In Dells

Huom! Alla oleva kirjoitettu puoliksi sunnuntaina, puoliksi keskiviikkona.

Niin se aika on vierähtänyt siihen pisteeseen, että on lämmin toukokuinen sunnuntai-ilta Wisconsin Dellsissä. Viides päivä täällä, kolmas työpäivä tänään purkissa. Aivan niin kuin aavistelinkin, Suomi tuntuu hyvin etäiseltä paikalta täällä. Aivan kuin olisi toisella planeetalla! Välillä se sitä onkin, sillä aina ei esimerkiksi wifi toimi ja jos toimiikin, niin parhaiten keittiön tiskialtaan yläpuolella...

Washington DC ja Chicago olivat molemmat ihania, joskin Chicagossa vietin vain illan ja sekin satoi. Näistä reissuista teen jonkunlaisen lyhyen koosteen, kunhan tosiaan ehdin. Nyt ensin voisin kertoa, miten täällä Dellsissä on lähtenyt käyntiin.

Kuljin Chicagosta Madisoniin Megabussilla (joskin itse bussi oli toisen yhtiön) keskiviikkona, ja seuranani oli yksi suomalainen kollega, joka työskentelee eri tehtävissä Bartlettilla. Bussimatka kesti 3 tuntia, ja meni joutuisasti. Matkalla katselin ohi viliseviä peltoja harmaan taivaan alla - näkymä olisi voinut olla Suomesta!

Perille pysäkille saavuttuamme ketään ei ollut heti vastassa. Kolmas suomalainen kollega tuli viiden minuutin päästä meidän jälkeemme pysäkille toisella bussilla, ja jäimme odottamaan kyytiä. Kohta paikalle kurvailikin itse meidän pomo, Tom. On siis koko Bartlett -paikan omistaja tällä hetkellä. Vaikutti mukavalta jenkiltä hän. Välillä autossa oli pienoisia hiljaisuus -hetkiä, mutta laitetaan jet lagien piikkiin.

Madisonin pysäkiltä Dellsiin kesti autolla noin tunti. Perille päästyämme kävimme heti ensin toimistolla hakemassa paperinipun, mikä piti täyttää ASAP. Sen jälkeen Tom ajoi meidät traikuillemme ja toinen suomalainen tyttö osoittautuikin kämppiksekseni kolmen hengen traikkuun. Valitsimme huoneet, jotka olivat kyllä samankaltaisia, mutta aavistuksen eri kokoisia.

My room.

Alla oleva kirjoitettu keskiviikkona:

Tämä traikkuparkki on todella kotoisa ja yhteisöllinen. Jenkkityyliin morjenstellaan ja vilkutetaan toisillemme tervehdyksen merkiksi, kun vastaan tullaan. Täällä siis asuu meitä suomalaisia mutta myöskin amerikkalaisia työntekijöitä. Työpaikka eli exploratory näkyy keittiön ikkunaan, ja työmatka on siis hyvin olematon. Pyykkitupa on vieläkin lähempänä.

Ensimmäisenä päivänä töissä sain haravoida nurmialueita ja siinä menikin hikoillessa 2 ja puoli tuntia. Voin vain kuvitella, minkälaista hikoilua on luvassa, kun säätilat ovat oikeasti nihkeät +30 celsiusta ja yli... Nypin myös rikkaruohoja ja tutustuin paikkaan. Eli tuntui siis todella, että nyt ollaan töissä! Hyvä niin.

Tähän mennessä olen saanut luvat kaikkiin paikkoihin, mihin luvat tarvitaankin. Saan siis olla itsenäisesti vastuussa laitteiden käyttämisestä. Päivä päivältä olo on myös varmempi niiden käyttämisessä. Laitteita ovat mm. pyörä, mikä kulkee ilmassa paksua narua pitkin ja gyrotron, mikä viuhuu jokaiseen suuntaan ja asiakas istuu kyydissä ja on välillä ylösalaisin. Asiakaspalvelutilanteet sujuvat mielestäni hyvin sujuvasti ja rauhallisesti - varmastikin aiemmista työpaikoista opittua.

Ylläolevassa kuvassa MIR -space station, minkä aikoinaan vielä eläessään Tommy Bartlett osti huutokaupasta Venäjältä ja kiikutti Dellsiin. Näitä on koko maailmassa 2 samanlaista, toinen täällä ja toinen Venäjällä. Monet kävijät eivät lue tarkkaan kaikkea tuolla, ja kuvittelevat, että se on feikki alus. Onkin hauska kertoa, että tättädäää, it's real! Sitten aletaankin tutkimaan tarkemmin ja ottamaan paremmin kuvia. 

Taidan nyt päättää tämän tähän, jotta pääsen joskus julkaisemaankin tämän postauksen. Wifi todellakaan ei toimi yhtä terävästi kuin on tottunut, ja kuvienkin lataaminen tähän kestää tuskastuttavan kauan. Päivät ovat lisäksi kiireisiä ja pitkiä, joten hirveästi ei bloggaamaan ehdi. Eikä oikein muutenkaan netissä kerkeä hengailemaan. Hiljaista blogieloa on siis odotettavissa, mutta jospa kerkeäisin tässä kuussa edes pariin otteeseen päivittelemään - se jää nähtäväksi!