Blow On My Way: Hei hei vanha vuosi, tervetuloa uusi

Vuosi 2014 oli melkoinen vuosi, sanoisinko. Tunteiden vuoristorataa, muutoksia ja paljon uusia ihmisiä. Ja unelmien toteuttelua. Vuosi sitten tuskin aavistinkaan, mitä se pitäisi sisällään. Edellisessä blogissa vuosi sitten tuli kirjoitettua vuodesta 2014 erittäin lyhykäisesti:

Uskoisin, että vuodesta 2014 tulee myös tosi kiva. Lemppariharrastustani eli matkustelua tuskin tulen harjoittamaan yhtä monipuolisesti kuin tänä vuonna, vaikka uskon, että sitäkin tapahtuu...

Tottahan tuo oli, hah! Mutta vaikkei sitä monipuolisesti tullutkaan harjoitettua, niin se ei haitannut.

Niin. Alkuvuosi oli melko ahdistavaa aikaa. En siitä blogiini kirjoittanut, mutta erikseen OpenOfficeen yes. Ajatukset oli pakko saada ulos jonnekin.

”Koulu on maistunut pahalta – etenkin tällä viikolla. Sydämessä myllää tunteita, joita on mahdotonta selittääkään tai kuvailla sanoin. Tuntuu pahalta, että on lähtemisaikeita koulusta, mutta toisaalta vapauttavalta... Äääähh, hankala selittää!”

”Itkin yöllä unissani, kun ahdisti niin valtavasti.”

”Olotila ei hirveästi ole helpottunut, vaikka tänään olikin helpompi päivä. Joinain päivinä nimittäin tuntuu todella pahalta astua koulun sisälle. On hieman kuulumatonkin olo.”

Ja niin edelleen...

Alkuvuosi oli todellakin vaikeaa. Se oli yksi vaikeimmista hetkistä tämän toistaiseksi lyhyehkön elämäni varrella. Ja olen varma että tulen sen muistamaan aina.

Mutta yksi parhaimmista hetkistä oli myös huomata se, että tämä juttu ei ole minua varten. Että tarvitsen muutoksen tähän. Ja aloin kuunnella taas enemmän itseäni, en muita. Onneton umpikuja johti tarkempaan itsetutkiskeluun, mikä jatkuu tänäkin päivänä – sehän on jatkuva prosessi. Hmm, hassu tuo ihmismieli!

Ja hei – hassua se elämäkin! Mitä kaikkea sitä tapahtuu, mitä kaikkea sitä kokee ja tunteekaan.

En ole koskaan ajatellut, että elämässä on oikeita ja vääriä päätöksiä. On vain suuntia, mitkä valitsee, ja niitä pitkin kulkee ja katsoo, mitä eteen tulee (hei... olen varmaan tämän joskus aiemmin tänne kirjoittanut). Koskaan ei voi tietää, mihin ne päätökset johtavat loppupeleissä. Jos se tuntuu oikealta, niin sitten se päätös pitää. Jos huomaakin sen olleen virheaskel, voi aina muuttaa suuntaa ja löytää itsensä jostain aivan muualta kuin minne alunperin kuvitteli astuneensa. Se on samaan aikaan niin kiehtovaa ja jännittävää, kuten myös hieman pelottavaakin.

Alkuvuoden ahdistus helpotti selvästi, kun koulu loppui. Muuttokuormaa isän kanssa kämpiltä hakiessamme olo oli omituinen – helpottunut ja vapautunut, mutta omituinen. Tunsin jo muutoksen, kuinka se leijui ilmassa. Se oli lähellä.

Kesä tuli. Se meni Helsingissä lentokenttätöissä. Ja se oli aivan mahtava kesä, meillä oli mieletön työporukka. Nauroin niiiiiin paljon! Ja Suomen kesä on aina tosi jees.

Alkusyksystä tuli heitettyä hyvästejä, ja syyskuun puolessa välissä lähdinkin sitten Seouliin. Aikamoista!

Vuosi 2014 oli ehdottomasti henkisen kasvamisen ja pohdiskelun vuosi. Ja unelmien toteuttamisen vuosi. Päivääkään en vaihtaisi pois.

Vuosi 2015? Hmm, jaa-a. Pää on täynnä kysymysmerkkejä, kun sitä mietin. Seoulissa pysyttelen ainakin kesäkuun alkuun asti, mutta siitä eteenpäin en vielä osaa sanoa yhtikäs mitään. Rahakysymys on aika iso kysymys – sen verran iso, että se määrittelee sen, palaanko kenties Suomeen kesällä. Pelkkä ajatuskin saa olon tuskaisen surulliseksi ja vaikeaksi. I don't want to leave!

Tässä kuussa tulee 4 kuukautta täyteen täällä oleilua ja vaikka se onkin lyhyt aika, niin paljon on tapahtunut. Viihtynyt olen – niin paljon. Korea on ihana maa, vaikken juurikaan Seoulin ulkopuolella olekaan kerennyt pyörähdellä, mutta siis silti sen sanon... Ihana maa, ihanat ihmiset, ihana kulttuuri ja se ihana kieli. Ei täällä aina helppoa ole, mutta ei kovin vaikeaakaan tällaisella limited korean language skillsillä. Kulttuurierot eivät myöskään tuntuneet järisyttävästi tänne saavuttuani. Kyllä, erilaista on kuin Suomessa, mutta... Eh, that's it. Hankala selittää.

Niinpä niin, vuosi 2015 – minulla ei ole aavistustakaan, mitä sinä pidät sisälläsi varsinkaan loppupuoliskosta, mutta yhtä asiaa pyydän: että olisin onnellinen. Se on tärkeää. Äärimmäisen tärkeää. Ja toivon, että teen päätöksiä ja tarvittaessa sellaisia muutoksia, että pysyisin onnellisena ja tyytyväisenä elämääni. Kukaan muu ei voi sitä tunnetta täyttää sisälläni, paitsi minä itse.

Nyt haluan vielä kerran kiittää vuotta 2014 kaikesta, ennen kuin siirryn taas nykyisyyteen ja vuoteen 2015. Kiitos!

Vuonna 2014...