Voidaan aloittaa niistä surullisista uutisista. Ukkini menehtyi noin viikko sitten, mikä on hieman varjostanut elämää. Äkkiä ilmi tullut sairaus uuvutti ukin täysin, vieden mukanaan. Viimeisen kerran näin hänet Kuopion sairaalassa, enkä suinkaan ajatellut, että se olisi ollut viimeinen tapaaminen. Tuo tapaaminen oli kuitenkin lämmin, ukki oli järjissään ja puheli normaalisti, vaikka vaikuttikin jonkin verran apealta - kaikki ei ollut kunnossa. Kuka silti olisi uskonut, että lähtöhalaus oli se viimeinen...
Ukki itse tiesi, milloin lähdön hetki oli tulossa. Mummin luona hän kerkesi noin viikon olla, kunnes eräänä aamuna totesi, että tänään hän lähtee. Terveyskeskukselle hän menehtyi, mummin ja isän läsnäollessa. Äidin ja siskon terveyskeskukselle saapuessa lääkäri ei enää löytänyt pulssia ukista.
Surullisista uutisista on aina todella hankala siirtyä iloisista uutisista kertomaan, mutta niin yritän nyt tehdä. Koska elämä on iloa ja surua ja kaikkea siltä väliltä.
Viime aikoina iloiseksi minut on tehnyt mm. tieto siitä, että pääsin kv -tutoriksi! Yli 30 haki, 10 pääsi. (Ryhmä)haastattelussa oloni oli hyvin epävarma, ja unohdin sanoa vaikka mitä, mutta ilmeisesti se meni tarpeeksi hyvin ja minusta pidettiin. Kv-tutoriksi halusin eriiiiittäin paljon, ja olenkin äärimmäisen iloinen siitä, että minut valittiin. Pääsen vaihtareiden kanssa hengailemaan ja höpöttämään taas englantia! Pesti kestää vuoden, alkaen kesä/syksyllä. Itse vaihtoon suunnittelen suuntaavani ensi vuoden syksyllä, sillä se on periaatteessa ainut vaihtoehto, jos kerran olen nyt valmistumassa 2,5 vuodessa. Saa tosin nähdä, kerkeänkö noin nopeasti valmistumaan - aika näyttää.
Ilahduin suuresti myös huomaani saapuneista söpöistä uusista repuista, mitkä tilasin netistä kuukausi takaperin!
yesasia.com, kiitos <3
Toukokuun matkastakin uskaltauduin kertomaan porukoille, kun olin henkisesti valmistautunut heidän reaktioonsa... Mikä ei ollutkaan niin jyrkkä, mitä olin ajatellut! Äiti tosin jotain nurisi, että onko siellä matkoilla pakko kuukausi olla... Ja vielä yksin... Onko kaikki rokotukset voimassa...
Minähän siis hyyyyvin casually kerroin matkasta heille, ettei ole muita vaihtoehtoja kuin toukokuu ja kaikki on hoidossa, älkää huolehtiko piste. Emma 24-vee oli hyvin tyytyväinen Emma 24-veehen. I did it like a boss!
Viime keskiviikkona olimme frendien kanssa approilemassa eli baareja kiertelemässä. Paljon naurua, vielä vähän lisää naurua ja huutonaurua! Hieno iltama, hohoo!
Minä. Ja Luodin Mira oikealla. Esiintyi jatkopaikassa. Päädyin eturiviin, ja tämä on ainut järkevä kuva koko keikan ajalta...
Tällä hetkellä odottelen tuloksia kesätyöpaikoista. Jänskättää, että mitä niistä tulee vai tuleeko mitään. Toivoisin, että pääsisin hieman hankkimaan kesän aikana, eikä tarvitsisi kesäopintoja ottaa. Ei tässä hirveän kauaa pysty odottelemaan... I'm waiting for a miracle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti