Success!

Saatiin viimeiset tulokset testeistä tänään ja töttöröö - meikäläinen vetäisi keskiarvoksi 92/100!

Olo on todella helpottunut ja onnellinen. Tietysti edessä siintää lopputentti kuukauden päästä, mutta vaikka se menisikin aavistuksen huonommin, niin mahdollisuus päästä läpi tämä level 1 on korkealla. Totta kai siis pyrin saamaan mahdollisimman hyvän tuloksen - minkä nyt ikinä kykenenkään.

Tänään opettaja kutsui tauolla minut luokseen hieman yllättäen, ja hämmentyneenä tottelin. Kysymys kuului: haluanko jakson lopettajaisseremoniassa tehdä Suomesta esitelmän?

Tuoooota noin! Itse asiassa tämä ei tullut yllätyksenä, sillä muistan pohtineeni viime jakson lopettajaisseremonian aikana muutaman maan esitelmiä katsoessani, milloin minulle nakitettaisiin sama homma. En tosin olisi uskonut, että se oikeasti tässä vaiheessa minulle lankeaisi tehtäväksi. Oh my, miksi meidän koulussa ei ole enemmän suomalaisia!

Noh, vastasin piipittäen, että en haluaisi tehdä sitä. Ei se väkimäärä (=koko kielikoulun väki isossa salissa) tai se, että joudun sinne eteen mikin kanssa, niinkään pelota. Lähinnä se korean puhuminen ja se, että joudun uhraamaan kallista aikaani esitelmän suunnitteluun ja rakentamiseen, vaikkei sen nyt hirveän pitkä tarvitsekaan olla. Ah, olen niin laiska.

Kaikesta huolimatta opettaja yritti maanitella, ja kehotti miettimään vielä ja tunnin päätteeksi huikkasi, että kysyy uudestaan ensi viikolla. Hah, miten minusta tuntuu, ettei se "ei" ollut oikea vastaus? Käytännössä... Olen ansassa ja pidän sen esitelmän kuukauden päästä. Damn!

Jos nyt positiiviselta kantilta tilannetta katsellaan, niin ehkä ihan hyvä vaan, että saa harjoitusta puhua isommalle populaatiolle kerralla koreaksi. Ja ehkä siinä samalla oppii koreaakin enemmän. Eikä ketään varmaan hirveästi kiinnosta esitelmä ja kaikki räpläävät puhelinta... Right? Right?