Noniin, eipä mennyt ensimmäinen iso tentti ihan niin hyvin kuin olisin toivonut sen menevän. En ole karvaan pettynyt, mutta hieman ärsyttää, vaikka toisaalta positiivisesti ajateltuna huonomminkin se olisi voinut mennä. Tosin paineet toista, ja viimeistä tenttiä kohti ovat suuremmat nyt.
Miten se sitten meni? Sain 65 prosenttia (vai pistettä?) keskiarvoksi sadasta. Olin kai ymmärtänyt vähän väärin systeemin ja ilmeisesti kahden tentin yhteiskeskiarvon pitää olla vähintään se 70 päästäkseen kurssin läpi. Which means... Toisessa tentissä pitää loistaa vähintään 75 prosenttia, että keskiarvoksi tulisi 70 ja pääsisin kurssin läpi. ÄÄÄÄÄ !
Tentissähän oli 4 osa-aluetta: kirjoittaminen, kuullun ymmärtäminen, lukeminen ja puhuminen. Kuuntelu ja lukemis- osiot menivät oikein hyvin, reilusti yli 70 prosentin, mutta kirjoittaminen ja puhuminen jäivät 70 prosentista kauemmas. Käytiin läpi kirjoittamisosio yhdessä luokan kanssa, ja olin tehnyt niin tyhmiä virheitä, että facepalmetin urakalla. Pisteitä oli ropissut mukavanlaisesti pois yhdestäkin pikkuvirheestä. Damn... Mitä sitten tulee puhumiseen, niin tilannetta muistellen voin todeta, että jännitin hirveästi puhumista, ja feilasin muutamassa kohti aika lahjakkaasti.
Vaikka minulla onkin paikallisia kavereita, on puhuminen koreaksi vielä hieman hankalaa, enkä koe, että olisin ylittänyt "näkymätöntä maagista kynnystä" puhua. Muistan, kuinka todella kauan vierastin englanniksikin puhumista, ja luulen, että Au Pair -pestin jälkeen viimeistään pääsin ulos epämukavuus -alueelta, mitä puhumiseen tuli. Nyt voin puhua englantia ilman, että se olisi epämukavaa tai jotenkin outoa. Se on luonnollista, vaikka toki tulee välillä tilanteita, kun en muista/osaa jotain sanaa, mutta yleensä senkin voi kiertää ja selittää asian eri tavalla, you know.
Vieraalla kielellä puhumaan alkaminen on suuri haaste ja kynnys. Etenkin, kun sanavarasto ja tietämys on vielä melko minimaalista. Se vaatii rutkasti harjoittelua, uskallusta ja... Noh, puhumista. Todellakin toivon, että jonain päivänä voin puhua koreaa ilman, että tarvitsee erikseen alkaa miettimään sanajärjestyksiä sun muita. Siihenkin varmana auttaa se, että alkaa oikeasti miettimään koreaksi asioita, kun puhuu koreaksi. Niin teen englanninkin kanssa nykyään.
Olen kyllä huomannut, että korean kielellä miettiminen on ottamassa minusta otteen. Mietin usein suomen tai englannin kielen kohdalla, miten joku sana nyt kirjoitetaankaan hanguliksi... Sitten havahdun siihen, että eihän niitä hanguliksi kirjoiteta, vaan suomeksi tai englannin kielellä! Ja pyörittelen päätäni itsekseni ja ihmettelen, mitä minä oikein mietin. Veikkaan, että kun on kielen ympäröimänä 24/7, niin this is what's going to happen to you...
Opinnot jatkuvat - katsotaan, miten ensimmäisen kurssin kanssa lopulta käy. Minulla on oma henkilökohtainen tavoite, ja se on totta kai päästä kurssi läpi. En aio verrata itseäni muihin, vaan pakertaa oman tuntuman mukaan. Enkä halua stressata siitä kuitenkaan. Jos käy niin, etten tosiaan pääse läpi, niin sitten en pääse. Käyn kurssin uudestaan läpi huulta purren. Hwaiting!
Anyways, sellaista se on. Elämä. Ja kielen opiskelu. Minulla. Ei helppoa, muttei ylitsepääsemätöntä. Sellainen fiilis on tällä hetkellä. Tulevasta en tiedä.
Tässä teille tosi hohdokkaat selfiet tältä viikolta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti