LA - San Francisco

Hostellin aamupalameiningit.

Lähtömme kohti San Franea myöhästyi. Lähdimme nimittäin hostellia lähimmällä olevalle Hertzin toimistolle kysymään lisäkuski -juttua, sillä lentokentällä meille oli kerrottu, että lisäkuskin lisääminen onnistuisi sieltäkin. Lentokentän Hertzillä meille lupailtiin, että saisimme lisäkuskin edullisemmin, jos liittäisimme kuskin myöhemmin mukaan. Minusta ei siis tarvinnut maksaa mitään, sillä olin yli 25-vuotias. Ja jos olet alle 25 (niin kuin muut meidän roadtrippiläiset), joutuu maksamaan nuoren kuljettajan lisämaksun. Jep, hassuahan se on, mutta no can do. Jenkit ja niiden oudot lait.

Noh, täällä meidän hostellin läheisessä Hertz -toimistossa emme onnistuneet saamaan lisäkuskin hintaa edullisemmin. Ei kuulemma ollut mahdollista. Olimme siitä tietysti hieman nyrpeissämme, sillä kello kävi ja myöhässä aikataulusta oltiin.

Päätettiin ajaa lentokentän Hertzille kaikesta huolimatta ja saatiin asiat kuntoon. Vihdoin ja viimein. Hieman ennen puolta päivää päästiin liikkeelle, kohti San Franea! Ulostautuessamme Losista kuunneltiin Hollywood Hills -biisi, koska se tuntui kuuluvan sieltä lähtöön.

Ajelimme jonkin aikaa highway 1:stä, kunnes päätettiin käydä jossain syömässä ja samalla vaihtamassa kuskia. Päädyttiin sitten ajamaan Santa Barbaraan, mikä osoittautui erinomaiseksi valinnaksi! Itse asiassa pidimme siitä paljon enemmän kuin Losista. Miksi? Se oli niin söpö ja ihana paikka, missä vallitsi rento tunnelma. Tietysti kokosuhteessa paljon pienempi paikka kuin LA, mutta silti - kannatti pysähtyä siellä!

Meksikolaisessa ruokailun ja Starbucksin jälkeen oli taas aika jatkaa roadtrippiä. Tässä vaiheessa oli vielä epävarmaa, monelta pääsisimme San Franeen, sillä niin monesta asiasta se riippui. Isoimpana Big Surin kohtalo huoletti ja miten se vaikuttaisi meihin.

Lähdettiin siis ajamaan rannikkoa pitkin, ja ah, mitä maisemia! Harmi, että aika ei antanut periksi pysähdyksille, joten kunnollisia kuvia sieltä ei tullut. Mutta kaunista oli (joskin kuivaa)! Seuraavaksi jotain kuvia autosta otettuna.

Jossain vaiheessa iltapäivää tuli vastaan kylttejä, että tie edessä on suljettu. Eikä mitään tietoa mistään varateistä. Joutuisimme siis ajamaan sisämaan kautta loppumatkan - highway 1:selle meillä ei ollut enää asiaa.

Tämän takia päätimme tehdä pikaisen pysähdyksen ennen kääntymistä ja uuden reitin löytämistä. Päädyttiinkin rannalle, missä ei ollut ketään. Paitsi yksi mies teltan kanssa, mutta hänkin hävisi siitä nopeasti saavuttuamme paikalle. Pysähdys oli täydellinen hetki jaloitella, nauttia Tyyni valtameri -maisemista ja juosta hiekalla paljain jaloin. Freedooom! Näkipä joku meistä valaankin, itse en valitettavasti nähnyt.

Rentouttavan hetken jälkeen oli aika palata autolle ja laittaa navigaattori laulamaan. Selvisi, että menisi puolille öin, ennen kuin olisimme perillä. Päätettiin lähteä vaan ajamaan ja jossain vaiheessa pysähtyä jossain, missä on netti, että voisimme lähettää hostellille viestiä myöhäisestä tulostamme.

Päädyttiin sitten joskus myöhään mäkkäriin. Hostellilta olikin tullut viestiä, että olemmeko tulossa. Äkkiä siis emailia takaisin, että olemme! Ok -viesti tulikin melko nopeasti vastauksena.

"If you're going to San Franciscooo, be sure to wear some flowers in your hair..." lähti soimaan, kun lähenimme kaupunkia. Se olikin ihan hyvä, sillä kuski (=minä) aloin olemaan aika väsyksissä ja pimeässä ajaminen on raskasta. Jutteleminen ja musiikki piristää.

Omat haasteensa tuotti myös pimeässä (ja sumussa) vieraaseen kaupunkiin ajaminen. Onneksi ei ollut hirveästi liikennettä, navi auttoi ja näin. Hieman vain San Franen mäet pistivät roadtrippiläiset kiljumaan: jossain vaiheessa ei näkynyt tietä ja humps - jyrkkä alamäki!

Kesti hieman, että saatiin auto parkkihalliin ja kimpsut ja kampsut kuljetettua meidän hostellihuoneeseen. Sain meidän huoneesta ehkä makeimman paikan:

Seuraava mission olikin suihku ja nukkumaan. Ja voin kertoa, että hyvin taas nukutti... Seuraavana päivänä seikkailtiin San Franessa ja niitä turinoita enemmän seuraavassa postauksessa!