Tänään vietettiin viimeistä "koulupäivää" jakson lopettajaisseremonian tahdissa. Koululle piti raahautua jo klo 9:40, kun itse seremonia alkoi kymmeneltä.
Minulla ei ollut etukäteen mitään hajua, mitä seremonia pitäisi sisällään. Enkä ollut ainut.
Ilmeisesti joku rehtori tms. piti ensin lyhyehkön puheen, mistä en ymmärtänyt oikeastaan mitään. Sen jälkeen jaettiin kai jokaisen luokan edustusoppilaalle (eli siis parhaimmalle) todistukset ja heistä otettiin yhteiskuva. Lisäksi pari opiskelijaa euroopasta piti esittelyt omista maistaan. Taisi olla Romania ja Tsekit mikä lienee maina. Opiskelijat puhuivat jo sen verran sujuvaa koreaa, että pystyivät pitämään esittelyt maistaan - wow! Respect!
Lisäksi siellä oli paljon lauluesityksiä, mitkä lähinnä muistuttivat jotain koe-esiintymisiä... Laulajat pistivät parastaan, jotkut ehkä vähän liiankin kilpailuhenkiseen sävyyn. Sellainen fiilis minulle ainakin tuli. Korean style? Maybe. Laulajien lisäksi lavalla nähtiin ryhmäesityksiä soitintenkin kanssa, niistä tykkäsin paljon.
Seremonia oli melko random, eikä tuntunut hirveän juhlalliselta. Porukka näpräsi aika ajoin kännyköitään, eikä aina seurannut, mitä lavalla tapahtui. Tapahtuma rullasi eteenpäin nopeassa tahdissa, melko tottuneesti. Jos tämmöinen on 4 kertaa vuodessa, niin en ihmettele.
Seremonian jälkeen siirryttiin opettajan johdolla luokkaan, missä puolet luokastamme vastaanotti todistukset level 1:sen onnistuneesta suorituksesta. Toinen puolikas - including me, mikä ei tullut yllätyksenä - ei saanut mitään. Paitsi kansion, mihin oli merkitty pistemäärät ja FAIL heti perään.
Mutta heiiiii, minäpäs sain tunnustuksen ainoana koko luokasta. "Olet opiskellut todella ahkerasti", opettaja sanoi ja ojensi kirjekuoren minulle hymyn kera. Kyllähän tuo lämmitti, vaikka kirjekuoresta paljastuikin kansio, minkä sisältä lehtiö. Ja epäilin, sainko tunnustuksen sen takia, koska olen ainut länkkäri kiinalaisten joukossa. Who knows! Kaikesta huolimatta ihan hyvältähän tuommoinen tuntui.
En ole osannut olla hirveän surullinen tuloksista. Opettaja sanoi kaikille feilanneille, että älkää huoliko, teillä on vielä mahdollisuus. Ja itse olen sitä mieltä, että testien tuloksilla ei ole periaatteessa mitään merkitystä niin kauan, kun itse tuntuu siltä, että on yrittänyt parhaansa ja on tyytyväinen omaan henkilökohtaiseen suoritukseensa. Kun puolentoista viikon jälkeen uusi jakso alkaa, ja lähden kertaamaan level 1:sta aivan alusta, tulen oppimaan kaiken vielä paremmin ja kunnollisemmin. Hopefully. I know it.
Tiedän myös, mitkä ovat heikot kohtani uuden kielen oppimisessa ja ne ovat ehdottomasti kirjoittaminen ja puhuminen. Niihin tulen kiinnittämään tarkemmin huomiota, kun jatkan matkaa korean kielen ihmeellisessä maailmassa. It's not about the destination - it's about the journey.
Näihin sanoihin, näihin tunnelmiin päätän tämän postauksen, ja aloitan puolentoista viikon lomani. Minkä aikana saatan myös opiskella koreaa itsenäisesti, mutta voi olla myös, etten. Yritän katsoa paljon korealaisia draamoja, tavata kavereita, turisteilla ja nukkua paljon. Se on aika hyvä plääni.
Tässä vielä meidän luokkakuva, mistä puuttuu kai 1 henkilö. Opettaja etualalla - hän otti selfie stickillään kuvan meistä kaikista. Tässä teille tehtävä: etsikää Emma. Se ei ole ainakaan tuo, joka paistaa joukosta kuin Naantalin aurinko. Hahahaha. Joo ehkä nää tyypit ei tapa mua, jos laitan tän tänne. Ei ne tätä kuitenkaan lue.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti