Sunnuntai oli odotettu päivä. Menin käymään ihkaoikealla, kunnon indie -musiikkikeikalla, minne liputkin maksoivat 30,000 wonia... Voi kauhistus! No mutta, olin halunnut käydä sellaisella jo pidemmän aikaa, ja koska esiintyjiä oli enemmän kuin yksi, ajattelin, ettei se niin paha hinta kuitenkaan ole.
Noh, myönnettäköön, että bongasin ensin Royal Piratesin nimien joukosta ja innostuin sen takia keikasta kovasti. Liput piti kuitenkin kai ostaa etukäteen, mutta koreaksihan ne nettisivut olivat... Mukaan sain houkuteltua kanadalais-korealaisen frendini, joka sai meille ostettua liput. Muahahahahaaa!
Keikkapaikkana toimi Rolling Hall, mikä on kai yksi isoimmista ja tunnetuista keikkapaikoista täällä päin. Luin, että siellä esiintyvät lähinnä vähän isommat ja tunnetummat indie- nimet myös.
Keikka alkoi jo 17:00, ja paikalle menimme tuntia aiemmin. Jono luikerteli nurkan taakse.
Ensimmäisenä esiintyi tuntematon bändi - nimeähän en siis muista. Listassa he eivät olleet, sillä tämä oli heidän ensimmäinen esiintymisensä ikinä livenä. Lämmittelijöitä siis. Vitsailivat, kuinka heillä ei ollut kuin 3 biisiä ja 20 minuuttia lava-aikaa. Siispä siinä lavalla heitettiin läppää ja juteltiin randomeita ajan kuluksi. How sweet! Musiikki oli kyllä todella hyvää, ja pienestä jännityksen tunnusta huolimatta esiintyminenkin sujui bändiltä melko luontevasti. Hurjana veikkaan poppoolle menestystä tulevaisuudessa!
Lämppärin jälkeen lavalle hyppäsi Royal Pirates. Hmm, oikeastaan olin aina ollut epävarma, kuuluvatko he nyt indie -sceneen vai onko kyseessä kuitenkin idoli-poikaryhmä. Tämä keikka osoitti, että idoli-poikaryhmä! Menee samaan kategoriaan jonkun CN Bluen ja FT Islandin kanssa, vaikka vielä vähemmän tunnettuja ovatkin. Eturivissä heilui paljon nuoria tyttöjä, jotka kiljahtivat silloin tällöin ja heiluttivat jotain "I love you" -lappusia poikien edessä. Niin siis en tiedä, mitä niissä luki, koska olin taaempana. Höhöö, veikkailen vaan!
Vaikka odotin kovasti näkeväni Royal Piratesin livenä, niin... Voin vain sanoa, että he olivat okei. Mitään suurempaa vaikutusta he eivät minuun jättäneet. En ollut pettynyt, mutten myöskään suuresti hullaantunut keikasta. Miksikö? Hmm, hard to say. Ei vaan tullut sen kummempia fiilareita live-esiintymisestä. Pienenä plussana tietysti voin mainita, etteivät pojat mitenkään pahannäköisiä tietenkään olleet... Mutta kun se ei aina riitä.
Hah, valaistumisesta huolimatta basisti selvästi tuijottaa meikäläistä. Or not...
Royal Piratesin jälkeen lavan haltuun otti Galaxy Express. Bändi on melkoisen tunnettu, käynyt keikkailemassa kai jenkeissäkin asti, mutta itseeni musiikki ei iskenyt. Sain vain pari erittäin heilahtanutta kuvaa otettua keikan aikana, joten moving on...
Galaxy Expressin jälkeen alkoikin sellainen järisyttävä musiikkielämys, mihin en ollut lainkaan varautunut! Lavalle astelivat jo melkoisen kauan Korean musiikkibisneksessä mukana olleita rockareita - mistä en tiennyt mitään ennestään. Myöhemmin selvitin asiaa, ja olin jonkin verran jopa nolona, kun sellaisten tunnettujen artistien keikalla olin tietämättäni ollut. Tai siis, ei siinä mitään noloa ole, mutta kuitenkin, kun niin mahtavaa musiikkia soittivat, eikä voinut kunnolla fiilistellä, kun kuuli ensimmäisen kerran heitä. What a shame!
Ensimmäisenä - Transfixion! Oh my... Oh my... Tuli hetkeksi epäluulo, ollaanko enää Koreassa. Että täällä on oikeasti tällainen bändi?! Lavakarismaa tihkui yli laitojen - nämä miehet tiesivät, mitä tekivät. Yli 10 vuoden kokemuksella, totta kai. Laulajan esiintyminen oli paikoin jopa melko teatraalista, mikä kävi heidän tyyliinsä mainiosti. Tyylikkäästi vetivät, bravo!
Seuraavana lavakarisman ja huumorin säestämänä lavalla kirjaimellisesti valloitti No Brain. Itselleni tämä oli tuttu nimi Big Bangin ja No Brainin yhteiskappaleesta Oh My Friend, mikä on mahtava biisi! No Brain soittaa punkin ja rockin sekoitusta. Oli ilo katsella, kuinka veteraanibändi veti täysillä koko settinsä läpi. Energiaa riitti, lavalla hypittiin, huudatettiin yleisöä, pidettiin hauskaa ja lähtipä laulajan nahkatakkikin pois jossain vaiheessa, paljastaen koko yläkropan. Harvinaista täällä päin tuommoinen!
Viimeisenä, muttei suinkaan vähäisimpänä, saimme nauttia Cherry Filteristä. Kaverini tiesi kyseisen bändin, sillä oli kuunnellut heitä ollessaan peruskoulussa... Niin, Cherry Filter on ollut mukana musiikkiscenessä jo kaaauan.
Kokemus huokui heistäkin: lavalla olo oli rauhallista ja samaan aikaan räjähtävää. Ihania, ihania, kerrassaan ihania! Naislaulaja oli myös tavattoman ihana. Hänen puhuessaan ääni oli niin pieni ja hento ja "anteeks ku oon täällä" -tyylinen, mutta laulaessa täysin erilainen persoona heräsi henkiin. Sanoinko jo tarpeeksi, kuinka ihanan keikan he vetivät?
Niin että sellainen iltapäivä ja ilta. Oli kyllä mieletön kokemus! Mietin näin jälkikäteen, miten se erosi suomalaisesta keikkaelämyksestä. Mielestäni ei paljoa... Paitsi että korealaiset antoivat hengittää, eikä tungeksimista juurikaan ollut havaittavissa. Plus ylimääräisiä huuteluja artisteille ei yhtä paljoa sadellut. Jonkin verran joo, ja etenkin Cherry Filterin naislaulajalle, mille huutelivat etenkin naiset, että voi kun oot nätti. Haha, so korean.
Tämä musiikkielämys kuitenkin avasi silmäni, etten todellakaan tiedä kaikkia mahtavia bändejä täällä. Ah, mutta olen niin onnellinen, että tein keikalla musiikkilöytöjä! Nämä ovat aarteita!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti