LEDApple @ Gloria, Helsinki 24.08.2014

Eilen tehtiin historiaa. Suomeen saapui ensimmäistä kertaa k-popryhmä – tai noh, tässä tapauksessa k-popbändi. Pitihän sitä tietenkin olla itsekin todistamassa. Ja koska kyseessä oli bändi, jonka tiesin ja jonka biiseistä pidin, oli valinta helppo. Jos en olisi tiennyt bändiä tai en olisi pitänyt heidän kappaleistaan, en olisi sinne mennyt.

Meitsillähän oli ostettuna Diamond VIP -lippu, johon siis kuului soundcheck sekä meet&greet keikan lisäksi.

Olin Glorian ovien edessä joskus tuntia ennen kuin keikka alkoi, ja melko rauhallinen meininki siellä tuntui vallitsevan. Porukka oli jakaantunut kahtia – normilipputyypit olivat toisella puolella ovea jonossa (ja ensimmäiset olivat kai jonottaneet aamu-kahdeksasta asti... vau) ja VIP-lippulaiset toisella. VIPeillä oli merkattuna lippuihin numero, ja siinä järjestyksessä mentiin, missä lippu osoitti.

Kaikki sujui tosi smoothisti ja sain paljon juttelukavereita muista odottelijoista. Nopeastihan se aika menikin, ja päästiin sisälle vähän yli puoli kuusi. Hämmennyin tyystin, kun rannekkeen saatuani ja takin narikkaan heitettyäni ja kipitettyäni salin puolelle, oli soundcheck jo alkanut. Muutama tyttö nojaili kaiteeseen ja bändi oli lavalla ja oli tosi kirkasta ja pojat katselivat lavalta yksi kerrallaan saliin pyörähteleviä tyttöjä ja ja ja... Minä hiihtelin paikalle epäröiden, enkä meinannut uskaltaa katsoa lavalle laisinkaan. Hahhahah!

Päälaulajilla oli aurinkolasit päässä ja toinen tanssahteli lavalla paljasjaloin. Hieman väsyneiltä vaikuttivat. Rentouden tunne kuitenkin huokui jäsenistä - semmoinen, että tätä on tehty muutama kerta aikaisemminkin.

Soundcheck -jammailun jälkeen siirryttiin nätisti nimmarijonoon. Meille oli kaikille annettu julisteet, jotka LEDApple signaisi. Jonon liikkuessa nätisti eteen päin, minut valtasi awkward tunne. Mitähän sitä oikein sanoisi pojille... Noh, päädyin sopertamaan jotain siitä, kuinka pojilla on varmasti väsy ja että älkää nukahtako lavalle. Mihin sain vastauksen "don't worry". Öööö.

Nimmarisession jälkeen oli picture time! Kaikki menivät taas jonoon ja yksi kerrallaan puikkelehti LEDApplen kainaloon. Pohdin taas, että mitenköhän sitä posettaisi ja mietin jo, että joku ugly face -kuva yhdessä olisi kiva, mutta sitten toisaalta suostuisivatko he siihen ja tulisiko heiltä edes sellaista ilmettä. Vuoroni tultuani päädyinkin sydän kovasti rinnassa pamppaillen kysymään nopeasti pojilta, voisivatko he muiskauttaa ilmasuukon kameralle päin. Saatuani hyväksyvän vastauksen kaikilta, tungin itseni poikien väliin ja... Voi hitsit, minkähänlainen kuva siitä tuli! Nyt jänskättää. Yleensä osaan näyttää suhtkoht hirveältä tuollaisissa kuvissa. Ei kai se niin ole... Olisinhan voinut perusposetusilmeenkin vääntää, muta kun haluaisi kuitenkin jotain erilaista.

Kuvasession jälkeen pojat lähtivät valmistautumaan iltaa varten ja me VIPpiläiset mentiin jonossa aivan lavan eteen odottamaan.

Keikkapaikalle valui rauhaisaan tahtiin ihmisiä, ja meitä oli kai lopulta joku 500 paikan päällä. Näin ainakin kuulin. Keikka alkoi ajallaan, ja voi sitä meininkiä! Ja huutoa! Pienen jännityksen jälkeen LEDApple riehaantui täysin ja meno parani loppua kohti. Juomapullotkin saivat kyytiä, ja yleisö päälleen niin vettä kuin kokistakin.

Bändin omien biisien lisäksi kuultiin myös covereita, mm. Bruno Marsin Just the way you are (mikä on mielestäni niin ällön cheesy biisi, että yäääääh sori mutta en tykkää), jonka cover löytyy myös LEDApplen youtube -sivulta.

Joo, mitäs sitten. Ainiin, sharetin special momentin Hanbyulin, toisen päälaulajan kanssa! Hän tuli antamaan ylävitoset eturiville edessäni, ja vähän myöhässä nostin käteni ylös – hän oli jo lähdössä paikalta. Kuinkas ollakaan, Hanbyul sattui huomaamaan tämän, ja kääntyi kannoillaan (ilme tosin oli sellainen, että no jos mä ny tän kerran...) läppäisemään meitsilleki high fiven, ja lähti sitten jatkamaan rockailua keskemmälle lavaa. Awww!

Keikan loputtua oli tosi jees fiilis, ja olin ihan ihastunut basistiin... Huuuuups. Hengasin siinä hänen edessään melkein, enkä uskaltanut katsoa aina, kun toinen oli niin söpö... Voi ei. Tuitui... Toivoo Emma melkein 23-vee...

Että semmoinen keikka. Tästä onkin hyvä starttailla pikkuhiljaa 3 viikon päässä häämöttävään Koreaan muuttoon!