Yosemite

Yosemite -päivä oli hektinen, mutta upea. Paljon, paljon ajamista taas - mutta paljon, paljon huikeita maisemia, minkä takia kannatti siellä käydä. Ja voisi vielä uudestaankin käydä, ei päivässä tuollaista paikkaa kunnolla kolua.

San Franesta lähteminen oli jälleen pientä seikkailua. Hakiessamme auton parkkihallista ja ajaessamme lähemmäs hostellia (jotta saisimme matkatavarat sinne nätisti), oli poliisi sulkenut osan kadusta jonkun elokuvan kuvausten vuoksi, joten jouduimme parkkeeraamaan kauemmas hostellin etuovesta. En tiedä, kuinka iso produktio oli kyseessä, mutta paljon oli kameroita kadulla.

Saimme matkatavarat sullottua autoon ja sitten olikin hyvästien paikka. San Francisco, ehkä näemme taas (tai sitten ei? Ei voi tietää)! Ajoimme kauan. Kunnes meille tuli nälkä ja autokin tarvitsi nesteytystä. Pysähdyttiin Manteca -nimisen kaupungin varrella.

Wendy's toimi ruokapaikkana. Oli aika jeban makuista taco-salaattia!

Ja matka kohti Yosemitea jatkui.

Ohi vilistävät maisemat olivat ihania.

Aloimme lähestymään Yosemitea. Kaliforniaa koettelevat maastopalot olivat riehuneet ja riehumassa Yosemitessakin. Illan suussa jopa ajettiin yhden palamispaikan läpi. Autoon tunkeutui savun kitkerä haju.

We are here!!

Auton vauhdista otettu kuva.

Täälläkin olivat kai palot riehuneet.

Meidän ensimmäinen pysähdys oli tienvarressa, mistä olivat makeat näkymät kallioille. Paikka oli suosittu - siellä oli paljon ihmisiä ja autoakin oli hankala saada ensin parkkiin.

Huhhuh!

Olimme katsoneet etukäteen paikan, missä voisimme käydä vähän kävelemässä, mutta päästyämme sinne selvisi, että juuri se paikka oli suljettu maastopalojen takia. Pysähdyimme ennen sulkua ottamaan lisää kuvia eri paikasta.

Vau!

Löysimme pienen etsinnän jälkeen toisen hyvän paikan, missä voisimme kävellä ja missä ei pitäisi olla metsäpaloja. Se ei myöskään ollut kaukana, ja sopivasti meidän reittimme varrella. Seuraavaksi kuvapläjäys sieltä, koska nämä kuvat oikeasti kertovat enemmän kuin tuhat sanaa!

Bridalveil Fall olivat putoukset, mitä mentiin katsomaan.

Tällä puulla oli ikää!

Innostuin itsekin hieman kiipeämään ylemmäs ja lähemmäs putousta. Ei ollut helppoa, kun kivet olivat liukkaita. Selvisin kuitenkin nilkkojani nyrjäyttämättä.

Muita kiipeilijöitä.

Hello world!

Ja matkalla takaisin autolle...

Putouksen jälkeen käytiin syömässä Yosemite Villagessa. Olihan siellä kallista, eikä ruokakaan mitään parhainta ollut, mutta vaihtoehtomme ruoan suhteen olivat vähissä tuolla. Ja halusimme murkinaa, ennen kuin jatkaisimme matkaa ulos Yosemitesta.

Syönnin jälkeen pysähdyimme pariin otteeseen ottamaan kuvia.

Ah, tämä on yksi lempparikuvistani! Roadtrip -fiilis.

Teimme pysähdyksen samaan paikkaan, missä stoppasimme ensimmäisellä kerralla ottamaan kuvia.

Toinen ja viimeinen pysähdyspaikka oli auringonlaskupaikka! Metsästimme hyvää paikkaa ihailla auringonlaskua ja löysimme sattumalta sellaisen. Oli niiiin nättiä!

Löysimme paikasta iiisoja käpyjä.

Kun ilta pimeni, ei pysähdyksille ollut enää tarvetta. Varovaisuutta tuli noudattaa, sillä eläimistä varoitettiin - etenkin peuroista. Ja karhuista. Onneksemme kukaan ei päättänyt hypätä eteemme tielle, vaikka näimmekin kerran peuran hännän tupsun vilkuttelevan tien pientareelta puskista ja yhdellä silmät kiiluivat ajovaloissa puskista.

Oli hurjaa ajaa pimeällä Yosemitessa. Korvissakin tuntui, kun elevationit heilahtelivat rajusti. Korkein kohta, missä ajoimme, taisi olla noin 3 kilometriä. Pimeässä kiersimme vuorien rinteitä alaspäin, kohti Bishop -nimistä pientä kaupunkia. Siellä yövyimme, Hostel California -nimisessä paikassa.