Deittailukulttuuri Koreassa part2

Hupsis, Suomen itsenäisyyspäivästä ja meikäläisen speed-datingista on hurahtanut jo viikko. Kiirettä on pitänyt, vaikka lomalla olenkin ollut, enkä ole kerennyt juuri blogiakaan pahemmin päivitellä. Sorry...

Anyways, speed-dating eventtiä vietettiin toisen suomalaisen tytön kanssa tosiaan viime viikon lauantaina. Itse asiassa tapasimme muutama tunti ennen tapahtumaa, ja käväisimme eurooppalaisilla joulumarkkinoillakin! Harmi vain, että tungosta riitti, eikä paikalla pystynyt juuri liikkumaan, joten käynti jäi melko lyhyeen. Oli kuitenkin kiva, että se oli vetänyt niinkin paljon väkeä puoleensa - kaiken maalaisia ja -ikäisiä!

Kiitos toiselle suomalaiselle kuvasta! Omani oli heilahtavaa laatua...

Siirryttiin sitten Sinchoniin, missä speed-dating oli. Käytiin syömässä ja jälkkäreilläkin.

Markkinoilta lähdettäessämme mainitsin ohimennen toiselle suomalaiselle eräästä hassusta viikon takaisesta jutusta, mikä on täälläkin kerrottava. Ja siis tämä on niiiin älytön juttu, että oli itsekin vaikea uskoa sitä ensin. Miten se voi tapahtua?? Pyörittelen vieläkin päätäni tässä ja totean, että Seoul on oikeasti aika pieni paikka.

Noniin, eli siis... Muistatte varmaan ne treffit, mistä kerroin? Mistä en ollut aluksi varma, olivatko ne perus hangoutit vai treffit ja sitten ilmeni, että eiköhän ne treffit olleet? Taisin kertoa niistä part 1:sessä... Emme tosiaan ole olleet missään yhteyksissä keskenämme toisen osapuolen kanssa, ja BAM – pari viikkoa sitten tuli viesti kakao talkkiin tältä kyseiseltä tyypiltä. Toinen tiedusteli, menenkö johonkin baariin seuraavan viikon lauantaina. Olin tuolloin parin kaverin kanssa kahvilassa ja kummastelimme yhdessä viestiä. Miksi olisin menossa tuohon never-heard baariin lauantaina? Oliko siellä kenties joku tapahtuma tuolloin vai...?

Vastasin, että en ole menossa, sillä tapaan ystäväni tuolloin, ja että jos toinen haluaa hengailla, niin toki voimme, mutta lauantaina olen varattu.

Kuinka ollakaan, suomalaisen tytön kanssa juteltuamme selvisi, että tämä kyseinen baari oli speed-dating eventin paikka. Kun karu totuus valkeni, en kyennyt peittämään shokkiani. Siis tämä deittikamuni oli kanssa menossa sinne speed-datingiin ja jotenkin hän tiesi, että minäkin olin menossa sinne ja kysyi siksi asiasta? It all made sense now!

… Äkkiä en olisi halunnutkaan mennä speed-datingiin. ”Eiiiii voiiii ollaaaa tottaaa!!” voivottelin kaverilleni ja tunsin suurta halua vajota maan alle. Sitten kokosin itseni ja pohdiskelin, että mitä siitä, jos deittikaverinikin olisi siellä. Not a big deal, eh?

Pohdimme myös kovasti, mistä hemmetistä toinen oli saanut selville, että olin tulossa speed-datingille. Löydettyämme hyvän myöhäisluonaspaikan, päätin viestitellä miehelle, että sorry vaan, mutten tiennyt, että menisimme juuri sinne baariin ja mistä sait tietää, että olen tulossa? Selvisi, että jossain nettisivuilla oli kaikkien osallistujien nimet näkyvillä. Excuse me?! Kävimme tsekkaamassa järjestäjän nettisivut, mutta emme löytäneet mitään. Olimme silti hitusen närkästyneitä, että meidän nimemme olivat jossain listassa, mihin emme tietääksemme olleet antaneet lupaa. Weird...

Rentouduin jonkin verran, kun sain selvitettyä asiat treffikaverin kanssa (I wasn't lying about the Saturday!!). Huh!

Jälkkärin jälkeen oli aika suunnata kohti baaria, missä speed-dating oli. Paikan ulkopuolella viivyttelimme vielä hetken, sillä pienimuotoinen jännityksentapainen yllätti. Daaaamn! Tiesimme, että tämä olisi vain kokemus, emme olleet tosissamme etsimässä ketään. Ja silti se jännitti. Apuah...

Uskaltauduimme vihdoin ja viimein sisälle. Ja olimme paikan ensimmäiset naiset. Miehet tuijottivat kovinkin intensiivisen uteliaina meitä kahta, mikä nauratti. Baari oli hämärä, ja oikeastaan ainoat valonlähteet tulivat pöydille asetetuista kynttilöistä.

Pian paikalle lipui myös muita naisia, ja juteltuani kaikkien kanssa totesin itsekseni, että kaikki vaikuttivat todella mukavilta ja normaaleilta. Mitä nyt ymmärsin, niin kaikki olivat tulleet paikalle kokemuksen vuoksi. Hankala tietenkin sanoa, oliko tämä totuus, vai muutenko vain sanoivat noin.

Tapahtuman organisoija oli kivat puolisen tuntia myöhässä, mutta eipä tuo haitannut. Ehti pahempi jännitys häipyä odotellessa.

Sitten se alkoi. Speed-dating. Miehiä oli kai 9, naisia 8. Naiset kulkivat mieheltä miehelle tällä kertaa. Hahahhaa, kuulostaa taas sellaiselta miltä sen ei pitänyt kuulostaa – mutta ymmärsitte varmaan...

Treffikaverini lisäksi tapasin yhden tyypin, jonka kanssa olin jutellut hieman eräässä kielikahvilassa aika kauan aikaa sitten. Nuori äijä, taisi olla juuri ja juuri 20-vee. Hieman... outo. Toinen outo tapaus oli taiteilijamies, joka jakeli käyntikorttinsa jokaikiselle naiselle. Tyypin jutut olivat myös hieman outoja, tylsiä. Blääääh.

Oli siellä myös nuori rokkaripoika, joka kertoi soittavansa kitaraa. Hänen englantinsa oli hieman epämääräistä, joten hankala sanoa, oliko kitaran soitto ihan harrastus vaan vai työ. Veikkaisin kuitenkin, että harrastus.

Speed-dating meni jouhevasti eteenpäin, vaikka välillä olikin hankalaa, kun oli joku keskustelu kesken ja kello löi loppumisen merkkiä. 7 minuuttia meni jo??

Löytyikö ketään? - Nääääh, ei. Ketään tajunnan räjäyttävää ihmistä ei löytynyt. Vaikka onhan se hankala sanoa, kun se 7 minuuttia vain oli aikaa jutustella toisen kanssa. Toisaalta siinäkin ajassa saa jo jonkinlaista tuntumaa ihmisestä.

Mielenkiintoista se ainakin oli, vaikka en ehkä tekisi sitä uudestaan. Mutta siis olen tyytyväinen, että koin sen, ja olen sitäkin kokemusta rikkaampi, niin!

Speed-datingin loputtua eräs nainen kysyi - leikillään kai? - baarimikolta/paikan omistajalta (joka oli tosi söpö... hieman lyhyt vain), haluaisiko tämä lähteä treffeille joskus. Vastaus tuli nopeasti bumerangina takaisin: ”I'm gay!”, mille kaikki nauroivat.

Tähän randomiin loppuun päätän tämän part2:sen. Hope u enjoyed!

Viimeinen kuva googlesta.