Maanantaiaamuna, 10.6, tapasimme New Quayn hostimme, joka oli saapunut edellisenä iltana myöhään kotiinsa, eikä ollut ehtinyt tavata meitä tuolloin. Aamulla herättyämme hän kävi meitä moikkailemassa ja aikamme small talkattuamme jatkoi töitään lähellä olevalla farmilla. Me pakkailimme kimpsut ja kampsut, söimme edellisenä iltana kaupasta ostamamme täytetyt patongit aamupalaksi ja lähdimme jatkamaan matkaa...
... Aberystwythiin! Eikä hätää - emme mekään osanneet sitä oikein lausua.
Meillä oli airbnb:ltä Aberystwythiin puolen tunnin ajo. Merenrantakaupunkiin kulki tie kauniiden maisemien ympäröimänä.
Aberystwyth on yliopistokaupunki. Se on pieni, mutta nätti ja näpsäkkä kaupunki, josta löytyy nähtävää.
Auton saimme parkkiin rannan viertä kulkevan tien varteen. Hetki piti kyllä ympyrää ajella, ennen kuin lykästi parkkipaikan suhteen.
Kävimme brunssilla Sophie's-nimisessä paikassa, jota oli kovasti kehuttu netissä. Paikka oli kyllä symppis ja ruoka maistui (ömm, pekonia, röstiperunaa ja pannukakkua siirapilla - why not?!). Lämmin suositus!
Brunssin jälkeen lähdimme ihmettelemään Aberystwythin linnan raunioita. Linna sijaitsi sopivasti siinä keskustan lähellä, joten pääsimme sinne kävellen.
Kaupungin keskustan laitamaa.
Aikamme käppäiltyämme Aberystwythin rauhallisia katuja lähdimme kohti Castell y Bereä.
Castell y Bere sijaitsi tunnin ajomatkan päässä Aberystwythistä. Se ei varsinaisesti ollut meillä listalla, mutta meillä sattui olemaan luppoaikaa ja satuin paikan löytämään reittimme varrelta Google Mapsista, joten päätimme käydä vilkaisemassa sen. Ja hei, olihan se ilmainenkin!
Castell y Beren löytäminen oli melko helppoa, vaikka se sijaitsikin aikalailla syrjässä. Ainakin oli rauhallista! Ajoimme kapeita teitä päästäksemme päämäärään.
Tällaisen tien kupeesta löytyi parkkipaikka. Castell y Bereen oli parkkikselta lyhyt kävelymatka raunioille.
Castell y Bere ei ollut iso ja rauniot olivat tosiaankin vain rauniot, mutta paikasta aisti historian havinat. Maisemat olivat nätit ja oli mukava hengittää raitista ilmaa keuhkoihinsa.
Lähdimme paikalta ja ajelimme jonkin aikaa, kunnes törmäsimme randomiin pysähdyspaikkaan, josta lähti kävelyreitti jonnekin. Kävelimme jonkin matkaa lammaslaitumen sisällä kulkevaa reittiä pitkin, ennen kuin päätimme kääntyä, sillä meidän piti jatkaa matkaa.
Ja niin lehmien ja lampaiden kanssa hengailun jälkeen palasimme autolle ja lähdimme jatkamaan matkaa Walesin maalaismaisemissa! ... Ja matkalla oli taas pysähdyttävä ottamaan pari kuvaa nätistä maisemasta.
SO SO SO PRETTYYY!!
Kävimme jossain tuhannen asukkaan kylässä syömässä. En enää muista paikan nimeä, mutta annos oli ISO ja täyttävä.
Ruokailun jälkeen bongasimme kyltin beachille, ja koska meillä oli aikaa jonkin verran, päätimme käydä kurkkaamassa rannan. Tuuli tuiversi ja taivaanrannalla lipui synkkiä pilviä eikä rannalla ollut montaa kulkijaa. Täydellistä siis!
Rantahengailusta siirryimme takaisin autoon ja lähdimme ajelemaan meidän bed&breakfast -paikkaan. B&B sijaitsi Dolgellaussa. Tässä vaiheessa on hyvä mainita, että olimme siis pohjoisempana jo, Snowdonian kansallispuistossa.
B&B oli SÖPÖ! Siellä oli ilmeisesti 3 huonetta vain. Paikan omisti vanhempi pariskunta, joka oli todella sympaattinen ja mukava.
Huoneemme yhteydessä ollut kylppärikin oli aivan ihana!
Löysin huoneestamme Keep calm for champs-kirjasen, josta löytyi hauskoja mietteitä eri tilanteisiin. Seuraavaksi muutama niistä:
Nukuimme oikein makoisat yöunet ja herättyämme laitoimme itsemme kuntoon ja laskeuduimme portaat alakertaan, missä pääsimme nauttimaan aamiaista. Aamiaishuone oli aivan hurmaava!
Aamupala oli aika perusbrittiläinen eli tuhti ja täyttävä. Sen jälkeen olikin hyvä jatkaa matkaa Portmeirioniin, jonne oli sellainen 40min ajomatka B&B:stä. Portmeirion on siis italialainen kylä, mutta kuten B&B:n omistajapariskunta kertoikin, se muistuttaa arkkitehtuuriltaan italialaista ja on pikemminkin "movie set" kuin aito italialainen kylä. Sieltä löytyy majapaikkaa ja kahvilaa, ravintolaa, turistikamaa myyviä liikkeitä yms.
Olimme ostaneet liput etukäteen netistä, sillä se oli muistaakseni edullisempaa kuin portilta. £11 per pää ja parkki oli ilmainen.
Portmeirion oli ihan ok. Siis kyllähän on hatun noston paikka, että joku on päättänyt, että tähän rakennetaan italialainen kylä! Koska ensimmäistä kertaa paikasta luettuani piti ihmetellä, että anteeksi mitä - missä on italialainen kylä?!
Sää oli harmaa ja alkoi pian satamaan sen jälkeen, kun päätimme lähteä jatkamaan matkaa. Ajoimme Llyn Peninsulaa pitkin ja päätimme piipahtaa Pwllheli-nimisessä pienessä kaupungissa (asukasluku 4000). Sinne oli puolen tunnin ajomatka Portmeirionista.
Oooooh so clever!
Kävimme myös herkuttelemassa.
Kävimme myös rannalla, vaikkei varsinaiset rantakelit olleetkaan.
Seuraavaksi oli suunnitelmassa käväistä Whistling Sandsillä. Kyseinen ranta sijaitsi Llyn Peninsulan kärjessä ja se on tunnettu siitä, että rannan hiekka ikään kuin viheltää, kun siinä kävelee. Tällaisia rantoja on vain muutama maailmassa. Olinkin siis kiinnostunut kokemaan tämän viheltävän hiekan!
Rannalle oli lyhyt kävelymatka parkkipaikalta. Rannalla oli myös kuvassa näkyvä rakennus, jossa sijaitsi kahvila. Sisällä emme kuitenkaan käyneet, vaan kuljimme ympäri rantaa ja nautimme maisemista.
Rannalla oli lisäksemme vain muutama ihminen - jälleen kerran. Saimme siis tosiaan viettää rauhallista aikaa rannalla käppäillen.
Nousin parempien maisemien toivossa ylemmäs harjanteelle.
Whistling Sands oli nätti paikka. Ja hiekka totta tosiaan vihelsi! Alussa emme meinanneet kuulla mitään tuulen tuiverruksen takia, mutta kun kuljimme hieman suojaan, niin kuulimme äänen. Oli jännää! Whistling Sandsillä on muuten kuvattu brittiläistä tv-sarjaa, The Last Kingdomia.
Whistling Sandsin jälkeen meillä oli nälkä, joten kipaisimme jossain lähellä olevassa pubissa syömässä. Pubissa oli hiljaista, kun sinne saavuimme, mutta väkeä alkoi tulemaan aikalailla, kun saimme ruoat eteemme.
Lähellä pubia sijaitsi Google Mapsista katsottuna Penllech Beach tai Traeth Penllech. Meillä oli aikaa, sillä oli alkuiltapäivä, joten päätimme kipaista käydä siellä. Llyn Peninsulan biitsit tutuiksi!
Rannan löytäminen oli ihan mielenkiintoista. Auto nimittäin piti jättää hieman isompaan parkkiin, josta piti sitten kävellä reitille, joka kulki lammasaitauksen läpi. Muuten ei päässyt rannalle. Olimme ainoita rannalle menijöitä tuohon aikaan illasta. Vaikka ilma oli viileähkö ja tuulinen, ei kuitenkaan satanut, joten olimme tyytyväisiä.
Tästä läpi ja portti auki ja kiinni!
Merta näkyvissä! Kunhan ensin selvitään sinne.
Lampaat olivat hieman kummissaan, kun oli tuntemattomia kulkijoita.
Siellä se ranta on!
Miten minusta tuntuu, että lampaat olivat eksyneet aidan toisellekin puolelle? Tai ehkä ne olivat jonkun toisen omistuksessa. I don't knooowww.
Tämäkin ranta oli aivan ihana! Vahva suositus! Se sijaitsee aika syrjässä, mutta ihanalla paikalla.
Rannalta kävelimme samaa reittiä takaisin autolle ja lähdimme etsimään meidän seuraavaa yöpymispaikkaa, airbnb:tä tällä kertaa. Se sijaitsi Llithfaenissa. Odotin sitä paljon, sillä se oli arvioiden perusteella aikamoinen helmi!
Pari kertaa harhaan ajettuamme löysimme airbnb:n. Hostimme otti meidät lämpimästi vastaan. Hän kertoi ympäristöstä ja airbnb:stä erittäin kattavasti.
Tuolla nukuimme! Erikseen olivat suihku- ja wc-tilat sekä pieni keittiö, josta löytyi tee- ja kahvitarpeet.
Olimme maaseudun ympäröimänä - mutta siinä nyt ei ollut mitään uutta!
Illalla taivaanranta oli kaunis, tässä hieman kämäinen kuva siitä. Häviävä sateenkaari vasemmalla!
Yöllä satoi rankasti ja heräilimme sadepisaroiden ropinaan. Muuten uni maittoi ja heräsimme suhtkoht virkeinä seuraavaan aamuun.
To be continued...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti