Marraskuu on täällä! Elämme jälleen vuoden pimeintä aikaa... Onneksi maassa on hieman lunta, valaisee mukavasti elämää. Tosin sekin sulanee tämän viikonlopun aikana, kun lämpötilat nousevat plussille.
Mitäpä tässä Suomi -elämässä onkaan sitten tapahtunut?
Suomeen saapuessani olin asunnoton, joten päädyin punkkaamaan hetkellisesti frendin olkkarin vierassängylle. Marssin opiskelija-asuntoja välittävään toimistoon, tein siellä hakemuksen ja sieltä sitten etsivät minulle kämpän. Vaihtoehtoja oli paljon, mutta hyvä tuuri kävi ja sain yksiön, mikä on ollut joskus kahden hengen solu. Sen takia neliöitäkin on 43... Ihan mukavan kokoinen siis yhdelle hengelle! Muutin tänne viime kuun alussa. Oli mukava päästä omaan rauhaan. Vaikka tykkään hengailla ihmisten kanssa, niin nautin suunnattomasti omastakin seurastani.
Otin pakolliset kämppäkuvat ennen kuin oli paikat muuttosotkussa.
Kyllähän tuolla viihtyy, vaikka kouluun on sellaiset 4-5km, keskustaan samaten. Onneksi on auto käytettävissä, helpottaa elämää.
Löysin ihania muroja <3
Käväisin myös kolme viikkoa sitten Helsingissä Maijan keikalla Tavastialla. Tavastian keikka aloitti syysrundin. Oli huikeaa päästä keikalle, viime kerrasta oli taas vierähtänyt aikaa - Maijan keikasta siis. Joka keikalla on ilo ollut olla, eikä tuo viimeisinkään pettänyt, ei sitten lainkaan! Maijan keikat ovat aina niin energisiä ja mahtavia rock'n'roll show'ita, että huhhei!
Vaihtaripaperit ovat saavuttaneet Korean pään, ja tässä kuussa pitäisi tulla vahvistus siitä, että minut on sinne yliopistoon hyväksytty. Luotan siihen, että se tulee. Nimittäin jos ei tule, niin en tiedä mitä teen, koska Suomen päähän en ole kursseille ilmoittautunut kevätlukukaudeksi. Eli vahvistusta odotellessa!
Olin pohtinut, että en menisi nyt jouluna töihin minnekään, mutta kuinkas ollakaan - viime joulutyöpaikasta tuli viestiä, olisinko kiinnostunut tulemaan taas. Tai välitysfirmalta tuli. Rahankiilto silmissä vastasin yes. Pääsen jälleen joulun herkkulaatikoita pakkaamaan, mikäs siinä! Köyhänä opiskelijana on hankala kieltäytyä. Varsinkin, kun tiedän, että niille rahoille on oikeasti käyttöä. Kelläpäs ei olisi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti