Lentoliput on tänään hommattu, vaikka suunnitelmat hieman muuttuivatkin sen vuoksi, ettei jenkkeihin pääse lentämään ennen kuin aikaisintaan 20.5. Tarkkaa syytä ei ole Suomenkaan päähän kerrottu, mutta itsehän löysin näitä mahdollisia syitä muutaman... Anyways, ettei tulisi ongelmia rajalla, on matkaan lähdettävä vasta 20.5.
FB-ryhmä tämän kesän suomalaisille lähtijöille aukaistiin perjantaina, missä hieman tutustuttiin toisiimme. Whatsapp -ryhmässäkin on ollut nyt jonkin verran kuhinaa, siellä ne numerot keskustelee. Jossain vaiheessa voisi antaa numeroille toki nimetkin.
Lentojutut mietitytti todella paljon, ja aluksi ajattelin vain ottavani lennot Chicagoon. Kyselin FB:ssäkin asiasta, että onko joku muukin tällaista miettinyt, ja sain muutaman vastauksen. Kesti ehkä pari päivää, ja muutin pläänejäni taas. Inhotti "feidata" porukkaa, mutta toisaalta mitään ei oltu vielä lukkoon lyöty, pohtimisasteella oltiin, joten it was okaaayyy. En kanna huonoa omatuntoa asiasta - but just to let you know, en ole feidailija-sankari, vaan pidän sanani, jos jotain päätetään!
Mutta voinko paremmin NYT fiilistellä sitä, että lentoliput on ostetttuuuuuuu?!?
Eli 20.5 lennähdän Icelandairin siivin Helsingistä Reykjavikin kautta DC:hen. En vain voi olla tapaamatta jenkkiystävääni ennen töiden alkua! Ollaan niin paljon puhuttu meetingistä, että I'm gonna do it now. Menolippuhan se sinne pelkästään on, sain sen hieman yli 300€:llä. Ei ole syyskuun pläänit ihan selvillä vesillä vielä, joten siksi näin.
23.5 lennän DC:stä Chicagoon, missä olen yön, pari, ennen kuin menen bussilla/junalla lopulta Dellsiin. Hauskaahan tässä on se, että tämä lento mennään American Airlinesilla - sillä olin aikoinaan töissä Helsingin lentokentälläkin, turvahaastattelin matkustajia lentämässä suoraan Chicagoon! AA, we will meet again... Ahhh! Tällä kertaa se olen MINÄ, joka lennän Chicagoon. Ei tarvitse enää vain katsoa, kun ihmiset astuvat sinne menevään koneeseen.
Fiilikset on tällä hetkellä korkealla, en-kä mal-ta o-dot-taa ke-sää! Fiiliksiä myös nostaa entisestään tieto, että pystyn lukemaan työni jenkeissä työharjoitteluksikin! Se käy opettajalleni, se käy myös SAYL:in tyypeille. Yayyy!
Niin hyvin on siis mennyt, että hieman pelottaa, jos elämä kääntyykin äkkiä päälaelleen... Hope not. Joo ei ajatella sitä.
2 ensimmäistä kuvaa meikän, 2 loppua googlesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti