Kuukauden randomit

Kuukausi sitten lähdin kirjaimellisesti matkalle kohti tuntematonta - kohti seikkailua, jota olin odottanut ah for too long! Nojuu, nopeastihan se lähtö tuli eteen, niin kuin aavistelinkin. Kiirettä piti koko kesän, ja aika kului nopeasti. Ja niin edelleen.

Seuraavaksi heittelen jotain random -kuvia, mitä en ole täällä vielä julkaissutkaan, ja kertoilen random -juttuja välissä.

Käväisin Seoul Forestissa tässä jokin aika sitten. Oli erittäin lämmin päivä (t-paita keli)

Seoul Forest - täynnä pariskuntia ja perheitä... Ja sitten minä... Yksinäni. Yhyy.

Tuntuu, kuin lähdöstä olisi kauemminkin. Päivät täällä nimittäin soljahtelevat mennä eteenpäin vauhdilla, mikä on huutava vääryys, sillä haluaisin enemmän aikaa opiskella koreaa. Sillä niinhän sitä luulisi, että pelkästään koulussa oppisi jo tarpeeksi, kun eihän siellä olla kuin 4 tuntia päivässä. Let me tell you - varsinainen opiskelu ja pänttääminen alkaakin vasta tuntien jälkeen. Joka päiväistä informaatiotulvaa on välillä hankala pitää pään sisästä karkaamasta, ja koska en ole koskaan ollut mikään hikke koulussa, niin joudun vaatimaan itseltäni ylimääräisiä ponnisteluja muistaakseni kaiken. Sillä sitä muistettavaa asiaa on paljon, kuten aiemminkin olen tainnut mainita.

Ihmettelen suuresti, kuinka luokkalaiseni, kiinalaiset, tuntuvat tajuavan kaiken melkein sormia napsauttamalla ja ovat jopa nopeampia kirjoittamaan koreaa kuin minä. Kun olen puolessa välissä jotain tehtävää, ovat kiinalaiset jo valmiita. Siis wtf... Olen tullut siihen lopputulokseen, että heidät on luultavasti opetettu Kiinassa kirjoittamaan nopeasti (???) - ja siis opiskelutahti on ollut yhtä nopeaa ja heidän aivonsa ovat vastaanottavaisempia sen nopeuden suhteen. Tai/ja korealainen kirjoitussysteemi uppoaa paremmin, kun on kirjoittanut kiinalaisella kirjoitussysteemillä... ? Vaikka kai ne aika erilaiset kielet ovat kuitenkin. Äh, en tiedä.

Seoul Forest ja Han River

Vieläkin Seoul Forestissa, ylitän siltaa.

Kaikista vaikeuksista huolimatta (hey, milloinkas se opiskelu olisi helppoa kuin heinänteko?) nautin suunnattomasti opiskelusta ja uuden kielen oppimisesta. Tämä tietysti voi olla liian aikaista sanoa, mutta sanonpahan kuitenkin. Because I can. Muahahahah!

Kiinalaisista opiskelutovereista sen verran, että huhhuh, miten anteliaita sitä ollaan! Lähes joka päivä joku mongertaa "Emma sssiiii~~", heittää keksin tms. pienen naposteltavan pöydälleni, vilauttaa pienen hymyn ja kerkeän juuri ja juuri kiittää, kunnes humps, she's gone. Tytöt tätä tekevät, en ole nähnyt poikien tekevän.

Kävin katsomassa ilotulituksia Yeouido Hangang Parkissa. En ole koskaan nähnyt niin paljon ihmisiä samaan paikkaan sulloutuneina. Enkä niin pitkiä vessajonoja - oh my!

Enkä ollut koskaan ennen nähnyt yhtä upeita ja ISOJA ilotulituksia. Vähän eri mittakaavassa täällä mennään niidenkin suhteen...

Korealaisten deittailukulttuurikin olisi ihan oma postaus erikseen - minkä varmasti teenkin, sillä se on vain niiiiiin erilainen verrattuna Suomen / muidenkin länsimaalaisten (?) deittailuun.

Koska pakko kertoa, että olin ollut täällä vasta pari viikkoa ja töttöröö - treffeillä, vieläpä vähän niin kuin tietämättäni. Tai kyllä se viimeistään tapaamisessa selvisi, vaikka hieman epämääräistä olikin. Että ovatko nämä nyt treffit vai ihan hengailua vaan? Mutta olivat ne. Merkit olivat liian selvät.

Tästäkin tapauksesta haluaisin kirjoittaa, sillä vaikka deittailukokemukseni ovatkin erittäin köyhät, niin olen aika varma, että täkäläiset treffit eroavat suomalaisten (tai muiden länsimaiden, I dunno) treffeistä paljon. Mutta kuten aiemmin kirjoitin, niin haluan tehdä siitä aivan oman postauksensa tässä vähän myöhemmin. Treffailusta plus flirttailusta/iskemisestä, mikä on niin näkyvää, että oksat pois. En ole edes pysynyt laskuissa, kuinka monta kertaa minua on yritetty iskeä. Enkä yritä nyt leveillä tai mitään, vaan se on karu totuus. Diiih, mutta siitä sitten oma blogimerkintä hamassa tulevaisuudessa.

Kanaa, kanaa!! Tätä mentiin syömään ilotulitusten jälkeen. Kana on täällä kyllä niin hyvää, aijaijjaiii! Chicken and beer varsinkin. MMmmm!

Olen ehtinyt jo hämmentää tuota, niin ei näytä niin hyvältä. Mutta oli se hyvää. Tämä ateria on koulun ruokalasta, missä söin ensimmäistä kertaa viikko sitten. 1,60 euroa. Ja vatsa tuli täyteen.

Tänään olin koulun jälkeisessä tapaamisessa paikallisen opiskelijan kanssa. Meitä oli 4 kiinalaista, minä ja se paikallinen. Tarkoitus on aina yrittää vähän puhua koreaksi ja kysellä neuvoa "normielämä" - asioissa jne. Vähän niin kuin tutor- juttu, you know?

Tänään selvisi, että saamme kauan kaivatut opiskelijakortit ensi viikolla. Selvisi myös, miksi meidän piti viime viikolla merkitä oma t-paidan koko listaan - ensi viikon perjantaina lähdemme suurelle Rice Culture Festivalille. Kestiköhän se peräti 5 päivää. Mutta siis niin, käymme vain perjantaina siellä. Festivaalit kuulostivat suhtkoht mielenkiintoisilta, mitä nyt netistä luin, ja odotan innolla, mitä siellä tuleman pitää.

Mainittava on myös, että mennessämme tapaamisen jälkeen koulun ruokalaan, kysyi paikallinen vieressäni (kun odotimme kiinalaisia, jotka olivat ostamassa pikkupurtavaa kaupasta, joka oli ruokalan yhteydessä), tunnenko, kuinka minua tuijotetaan nyt, tällä hetkellä. Mietin hetken ja vastasin, että ehkä vähän. Kysyin sitten takaisin, että tuntuuko hänestä, että minua tuijotetaan, ja hänen silmänsä suurenivat, kun hän vastasi: "Yes. A LOT!" Naurahdin ja totesin, että olen varmaan jo jotenkin tottunut siihen tuijotukseen. Välillä joku tuijottaa enemmän, välillä vähemmän. Vaikka ihan Seoulissa ollaan, missä näkyy kaiken maalaisia ihmisiä, niin silti sitä tapahtuu. Se on ihan ymmärrettävää, sillä kyllähän sitä etenkin yksin eri maalaisena erottuu joukosta. You just have to live with it. Ooooh, I'm so exotic.

Hahaa, Namsan Tower. Käppäilin sinne korealaisen frendini kanssa viime lauantaina.

Ja kas tässä teille kuuluisat portaat suoraan k-draamasta! Minulla ei ole mitään hajua, kuinka monessa nämä ovat esiintyneet, mutta ainakin...

... My Lovely Kim Sam Soon -draamassa. Mitä en ole siis nähnyt vielä. Ja milloinkahan kerkeäisi, - tälläkään hetkellä en kaikkia, mitä haluaisin, voi katsoa. Koska aika ei riitä.

Wiiii, päätettiin kiivetä, koska cable cariin olisi päässyt vasta tunnin päästä. Mutta oli kuuma ja hiostavaa ja ngghhh, ja todettiin, että olisi voinut odottaa sitä cable caria.

Melkein huipulla. Ja silti makeat näkymät Seouliin.

No ne lukot. Eivät olleet ainakaan vähentyneet sitten viime kesän.

Eh... Koska Kim Soo Hyun on niin ihana (ja aika monen muunkin paikalla olleen mielestä oli)!

Ei maksettu itseämme kipeiksi torniin saakka, vaan pysyttiin ihan ilmaisella näköalatasanteella kaikkien rakkauslukkojen piirittäminä.

Ja silti näkymät oli tosi jees.

Mutta että sellaista. Itse asiassa päivä onkin jo vaihtunut 16.10. täällä. Ei tosin siellä vielä. Tai no mistäs minä tiedän, mistä te tätä luette! Suomea lähinnä mietin. Että Suomessa on ainakin vielä 15.10.

Äh, taidanpa mennä tekemään loput läksyni, joiden tekemistä pakenin tänne blogiin, ennen kuin olen ihan väsynyt. Vi ses!