27. helmikuuta 2015

Level UP!!


Tein sen! Tein sen, tein sen, TEIN SEN!! Pääsin ensimmäisen tason vihdoin ja viimein läpi! Vieläpä melkoisen hyvän keskiarvonkin sain, 88,7/100. En ole koskaan ollut mikään tähtioppilas, joten tuo tuntuu aika makealta saavutukselta itselleni tällä hetkellä.

Tosin opettajani mainitsi, että level 2:sesta alkaa vaikenemaan. Olen kuullut, että 1 ja 2 tasot ovat helpohkoja ja 3 tasolta alkaa vaikenemaan, mutta voipi myös olla, että täällä Donggukissa on erilainen meno. Hankala sanoa, kun en ole muiden yliopistojen korean kielen kursseja kolunnut... Hmm!

Tänään oli myös jonkin verran stressaava päivä, kun jouduin pitämään sen hemmetin maaesityksen. Mitä tänään siellä keskellä lavaa seistessäni opin:

- Opettele sanomaan jyrkkä EI, jos joku pyytää esittelemään maatasi vieraalla kielellä, mitä et vielä kunnolla handlaa. Jos se siis on vapaaehtoinen homma, etkä saa mitään ylimääräisiä pisteitä siitä. VAIKKA opettaja auttaisikin etukäteen, niin se ei auta.

Noh, tuo yksi juttu vain. Jos olisin sen esimerkiksi englanniksi vetänyt, olisi se mennyt PAAALJON paremmin. Uskon, että lopputulos olisi myös erilainen, jos olisin esimerkiksi 2 levelin jälkeen koreaksi samaisen esityksen vetänyt. Itsevarmuus näkyy, kun tietää, mitä tekee. Itsehän en tiennyt...


Myönnettäköön, etten koskaan ole hirveästi tykännyt esitelmistä. Tiedän, että tarvitsen paljon harjoitusta seistäkseni lavalla ja pitääkseni itseni joten kuten koossa ettei pää tyhjene. Sillä voi kun se pää tyhjenee sitten äkkiä.


Minulla oli mikki, muistilaput ja PowerPointin ohjain käsissä ja oli aikamoista handlata kaikki samalla. Esityksen jälkeen kompuroin nopeasti lavalta alas ja kuljin tyynesti paikalleni istumaan, ja päätin unohtaa koko jutun. Ja toivoin samalla, että koko yleisö unohtaisi sen. Argh!


Ainut hauska juttu oli se, että sain oman nimeni istuinpaikalleni. Ihan kuin joku VIP. Noh, lähinnä oman elämänsä supertähti.

Niin ja se random hetki, kun joku nainen sanoi, että vilkuta kännykkäkameraan tai jtn. Ja minä vilkutin ja hymyilin hämmentyneenä ja kohta nainen kääntyi videopuheluunsa ja kysyi, näkikö videopuhelun toinen tyyppi minut. ÖÖööööö...

Tänään kuitenkin juhlitaan! Olen menossa yhdelle indie-klubille, ja toivon, ettei sitä ole loppuunvarattu, koska tänään on Live Club Day indie- paikoissa. Lippuja on voinut ostaa ennakkoonkin, joten olen hieman huolissani... Ehkä sieltä yksi lippu minullekin kuitenkin liikenisi! Because I'm worth it... Maybe it's maybelline... Noeikäoo. Öööö.

Ei kommentteja: