Grand Canyon

Vegasista lähdön aamuna minullekin maistui aamupala, mikä osoittautui aivan ihanaksi! Kaikista aamiaisista, mitä nautimme roadtripillä oli tämä hotellin aamupala huikein. Kaikenlaista löytyi, ja siellä oli vielä pari kokkia, jotka kokkasivat meille french toastia, pannukakkua ja omelettia - ja omelettiin sai valita täytteet listasta. Nam!

Herkkua!

Onnellisen aamupala -hetken jälkeen oli aika jatkaa matkaa. Maksettiin aulassa hotellin lasku ja lähdettiin kiitämään kohti Grand Canyonia. Ajamista oli taas monta tuntia, ja minä ajoin ensimmäisen osuuden ennen kuskin vaihtoa random huoltsikalla tien varressa (no okei, oli siellä montakin huoltsikkaa).

Kingmanin lähellä.

Otin auton takan istuessani muutaman kuvan maisemista. Yllättävän vihreää! Emme todellakaan olleet ajatelleet Arizonassa olevan tuollaista maastoa. Aivan Grand Canyonin lähelläkin oli hyvin vihreää.

Ruokapaikkoja ei mitenkään hirveästi lähellä tietä ollut, joten bongattuamme ruoka-kyltin jossain vaiheessa tien reunasta, kaarrettiin route 66:lle murkinalle. Selvisi, että tämä kyseinen ruokamesta oli melko suosittu...

Roadkill Cafe. Mottona toimi "You kill it, we grill it!" eli siis jos ajat tiellä jonkun eläimen päältä ja se kuolee, voit kiikuttaa sen tuonne ja he tekevät siitä paistia. Ei ollut mitään hajua, kuinka totta tuo on - mutta en epäilisi, kun kyseessä kuitenkin jenkkilä, missä kaikki on mahdollista.

Koko menu ei ollut tässä.

Sisällä oli paljon täytettyjä eläimiä... Sekä pieni lahjatavarakauppa, missä myytiin "Roadkill" -tavaraa, mm. magneetteja, juomia, t-paitoja ja muuta sälää.

Meitsin ruoka, mikä ei nyt hääppöistä ollut. Saipahan nälän taltutettua.

Näin vihreää oli Grand Canyonia lähestyttäessä. Tiedän, tiedän - olen sanonut sanan vihreä muutaman kerran. Muttamuttamutta kun oli! Kyllä se hämmästytti meitä roadtrippiläisiä.

$30 maksoi sisäänpääsy kanjonille. Taitaapi olla saman verran kaikkiin kansallispuistoihin jenkeissä. Ehkä. En mene vannomaan. Saman verran pulitettiin Yosemiteenkin sisäänpääsystä. On myös sellaisia kansallispuisto -kortteja, mistä maksat tietyn verran ja saat käydä rajattomasti kansallispuistoissa. Or so I've heard.

Ylläri pylläri, kello oli rientänyt jo iltapäivään ja totesimme, että nyt oli vain päästävä jonnekin helppoon paikkaan kävelemään ja näkemään kanjoni vaikka ihan sellaisesta turistirysästä käsin. Päästiin info-paikkaan, pysäköitiin auto, käytiin vessassa ja riennettiin kysymään info-tyypiltä jelppiä. Meille näytettiin kartasta reitti, mikä sopi meidän aikatauluun ja minkä kerkeäisimme kiertämään ennen auringonlaskua ja pimeää. Kartan saimme pitää. Asia oli sillä selvä.

My outfit. Las Vegas -lippis, USA -arskat ja Star Wars t-paita. Tyylilyyli, sanoisinko!

Grand Canyon tupsahti näköpiiriin nopeasti ja yllättäen. Olin odottanut aika kauan pääseväni näkemään Grand Canyonin, mutta kun se eteen ilmestyi, niin olo oli hieman hämmentynyt. Tässäkö tämä? Näyttää ihan kangastukselta! Is this the reaaal liiiife, is this just fantasyyyy?

Kun sai vähän hahmoteltua ja katsottua kanjonia tarkemmin, sen ymmärsi: huikea, mieletön paikka! Miten luonto onkaan saanut muovattua aikojen saatossa tuollaisen kanjonin! Valitettavasti kerettiin näkemään se vain yhdestä pienestä sivusta, mikä ei antanut kanjonille välttämättä oikeutta - onhan kyseessä melkoisen iso kanjoni. Ehkä jonain päivänä sitä pääsisi tsekkailemaan enemmän... Jossain hamassa tulevaisuudessa.

Iltahämärässä käytiin nopeasti lahjatavarakaupassa (mitä piti ruotsalainen nainen!) ja mentiin bussipysäkille, että päästiin meidän parkkipaikalle takaisin. Bussi oli ilmainen.

Grand Canyonilla vietettiin sellainen 3 tuntia yhteensä. Ja sen jälkeen taas ajamaan. Yötä vasten oli rasittavaa ja väsyttävää ajaa, mutta onneksi selvittiin ehjin kappalein Kalifornian puolella sijaitsevaan Needles -nimiseen paikkaan. Olimme siellä puolen yön paikkeilla, yövyimme motellissa, mikä oli ehkä edullisin yöpymispaikkamme. Maksoi nimittäin semmoisen $20 per naama yöltä. Hintaan nähden oli mukava ja siisti paikka yhdeksi yöksi.