En kestä!

Siis en kestä!! Sydän tässä pakahtuu onnesta! Huhhuh, uhhuh! Nyt ovat kyllä tämän planeetan tähdet meitsin puolella. Siltä tuntuu!

Yllätysuutinen saavutti minut jälleen kerran lenkillä. Olin tien varteen käppäilemässä koiruuden kanssa, kun luin Whatsappista, että tiedot vaihtohausta ovat tulleet! Oitis käteni alkoivat täristä, sydän hakata tuhatta ja sataa, hengitys tihetä. Nettini oli hiiiiiidas ja aukaisi koulun sähköpostini hyyyyvin verkkaisesti. Odotellessani puhelin itselleni ääneen: "Noniin, rauhotu nyt. Jos et pääse ykköseen, niin ei se kakkonenkaan huono oo - tai kolmas vaihtoehto. Älä nyt stressaa." Odottelupuhe itselle ei auttanut jostain syystä ollenkaan. Höh.

Sain sähköpostin auki, mutta viestin aukaisemisessa kesti toinen tovi. Tässä vaiheessa alkoi fiilikset olla jo vähän turhautuneet. I WANT TO KNOW!!

Vihdoin ja viimein se viesti aukesi. Silmät pomppivat jojona viestin sanoissa, ja kun hengitys taas kulki, aloin hyppimään riemusta, ja huidoin ilmaa: "JES JES JES MÄ PÄÄSIN MÄ PÄÄSIN!!!" Ohikulkevat autoilijat varmaan ihmettelivät, että minkä kohtauksen tuo tyttö sai. Pepikin ihmetteli hihnan päässä, kunnes jatkoi lumen syömistä. Oltiin nimittäin pysähdytty sen ajaksi, että sain viestin luettua.

Loppu lenkki menikin mairean hymyn naamaa piristäessä. Ja ihmetellessä, että oikeasti - minä pääsin, minne halusin! Mieletöntä!

Destination: Seoul, Korea. Kyung Hee University. Kevätlukukausi 2018. Syksyllä lähetetään hakemus vielä sinne (plus muita lippusia, lappusia), odotetaan että sieltäkin tulee yes ja sitten se olisi vähän niin kuin morjens.

Vaihtohakemuksessani oli siis ensimmäisenä Korea, toisena Hong Kong ja kolmantena Britit. Jo ennen kuin koko kouluun hain, tiesin, että Koreaan tulen hakemaan vaihtoon. Ehdottomasti. Se mahdollistaisi korean lisäopiskelun kohteessa sekä hei - olisihan se aivan mahtavaa opiskella ihan korealaisessa yliopistossa omaa alaa! Siitä aikoinaan kielikoulussakin haaveilin, sillä olin kielikoululainen - en yliopisto-opiskelija, vaikka kielirakennus sijaitsikin kampusalueella. Ja nyt se haave tulee toteen!

Huhhuh jälleen kerran. En olisi ikinä uskonut, että voisin saada molemmat ulkomaa -reissut: kesän jenkeissä sekä vaihdon Koreassa. Totta kai salaa toivoin, mutta että... Oikeasti? Voinko minä todellakin olla näin onnekas?

Noh, näköjään. Mietin tuota ylempänä olevassa kuvassa olevaa tekstiä, ja se oikeastaan pitää paikkansa. Minä olen valmistautunut molempiin koitoksiin. Ei näitä juttuja tyhjästä revitty, vaan niiden eteen on tehty töitä. Olen onnekas, että työ palkittiin näinkin parhain päin!

Tuntuu niiiiin hyvältä, kun on lähitulevaisuus tiedossa. Pari kuukautta, niin jenkit kutsuvat - syksyllä Suomi kutsuu 4-5 kuukaudeksi, ja sitten Korea. Makealta maistuu tämän resto-opiskelijan elämä!