Uusi vuosi Koreassa

Emma on ollut busy, busy! Muuten olisin tänne jotain jo kirjoitellut. Blogi on lähes joka päivä mielessä, ja varmasti päivittelisin useamminkin, jos ylimääräistä aikaa jostain liikenisi. Nytkin kello on sen verran, että pitäisi olla nukkumassa, mutta koska aion nukkua huomenna piiiiitkäään, niin painun pehkuihin tämän merkinnän purkitettuani. En aio tehdä tästä kauhean pitkää, sillä kutsumattomat nuha ja yskä ovat tulleet vieraikseni (again!) määrittelemättömäksi ajaksi ja väsyttävät elämääni melkoisesti.

Palataanpas hieman ajassa taaksepäin ja uuteen vuoteen. Pari päivää ennen uutta vuotta minulla ei ollut varmaa suunnitelmaa, miten viettäisin viimeistä päivää vuodesta 2014. Edellisenä päivänä sain kuitenkin varmistuksen uudelta korealaisystävältäni, että hän olisi menossa ranskalaisen kaverinsa house partyihin – tulisinko mukaan? No mikä ettei!

Ystäväni työt hieman venähtivät, joten tapasimme ilta-kymmeneltä tämän ranskalaistyypin asunnon edessä. Olin jo etukäteen kuullut, että ranskalainen oli töissä jossain vakuutusyhtiössä ja yhtiö maksoi koko asunnon hänelle – ja että se asunto on TODELLA kiva.

Muuta en tiennyt, vaikka hieman mietitytti, kuinka fiinit partyt kyseessä olisivat. Ja pitäisikö minun tuoda jotain? Pitääkö laittaa juhlavampaa päälle? Hmm...

Loppujen lopuksi päädyin menemään tuomatta mitään (koska ystävän työt tosiaan venähtivät ja jos olisimme aikaisin päässeet liikkeelle, olisin jotain ostanut) ja pukemaan siistin villapuseron päälle. Ja farkut. En käytä hameita talvella.

Jouduin vielä ottamaan metrolta taksin asunnolle. Kaveri selitti puhelimessa koreaksi ohjeet kuskille. Ja jouduin kuumottavaan tilanteeseen, kun kuski uteliaana alkoi rupattelemaan koreaksi kanssani. Hän oli vähän vanhempi herrasmies, eikä osannut englantia. Puhuttiin siitä, kuinka EN OLE AMERIKASTA (hän siis oletti ensin, että olen – asiahan täytyi heti oikaista), kuinka paljon Suomessa on asukkaita ja kuinka kylmä siellä on ja lunta on nyt ja että kyllä, Suomella on oma kieli ja ja ja... Eipä muuta oikeastaan.

Taksista ulos, kaverin tapaaminen ja sitten partyihin! Asunto sijaitsi 18. kerroksessa, mikä oli ylin kerros. Ja oh my goooood mikä kämppä! Ja mitkä näkymät ikkunoista!

Suurin osa vieraista oli ranskalaisia, mutta seasta löytyi myös jonkin verran korealaisia... Ja sitten minä Suomea edustamassa. Ainiin! Oli siellä yksi aussikin. Muita kansallisuuksia ei tainnut olla – en ainakaan muista. Suurin osa oli pukeutunut melko siististi ja siellä siemailtiin aluksi viinejä viinilaseista ja meno oli mielestäni melko länsimaalaista.

Joku toi jättimäisen kakun – syötiin kakkua. Juttelin ihmisten kanssa, ja inspiroiduin kaikkien tarinoista, miten he olivat päätyneet Koreaan ja kuinka kauan he olivat olleet täällä. 9 vuotta Koreassa? Wow!

Kellon lähentyessä puoltayötä, kapusimme kattoterassille, mikä oli HUGE. Enkä odottanut näkeväni ilotulituksia, koska niin monet paikalliset kaverini olivat sanoneet, ettei ilotulituksia juurikaan näy uutena vuotena. Mutta tuolta katolta niitä näkyi – ainakin neljässä eri paikassa. Yhtä aikaa. Niin hienoa!

Ja kas tässä todella tarkka kännykkäkuva rooftopilta. Aika cool laadusta huolimatta, right??

Ilotulitusten jälkeen palasimme asunnolle ja jatkoimme partyilya. Jossain vaiheessa joku ranskalainen keksi, että pelataan juomapeliä. Puolet porukasta kokoontui tyhjään huoneeseen ja alussa siitä ei meinannut tulla mitään, sillä porukka oli jo melko tipsy. Muutaman epäonnistumisen jälkeen saimme kuin saimmekin juomapelin rullaamaan muutaman kierroksen verran, kunnes koko homma lopahti.

Kuva olkkarista.

Pian sen jälkeen siirryimme Itaewoniin baariin, kunnes metroasema aukesi ja lähdimme omille teillemme. Mutta hauskaa oli, ainakin mieleenpainuva uusi vuosi!

Seuraavana päivänä uuden vuoden bailaus jatkui – tällä kertaa kokoonpanolla Suomi 2 ja Korea 2. Kohteena oli Hongdae ja NB2 (kyllä, juuri se YG Entertainmentsin omistama klubi) mistä on tullut melkoisen tuttu paikka. Siellä on tullut vietettyä aikaa rutkasti. 1.1. oli kiireinen päivä klubilla. Paljon, paljon ihmisiä. Muttei yhtä paljon, kuin viikonloppuna (please, älkää menkö pe tai la, koska ette kykene liikkumaan ettekä hengitämään siellä. Ihan oikeasti).

Ensin joraltiin alakerrassa tanssilattialla, kunnes kavuttiin yläkertaan, mikä ei ollut niin crowded. Ja guess what – tuona iltana minulle tarjottiin ainakin 3 tai 4 juomaa. Ja otin ne tietenkin vastaan, koska free drinks! Tietysti saa olla valppaana, jos juoman tarjoaja haluaakin vastineeksi jotain sinulta, mutta kaikki olivat tällä kertaa sen verran drunk, että unohtivat meikäläisen juoman annettuaan. Joku paikallinen äijä oli aivan liian huppelissa, kun tuli kysymään, voiko tarjota juotavaa, että kieltäydyin tarjouksesta.

Tämä kuva on itse asiassa tältä viikolta NB2:sesta. Mutta teki mieli laittaa se tähän väliin. Kuvassa Blue Sapphire, mihin baarimikko oli vahingossa lirauttanut ylimääräisen annoksen alkoholia... Maistoin sen siinä niin vahvana. Eipä tietysti haitannut!

Ilta eteni sen verran erikoisesti tällä kertaa (jokainen ilta ulkona on aina erilainen kokemus täällä), että baarimikot tulivat pienoiseen humalaan heille tarjotuista juomista ja alkoivat pyytämään ihmisiä tanssimaan baaritiskille. Siellä oli kännisiä jenkkisotilaita, jotka lähtivät leikkiin mielellään mukaan ja johan sieltä paitaakin strippailtiin pois.

KFC hampparipaikasta. Tämmöinen näky on normaalia klubi-iltojen jälkeen. Ja aina yhtä hupaisaa!

Klubeilun jälkeen mentiin syömään hampparit ja mieleeni tuli hieman hassumpi idea: let's go to the movies! Kuinka usein ihmiset menevät leffaan klubeilun jälkeen? Not many! Mutta sain sen idean ja yritin tartuttaa sitä muihinkin ja onnistuin – yhteen vain tosin. Haha! Suomi 1 ja Korea 1. Odotimme jonkin aikaa, sillä aikaisin leffa alkoi 8.20am.

Popcorniakaan emme saaneet, sillä sen valmistaminen aloitettiin vasta juuri ennen kuin elokuva alkoi. Olimme myös ensimmäiset leffateatterissa odottamassa lippujen myynnin alkamista. En odottanut näkeväni siellä suurin piirtein ketään muita kuin me, mutta yllättäen siellä oli varmaan joku 10 ihmistä meidän lisäksemme. Eivätkä he näyttäneet suoraan klubeista tulleilta.

So empty...

Elokuva oli Taken 3. Olimme molemmat aivan väsyksissä, mutta action leffa piristi kummasti. Mielestäni näyttelijät eivät olleet hirveän hyviä ja itkettävät kohtaukset lähinnä huvittivat, ja käsikirjoituskin suoraan sanottuna kusi, mutta action oli ihan viihdyttävää ja leffan jaksoi katsoa loppuun asti ilman sen suurempia kriiseilyjä.

Leffan jälkeen saimme vihdoin popcornia! Se olikin sitten aamupala. Popcornia ja kokista. Istuttiin raukeina leffateatterin aulassa syömässä ja katsottiin ulos ikkunasta, kuinka ihmiset lipuivat kaduilla ja oli valoista ja aurinko paistoi. Oli vaikea kuvitella, että olin ollut hereillä koko yön. Ja aamun.

Unta kaaliin sain 3 ja puoli tuntia, sillä olin kutsunut toisen kaverini syömään kanssani Running Manista tutun Hahan raflaan. Paikka on supersuosittu, mutta olimme onnekkaita, ettei meidän tarvinnut odottaa kuin muutama minuutti ja pääsimme pöytään. Ulostautuessamme ulkona oli melkoinen jono jo.

Hahan rafla sijaitsee Hongdaessa ja se on siis BBQ paikka - ja se liha on kyllä mielettömän hyvää!

Jepulis jee. Sillä lailla se uusi vuosi vaihtui täällä päin maailmaa. Baila baila 2 days in a row! Ei se kauhean usein noin mene. Mutta olen iloinen, että se meni noin.

Jees, postaan tämän huomenna... Tai siis tänään, lauantain puolella. Menen nukkumaan nyt... Uhh...