei tuntunut mielestäni niin pahalta, joten päätin nyt ottaa sen.

Hoidin tällä viikolla myös hammaslääkärireissun alta pois. Viime kerrasta oli ehtinyt kulua kaksi ja puoli vuotta. Oli siis aika käydä tsekkauttamassa purukalusto. Olin ensimmäistä kertaa yksityisellä ja he hoitivat koko jutun kerralla alta pois: hampaiden tsekkaus ja putsaus. Sain hieman noottiakin siitä, että olen hangannut harjalla liian kovaa - sain sitten pari pehmeäharjaista harjaa ja käskyn harjailla lempeämmin tästä lähtien. Yes I will!

Au Pair -ajoilta quartereita... Aloin vasta loppuajasta näitä keräilemään. Moooonta puuttuu vielä! Jospa tulevana kesänä saisi taas lisää eri osavaltioiden quartereita.

Kaivoin Auppari -aikojen viisumikuvan vanhasta passista verrattavaksi uuden kanssa. Uusi siis vasemmalla, vanha oikealla. Vasemmalla olen kuin peura ajovaloissa ja oikealla... Ööö, näytän masentuneelta? Meininki on myös aika rähjääntynyt uudessa, kun taas vanhassa näytän tiukkikselta.

Muistan, kuinka joskus luin jostain blogista jonkunlaisen hinta-arvion Dells-reissulle. Olen itsekin pitänyt kirjaa siitä, kuinka paljon koko tämä jenkkilysti maksaakaan minulle. Kokosin kaikista jenkki-matkaan liittyvistä kuluista alun perin Wordiin listan. Yhteiskulut laskettuani totesin, että tämä oli sellainen summa, minkä ajattelinkin menevän.

Toiveeni on, että joku Dellsiin lähtevä joskus tulevaisuudessa löytää tämän jotenkin mielenkiintoisena ja se auttaa sitten miettimään omaakin budjettia matkalle. On kuitenkin huomioitava, että lennän ensin DC:hen, mitä eivät varmasti monet tee, joten siinä mielessä tämä ei todellakaan vastaa kaikkien budjettia. Aaaanyways, pidemmittä puheitta:

650€ ohjelmamaksu SAYL:ille (sis. viisumihaastismaksun)

317€ Helsinki - DC lento

72€ DC - Chicago lento

n. 180€ DC hostelli (3 yötä)

n. 50€ Chicago hostelli (1 yö)

12€ rikosrekisteriote

29€ viisumikuva (otin elektronisena sekä paperisena, mikä nosti hintaa)

14€ USA-liite ajokorttiin (ei ilmeisesti ollut superpakollinen, mutta otin silti)

n. 23€ Megabus -lippu Chicagosta Madisoniin (mistä haetaan autolla Dellsiin)

n. 213€ matkavakuutus

YHT. 1560€.

Lisäksi kannattaa huomioida se, että en ole laskenut mitään ruokailuja yms. tuohon listaan, mihin varmasti DC:ssä ja Chicagossa tulee kulutettua rahaa. Plus koska palkka tulee kahden viikon välein, on varattava sen verran rahaa, että pärjää hyvin ensimmäiset 2 viikkoa ainakin. Paikan päällähän saa ostaa sitten hupparia ja muuta, että niihinkin luultavasti tulee hupuloitua.

Derp face... Hain doltsuja $$$ jostain rahanvaihtopaikasta ("jostain" kuulostaa nyt joltain epäilyttävältä paikalta... Haha) Helsingissä siellä viime viikolla ollessani.

Helsinki Hoodzeilla

Tämä viikko hurahti Helsingissä. Lähdin sinne maanantaina ja palasin kotikonnuille Savoon perjantaina. Jokainen päivä oli tekemistä täynnä ja sain hieman taistellakin, että sain kirjoitettua yhden viimeisen raportin ja palautettua sen opettajalle. Deadline oli perjantaina, mutta sain sen pois käsistä lauantaina. En muista, milloin olisin ikinä myöhässä palauttanut mitään... Joskus käy näin! Nyt olisi kuitenkin kaikki koulujutut tehtynä.

Yövyin koko Hki -ajan serkulla, jonka luona olen saanut yöpyä aiemminkin. Serkku oli hankkinut toisen koiran, joka oli niiiiin söpö ja jota teki mieli paijata, mutta se oli arka, eikä antanut rapsuttaa itseään. Pari kertaa se söi, kun tarjosin kädellä nakista ja juustosta pientä palaa, joten ruoka kyllä kelpasi!

Poitsut. Kapu 8-vee ja Bassa 9vk. Molemmat Perunkarvattomia roduiltaan.

Tiistain näin frendiä, jonka tapasin aikoinaan Koreassa ja olemme aina tavanneetkin vain Koreassa - ja nyt vihdoin Suomessakin! Toisaalta tuntui, kuin olisimme olleet Koreassa jollain hassulla tavalla, sillä oltiin niin tottuneita siihen, että Koreassa aina nähdään. Ja varmaan seuraavan kerran nähdäänkin Koreassa, sillä ollaan taas yhtä aikaa ensi keväänä siellä vaihdon merkeissä!

Käytiin Korea Housessa ja syömässä Esplalla jädet.

Oli tietysti napsittava kuva tästäkin! Tosi hauska idea toivottaa Kissin tyypit Suomeen näin tervetulleiksi.

Ruokailun jälkeen mentiin Kiasmaan, sillä sinne minua houkutteli projekti AloneTogether. Kolme tyyppiä siis asuvat kuukauden ajan Lapissa mökeissä, erityksissä toisistaan, tietämättä missä ovat. Ainut yhteys ulkomaailmaan on Kiasmassa olevassa mökissä, minne heillä on videoyhteys. He kuulevat ja näkevät jokaisen mökissä olevan, mutta mökissä oleva ei kuule heitä - vain näkee ja lukee, mitä he kirjoittavat. Nämä kolme eivät myöskään näe, mitä joku heistä on kirjoittanut. Maailman meno ja uutiset esimerkiksi ovat siis täysin mökissä vierailevien kerrottavana!

Labeouf, Rönkkö ja Turner. Heistä tunnistin etukäteen vain Labeoufin, joka on se Hollywood -starba, tunnettu mm. Transformerseista. Mökin edessä ei ollut mitään lappua, että tule sisään, joten hetken aikaa epäröitiin, voiko sinne nyt mennä. Kun mentiin availemaan oven suussa olevaa raskasta verhoa, sieltä tulvahti porukkaa ulos. Ja kun päästiin itse sisään, istui lattialla yksi tyttö, joka oli ollut siellä kuulemma jonkun tunnin.

Mökin tila oli pieni. Ja siellä oli kuuma. Heti kun pääsimme sisälle, meille vilkutettiin ja moikattiin, kysyttiin nimet. Ja sitten juteltiin, vaikka aluksi se hämmentävältä tuntuikin. Keskusteltiin mm. Koreasta, laser-kissa -t-paidastani, koulutuksesta, menneisyydestä ja tulevaisuudesta. Koko juttu oli hyvin addiktoiva! Yllätyin positiivisesti, kuinka välittömiä jokainen heistä oli, kuinka mukana he olivat keskusteluissa. Voisin kuvitella, että tuo videoyhteys on varmasti päivän kohokohta, kun saa kommunikoida ihmisten kanssa.

Välillä sinne lappasi porukkaa ainakin Puolasta ja ilmeisesti Venäjältäkin. Nopeasti meni keskustelu poliittiseksi. Jossain vaiheessa mökissä oli kasa tyttöjä, joista yksi veti mökissä kaikille meditaatiota, mikä meni jossain vaiheessa hyvinkin nauruksi. Ainakin oli kivaa!

Viihdyttiin mökissä varmaan yli tunti, kun tuli kuulutus, että Kiasma suljetaan vartin päästä. Ennen kuin lähdettiin, pyysin kaikkia kolmea kirjoittamaan jotain kivaa ja positiivista ruuduille. Ja tämän minä sain:

Thank youuuu!

Kiasman hyvin mielenkiintoisen kokemuksen jälkeen käytiin ostamassa evästä ja istahdettiin kaupungintalon eteen penkille hengailemaan ennen erkaantumista, koska sää oli hyvä.

Leinolla oli vielä vappumeiningit päällä. Ja tuo Keisarin Morsian jäätee oli todella hyvää!

Keskiviikkona oli tärkeä päivä. Viisumihaastattelu! Sitä varten minä Helsinkiin matkustinkin. Aamulla hieman jänskätti, että minkälainen päivä on tulossa. Tapaisin myös tulevat suomalaiset kollegatkin ensimmäistä kertaa! Vaikken luultavasti kerkeäisi kaikkien kanssa juttelemaankaan, sillä meitä on kuitenkin yli 30...

Olin suurlähetystön edessä yli puoli tuntia etuajassa, enkä nähnyt ketään muita. Kello ei ollut vielä edes kahdeksaa. Bongasin jonkun toisen tytön käppäilevän portille, minne piti ilmoittautua ja huikkasin "Ooksää Dells jengii?" -kysymyksen hänelle. Ja kyllä oli. Kävin sitten itsekin ilmoittautumassa ja pääsin lähes heti sisälle turvatarkastukseen. Olin siis ensimmäisenä paikalla. Sisälle päästyäni otin vuorolapun ja lähes heti minut kuulutettiin odotushuoneesta tiskille viemään sinne paperit kera passin. Kiikutin ne, pääsin istahtamaan ja heti uudestaan kuului kutsu. Tällä kertaa nimeni oli väärin jossain lapussa (ei oma syyni), selvitin asian ja pääsin taas odotushuoneeseen.

Kolmannella kutsukerralla minulta otettiin sormenjäljet ja neljännellä oli "haastattelu". "Miksi haluat mennä Amerikkaan?" kuului kysymys englanniksi. Naista tiskin takana alkoi selvästi huvittamaan, sillä selitin aika kauan jotain, mitä itsekään en kunnolla muista, mutta sopivan selvältä ja sekavalta se varmasti kuulosti. Eikö "I got a job from there" olisi ollut tarpeeksi selvä? Ilmeisesti ei.

Koko viisumirumbaan meni alle tunti. Ei siis paha. Mentiin pikkuryppäissä kahvila Ursulaan hengailemaan ennen infotilaisuutta yhdistyksellä.

Suomi-Amerikka Yhdistysten Liitolla oli tarjottavana pientä purtavaa ennen infotilaisuuden alkua.

Infotilaisuus oli jees. Hieman tuli uutta tietoa ja sai enemmän valaistusta omaan toimenkuvaankin. Meidät jaettiin ryhmiin töiden mukaan, ja 8 on meitä tiedekeskuksessa töissä. 5 on ollut paikassa aiemmin ja 3 on meitä uusia!

Infon jälkeen jotkut lähtivät pois, mutta me suurin osa lähdimme Amarilloon syömään.

Meat Lovers burgeri oli täydellinen!

Amarillon jälkeen sanoin moimoit ja see ya in the US ja lähdin takaisin serkun luo. Kiva päivä oli!

Torstaina lähdin leffailemaan Chris Prattin seuraan... Niin siis Guardians of the Galaxy vol. 2:sen pariin! Leffa oli viihdyttävä ja piti otteessaan alusta loppuun. Vaikken hirveästi ensimmäisestä leffasta muista, niin jotenkin tuli sellainen kutina, että tämä kakkonen oli ykköstä parempi.

Torstai-iltana tapasin vielä yhtä frendiä, hengailtiin Tuomiokirkon luona ja nautittiin kivasta ilmasta. Ja käytiin syömässä, tietenkin!

Perjantaina oli sitten se takaisin matkustuspäivä. Mihin meni melkein koko päivä. Helsingistä ensin bussilla Kuopioon ja sieltä sitten autokyydillä porukoille.

Tiistai-iltana sain hieman uutta ilmettäkin, kun serkku leikkasi kuontaloa lyhyemmäksi! Tarkoitus ei ollut ihan noin lyhyttä mallia ottaa, koska en saa ponnarilla kaikkia hiuskarvoja kiinni, mutta se kasvaa sitten... Eipähän kuumota niskassa keskilännen kesäsäässä ainakaan heti!