Kuten aiemmin olenkin maininnut - täällä ei ikinä tiedä aamulla herätessään, mitä päivä tuo tullessaan. Päivät koostuvat yleensä pienistä, hassuista hetkistä ja yhtenä kokonaisuutena se meinaa yleensä mahtavaa päivää, mistä riittää puhuttavaa ja puitavaa kavereiden kesken. Oli se sitten hyvä tai huono päivä.
Tänäänkin olin menossa perinteisesti tiistaiseen kielikahvilatapaamiseen, mutta sitä ennen kävimme ystäväni kanssa syömässä. Ruoka tuli pöytään ja olin ottamassa metallipuikkoja jo käteen, kun tarjoilija tuli ja toi eteeni... haarukan ja veitsen! Voi sitä hämmennyksen määrää, ennen kuin huvittuneena tajusin, mitä oli tapahtunut. Koska tätä ei ollut koskaan aiemmin tapahtunut. Vaikka ulkkari olenkin. Koska vierastan täällä suuresti haarukoita ja veitsiäkin, niin siirsin ne nätisti syrjään ja otin rakkaat puikot käteeni.
Kielikahvilatapaamisessa tapahtuman organisoija, vanhempi mies, kiikutti minulle korealaisia poppareita, mistä olin suorastaan äimistynyt. Hän on minulle aiemminkin riisiherkkuja antanut, mutta silloin hän oli aiemmin jo luvannut tämän tehdä. Nämä popparit taas tulivat täytenä yllätyksenä. Tuo säkki kun ei hirveän pieni ole. Olin otettu, ja varmasti koitan saada jotain suomalaista hänelle joskus tuotua vastineeksi.
Tapaamisen jälkeen kävelin metrolle ja mukana oli eräs nuori mies, joka oli myös tapaamisessa ja ruuhkametrosta pois yrittäessäni, hän sanoi auttavansa ja puski koko hemmetin ihmismassan läpi - antaen minulle tien. How romantic is that? Eipä ole kukaan koskaan moista minulle tehnyt. Kovin ritarillista toimintaa, ettenkö sanoisi. Aww!
Ja ennen kuin kaikki alkavat epäilemään, että minulla on jotain juttua tyypin kanssa, niin ei ole - vaikka hän taisikin olla kiinnostunut minusta. Pakko kyllä myöntää, että on yksi ehkä normaaleimmista miehistä, mitä täällä olen tavannut. And yes - it's a BIG compliment!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti