Sunnuntai-aamu oli melko nihkeä. Sillä lailla nihkeä, että heräsin puoli neljän maissa noin neljän tunnin yöunien jälkeen. Herätyskellon kiinni painaessani kroppa huusi, että jää vielä lepäämään. Mieli muistutti siitä, että nyt ei kannta jäädä makaamaan paikoilleen, sillä seikkailu kutsuu! Ja kutsuunhan on vastattava!
Helsinki-Vantaalle saavuin hieman ennen viittä. Niinhän sitä ajattelisi, ettei tuohon aikaan vielä niin aamuruuhkia olisi, muttaaaaa oh boy was I wrong. Niin paljon ihmisiä! Jonottaa sain kauan, mutta se oli ihan okei, sillä olin hyvissä ajoin. Katselin, kuinka ihmiset tiuskivat lentokentän työntekijöille, ja pohdiskelin, että siinä on yksi vaativa asiakaspalvelutyö. Respect.
Kun pääsin turvatarkastuksen läpi, jäi minulle vieläkin ylimääräistä aikaa. Kuljeskelin ympäriinsä ja ostin kolmen euron Novelle-pullon.
Lento Helsingistä Amsterdamiin oli ohi hujauksessa. Amsterdamin kentällä minulla oli tosiaan 6 tuntia vaihtoaikaa, ja päätin käväistä kaupungilla. Kysäisin info desciltä asiasta, ja siellä olivat todella iloisia suunnitelmastani. Niinpä ostin menopaluu junalipun lentokenttä-keskusta-lentokenttä, ja junailin itseni kertaakaan eksymättä perille!
Amsterdamissa oli aurinkoista, mutta viileää. Paljon turisteja, ihan kaikkialla. Onko sitten sunnuntain takia (vkl matkailijoita?) vai onkohan heitä sitten päivittäin noin paljon katukuvassa...
Lähdin kävelemään ympäriinsä, kamera kädessä. Kanaalit tulivat harvinaisen tutuiksi, koska niitä oli joka nurkan takana.
Anne Frankin talo! Lähemmäs en päässyt, oli vaan niin julmetusti populaa ympärillä.
Paluu lentoasemallekin kävi sutjakkaasti. Olin erittäin tyytyväinen lyhyeen visiittiini Amsterdamissa! Netistähän luin, että jos on 6 tuntia ainakin transfer, niin siinä ajassa kerkeää oikein hyvin käydä kaupungilla - kunhan pitää itse huolen ajasta. Netti oli kerrankin oikeassa!
Amsterdamin kentän turvatarkastus olikin sitten omaa luokkaansa, mikä ei nyt hirveästi ihmetyttänyt. Hyvä, että ollaan tiukkoja. Siitä valittaisin, jos liian lepsulta homma vaikuttaisi.
Amsterdamin ja Pekingin välistä 9,5 tunnin lentoa en innolla odottanut. Tuollaiset pitkät lennot ovat aina hieman rasittavia. Yllättäen kaikki kuitenkin sujui mutkittomasti tällä kertaa! Yleensä poden univajeen vuoksi päänsärkyä jossain vaiheessa tuollaisilla lennoilla, mutta nyt ei tullutkaan mitään! Nukahdin jopa 3-4 tunniksi, mikä oli aivan uutta, sillä en saa nukutuksi lennoilla. Näin niin kuin yleensä siis. Kertaakaan en tällä kertaa särkylääkettä kuitenkaan tarvinnut napata suuhun. Jei!
Pekingissä satoi. Koska lento Pekingiin oli hieman myöhässä, pohdin, kerkeänkö hyvin lennolle. Minua ja muita transfer matkustajia oltiin kuitenkin vastassa, printattujen lentolippujen kera. Wow! Meidät johdatettiin nopeasti turvatarkastukseen, missä tuntui kestävän ikuisuus. Tälläkin kertaa oltiin tiukkoja tarkastuksen suhteen, plussaa siitä!
Lento Pekingistä Seouliin viivästyi meidän transfer -matkustajien lentojen myöhästymisen takia. Laukkujen siirrossa nimittäin kesti aikansa. Odotettiin sitten joku extra 20 minuuttia.
Seoulissa olimme noin puolitoista tuntia myöhemmin. Ja voi sitä onnen ja epäuskon tunnetta, kun liideltiin aurinkoisen Seoulin yläpuolella! Tajuttomasta väsymyksestä ja sekavasta olotilasta huolimatta olin niin iloinen, että oli hankala olla hymyilemättä. Voi Seoul!
Koreassa jouduin jonottamaan jonkin aikaa immigrationiin. Sinä aikana viestittelin frendeille ja perheenjäsenille, että HEREEE I AMMM!
Immigration oli piece of cake, ja ruumalaukun mukaan napattuani heitin hupparin pois (lämmintä oli +28...), ja taivalsin hikisenä metroon. Ongelmia ilmeni, kun en saanutkaan pankkiautomaatista visa debitilläni rahaa. Kyseessä on sama pankkikortti, mitä viimeksikin Koreassa ollessa käytin, ja silloin kyllä toimi... Onneksi minulla oli hieman leftover rahaa edelliseltä reissulta mukana, niin pääsin metroon.
Kokeiltuani monesta eri automaatista, päätin luovuttaa ja suunnata vain hostellille. Hostelli löytyi vaivatta Hyehwan alueelta, lähes suoraan yliopiston vierestä. Hostellin respassa selitin tilanteeni ja siellä ystävällisesti ymmärrettiin asian laita. Huh!
Neljän hengen huoneessani. Heillä ei ollut private roomia (minkä olin varannut) enää, joten sain tämän private roomikseni! Viereisessä huoneessa on turkkilainen tyttö. Yhdessä jaamme siistin keittiön ja kylpytilat.
Lähden täältä hostellista sitten frendin luo yöksi torstaina. Kolme yötä nyt täällä, toinen edessä.
Tänään... Tai itse asiassa eilen (tiistai) oli sateinen ja äärimmäisen tuulinen päivä. Siksipä suuntasin Seoul Museum of Historyyn. Kyseinen museo on ilmainen. Vaikken mikään historia-fani olekaan, oli ihan rentouttavaa ja mukavaa vain haahuilla ympäriinsä ja katsella vanhoja esineitä ja lukea tarinoita.
Museon jälkeen lähdin etsimään pankkiautomaatteja. Oli erittäin veemäistä huomata, ettei kortti vieläkään toiminut. Suomen päässähän pankki vastasi, että kaiken pitäisi heidän puoleltaan olla ok. Murrrr... Uudet suunnitelmat kehiin - opiskelijakortissani on maksuominaisuus ja tietääkseni se on vielä credit, joten kokeilen sitä huomenna (tai siis no, tänään). Lisäksi saan tukun cashia suomalaiselta frendiltä, jonka tapaan huomenna. Hän antaa meitsille cashina woneja, minä siirrän tililtäni hänen tililleen eurot. It works!
Mutta että joo. Sellaista. Hieman alkoi juuri nyt väsyttää, ei saa minusta enempää irti tällä kertaa. Laterzz!
2 kommenttia:
Kiva, että kävit Amsterdamissa kun oli luppoaikaa. Itse tein saman ku oli 10 tunnin layover siellä ja se kaupunki kyllä vei sydämeni. Ensi kertaa varten (jos lennät uudelleen Damin kautta ja on taas aikaa) varaa etukäteen tuonne Anne Frankin museoon lippu niin pääset jonon ohi. Näkemisen arvoinen paikka :)!
Joo olihan se aika käytettävä hyödyks - ei houkutellut jäädä kentälle kuutta tuntia lorvaamaan. :) Oisin juu kovasti halunnu käydä AF:n museossa mutta jäi nyt toiseen kertaan. Paluulento on kyllä Amsterdamin kautta, mutta vaihtoaikaa kentällä on 2h niin en taida tällä reissulla siellä nyt käväistä. Ainakin on hyvä syy palata takaisin ;)
Lähetä kommentti