Se olisi sitten matkaturinoiden aika! Pari viikkoa tien päällä meni kuin siivillä ja kuten edellisessäkin postauksessa tuumailin, niin todella paljon tuli koettua ja nähtyä tuona aikana. En tiedä, kuinka monta osaa näitä reissupostauksia tulee - sen näkee sitten.
Joka tapauksessa: lähtekäämme aivan alusta. Perjantaina 7.6 nousimme siskon kanssa Kuopiosta Helsinkiin menevään bussiin klo 9. Kampissa kävimme rauhassa syömässä ja sisko meni unohtamaan vessaan aurinkolasinsa, jotka olivat kadonneet sen siliän tien, kun palasimme vessoille. Etsimme laseja löytötavarapisteeltäkin tuloksetta (niitähän on siellä siis miljoona). Uusien aurinkolasien metsästykseen tuntui kuluvan iäisyys, mutta vihdoin ja viimein sisko ne löysi, enkä minä menettänyt hermojani (no... ehkä vähän).
Meillä oli Finnairin iltalento Lontooseen, ja se meni oikein leppoisasti, vaikka väsyneitähän me olimme määränpäähän päästyämme koko päivän eri kulkuvälineillä matkusteltuamme.
Yläilmoissa oli nättiä.
Heathrow'n kentältä ulos päästyämme etsimme Hoppa-bussin, joka veisi meidät lentokenttähotelliimme. Löytäminen ei ollut vaikeaa, ja pääsimme helposti perille, wohoo!
Hotellihuoneemme.
Suihkun ja Norton Graham Show'n kautta nukkumaan! Ja hyvinhän se uni maittoi. Seuraavana aamuna palasimme Heathrow'lle ja siellä suuntasimme bussiterminaaliin, sillä lähdimme kohti Walesia ja Cardiffia! National Express kyyditsi meidät kolmessa tunnissa sujuvasti päätepysäkille. Paitsi ettei ihan - alkuperäinen pysäkki ei ollut käytössä jonkun urheilumatsin takia, mutta väliaikainen pysäkkikään ei huono ollut. Myös Take That esiintyi tuona iltana Cardiffissa ja aiheuttaisi illalla keskustan sulkemisen (jokainen isompi konsertti aiheutti, esim. P!nkinkin keikkailtana).
Mehän ei tultu Cardiffiin Take Thattia katsomaan, eheeeei! Kuljimme kimpsuinemme ja kampsuinemme läpi Cardiffin ja päätimme mennä lentokentälle junalla. Ai lentokentälle - why?! Koska olimme varanneet sieltä sen meidän auton!
Myönnän, että olin jo valmiiksi hieman stressaantunut tulevasta ajamisesta vasemmalla puolella. Samaan aikaan ajaminen vasemmalla puolella kuulosti jännittävältä, hyvällä tavalla. Cardiffin lentokentälle päästyämme etsimme Hertzin vuokrauspisteen. Jonkin verran harhailimme, ennen kuin sen löysimme, vaikka kenttä onkin pieni. Hertzin toimipisteellä oli nuori nainen, joka ei sen kummempia jaaritellut. Koko noutoprosessi oli ohi parissa minuutissa. Suurin piirtein meiningillä avaimet käteen ja auto on tuolla päin, bye.
Saimme allemme Corsan. Sillä oli ajettu reilut 2000 mailia, eli uusi auto kyseessä. Meinasin toimistolla sanoa, että meille ei tarvitse uutta antaa... Onneksemme emme onnistuneet sitä kolaroimaan, vaikka aika puskissa ajoimmekin ja kerran isomman kuopan kautta kävi koko autoparka. Palautuksen aikaan auto oli likainen niin sisältä (hiekkaista) kuin ulkoa.
Minä siis ajoin ja sisko hoiti Google Mapsista kartanluvun. Navigaattori olisi varmasti auttanut parhaiten, mutta emme halunneet laittaa rahaa likoon sitä varten.
En päässyt harjoittelemaan ajamista vasemmalla puolella, sillä Hertzin pihassa ei voinut ajella vapaasti ja olihan se ahdas. Jonkin aikaa tutkailtiin, mistä mikin juttu toimii, ennen kuin vain lähdettiin liikkeelle. Ajaminen oli super kuumottavaa sekä kuskille että pelkääjän paikalla istujalle. Meillä oli myös hieman matkaa edessä ensimmäiseen päämäärään - 2 tuntia.
Ajoimme sekä motarilla että kapeilla ja mutkaisilla teillä, joita reunustivat ainakin kolmimetriset tiheät puskat. Silloin tällöin oli aavistuksen leveämpi kaistale, josta pääsi ohittamaan vastaantulevan. Olin aiemmin lukenut, että tuollaiset kapeat tiet ovat hyvin normaaleja Walesissa, joten täysin puskista (heh) tuo ei tullut. Oli se silti kuumottelevaa.
Ensimmäinen etappimme oli biitsi! Sen piti olla Barafundle Bay alkuperäisen suunnitelman mukaan, mutta päädyimme sitten Freswater Eastin rannalle. Eipä ollut tuossakaan rannassa valittamista, ei ollenkaan. Merituuli kävi voimakkaasti läpi hiuksien, sisko aloitti simpukoiden keräämisen rannalla ja fiilis oli vapaa ja huoleton!
Hetken käppäiltyämme Freswater Eastissa lähdimme ajelemaan Freswater Westiin, minne oli parinkymmenen minuutin ajomatka. Freshwater Westiin halusin käymään nimenomaan sen takia, koska siellä on kuvattu Harry Potteria. Sinne jonnekin on myös Dobby haudattu! Kuvauspaikka oli siellä jossain, mutta mitään merkkiä paikasta ei rannalta löytynyt (sellaista, että hei, tässä kohti kuvattu tms.). Nättiä oli tuollakin rannalla!
Rantojen jälkeen päätimme lähteä majapaikkaamme airbnb:hin, jonne ajoi 45 minuuttia tuolta Freshwater Westiltä. Airbnb oli hieman syrjässä, mutta oikein söpö paikka. Se oli lisärakennus päärakennuksen kyljessä. Hostimme oli vanhempi rouvashenkilö, jonka miehen tapasimme samana iltana: "Ovi on auki, menkää sisälle vaan!" Hostimme oli kirjoittanut meille söpön viestin:
Seuraavana päivänä suuntasimme tosiaan varhain kohti Skomer Islandia! Koska tuo sunnuntaiaamu oli varsin aurinkoinen ja lämmin, oletimme, että sitä porukkaakin olisi. Skomer Island on siis saari, jolla asustelee lunneja, joita suojellaan (ovat melko harvinaisia). Toki siellä asuu muitakin lintuja ja erilaisia kasveja, jotka ovat suojeluksen alla, mutta saari on tunnettu etenkin lunneistaan. Lauttoja Skomerille lähtee vain tietyin väliajoin ja ihmisiä pääsee saarelle enintään 200 päivässä. Lippuja ei saa varattua etukäteen, vaan ne tullaan jonottamaan. Lippujen myynti alkaa kahdeksalta aamulla, mutta jos siihen aikaan vasta on hyvän sään sattuessa menossa jonottamaan, niin voi olla liian myöhäistä.
Me pääsimme jonottamaan hieman seiskan jälkeen. Siinä vaiheessa jono oli totta tosiaan jo sen verran pitkä, että olin varma, ettemme ensimmäiseen kympin lauttaan ainakaan pääsisi. Olin oikeassa: pääsimme kello yhdentoista lauttaan. Hätä ei ollut kuitenkaan tämän näköinen: Mantereellakin oli paljon upeita reittejä upeissa maisemissa! Kiertelimme ympäriinsä ja räpsimme kuvia.
Siis kuinka nättiä, häh?!
<3
Yllättävän nopeasti aika kului ja pian oltiinkin jonottamassa lautalle.
Lautalla oli tiivis tunnelma. Paluulippu takaisin mantereelle ostettiin lautalla, kun oltiin matkalla saarelle - ja vain käteinen kävi. Olin lukenut tästä jo aiemmin, joten yllätys se ei ollut.
Hieman ehkä yllättäen oli suomeksikin ohje. Tämä on Skomerilta.
Ennen kuin pääsimme kiertämään vapaammin saarta, meille pidettiin lyhyt briiffaus saaresta ja sen linnuista ja kasveista - tärkein ohje oli, että reiteillä oli pysyttävä koko ajan. Sitten päästiinkin kiertämään saarta, ja voi että! Oli kyllä eeppinen saari! Mieletöntä, kuinka paljon siellä on erilaisia kasveja ja lintuja! Varsinkin siinä kohti saarta, jossa suurin osa lunneista asusteli, kävi korviahuumaava humina siitä kaikesta viserryksestä ja elämästä. Aivan oma maailmansa! Todella kiehtovaa ja ihanaa!
Kuinka monta kuvaa voi pelkistä lunneista ottaa? Vastaus: No aika monta. Lunnit ovat Skomerin vetonaula ja ne olivat myös meidän kohokohta saarella. Nautimme koko saaren maisemista tietenkin myös yleisellä tasolla.
Meidän paluulauttamme lähti saarelta muistaakseni neljältä. Lautta oli hieman myöhässä, mutta eipä tuo haitannut.
Mantereelle päästyämme totesimme, että nyt on nälkä. Meillä oli saarella hieman snackia mukana (koska saarella ei ole myynnissä ruokaa), mutta tarvitsimme enemmän muonaa jaksaaksemme. Aikainen illallinen it is! Meidän reitillä ei hirveän monta ravintolaa ollut, joten päädyttiin sitten ajamaan The Ocean Cafe Bar & Restauranttiin Broad Havenissa.
Ruoka oli keskivertoa. Ei ollut mitenkään wow-elämys, mutta se täytti. Ja se riitti meille siihen hätään.
Seuraavaksi ajeltiinkin meidän seuraavaan yöpymispaikkaan, airbnb:hin. Se sijaitsi lähellä New Quaytä - kuitenkin maaseudulla. Tämäkin paikka oli oma bungalow'nsa päärakennukseen liitettynä. Todella siisti paikka, ja takapihalla hengaili lehmiä.
Jätän tämän matkakertomus osa 1:sen tähän. To be continued...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti