Huomenna!

Kun huomasin eilen, että matkalaukun sisältö pursusi vähän liiankin tiukan oloisesti laitojaan myöten, oli pakkaamisstressihormonikäyrät kohollaan. Niin, sellainenkin hormoni voisi olla olemassa. Right. Right?

Muutenkin tämän viikon olen kovasti epäillyt, josko kaikki kamat yhteen laukkuun (+ käsimatkatavarat) mahtuisivat. Elin siinä toivossa, että kyllä ne sopivat, mutta kuinkas kävikään. Hemmetti. Ei se paljoa olisi jäänyt yli, ja parhaani yritin painoa keventääkseni, mutta no can do.

Ja siis kyllä, olen aivan varma, että hyvin olen pakannut. Siellä on kaikki varusteet, mitä tarvitsen, ja mitä en tule Koreasta löytämään. Noh, suurin osa on vaatetusta, koska hei – olen sellaista kokoa, ettei korealaisten vaatteet tule mahtumaan. Paitsi ehkä one-size paitulit. Hurraa leveäharteisuus ja -perseisyys! Niin että eipä siellä tulla shoppailemaan sen kummemmin (eikä olisi varaakaan).

Vertailin ylimääräisten kilojen ja extra-laukun hintoja, ja päädyin siihen tulokseen, että kyllä - kaksi laukkua on otettava. Niillä mennään.

Nojoo, se siitä laukkustressistä. Muuten tämä viikko on mennyt huisin nopeasti, ihan älytöntä. Älytöntä siis se, että lähtöhän on jo huomenna.

HUOMENNA!

Katselin hieman, mitä lentoyhtiölläni on 12 tunnin Lontoo – Hong Kong -välillä tarjolla tv:n puolella, ja ainut leffa, minkä löysin, mitä en ollut nähnyt ja minkä katselemista olen aiemmin harkinnut, oli The fault in our stars... Eli ilmeisesti juurikin se itkettävin leffa siellä. Damn! Itse kun olen tällainen herkkis-itkupilli, niin voin kuvitella, kuinka varmaan koko kone velloo kyynelistä sen jälkeen, kun olen muutaman miljoonan kerran nenäliinoihin töräytellyt. Niin että anteeksi jo etukäteen sille veikolle, joka sattuu viereeni istahtamaan. En ole tosin ihan vielä päättänyt, haluanko sitä siellä koneessa katsoa vai en. We will see.

Jaahas, ei ole nyt final wordsejä tähän hätään. Suunta kohti suurta tuntematonta seikkailua alkaa pikkuhiljaa aiheuttaa pienoisia jännityksen tuntemuksia vatsan pohjalla, sen myönnän. Kuinka nopeasti onkaan aika mennyt ja tässä jo ollaan. Wihii!

Lähtöselvityksenkin netissä äsken tein. Siitäkin tuli sellainen lähtö-fiilis...

P.S. Kyllä, huomasitte oikein, jos katsoitte oikealle puolelle blogia. Youtubestakin löydyn nyt. Yritän tosissani vloggailla Seoulista, mutta mitään stressiä siitä en halua ottaa. Se tulee olemaan mukava harrastus, ja myöhemmin on varmasti hauska katsella, mitä sitä onkaan tullut taltioitua.

P.P.S.

P.P.P.S. Seuraavalla kerralla tavataankin sitten Seoulista! Kunhan olen selvinnyt parin päivän reissaamisesta ensin... Näkemisiin!

Heippa Suomi!