Mitä minulle kuuluu

Kauheasti en ole blogia päivitellyt viime kuukausina, joten nyt on aika kurkistaa, mitä kaikkea sitä onkaan tullut tehtyä! Voin kertoa, ettei paljoa ole tapahtunut. Jotain pientä kuitenkin!

Koreassa kevään puhjetessa täyteen loistoonsa (siis äkkiä niitä kukkia ja vihreää oli ihan kaikkialla! Päivässä, parissa se kevät tuli...) myös minulla puhkesi jotain. Epäilin olevani allerginen jollekin, kun lähes koko ajan silmät ja nenä vuotivat ja olo ei ollut hirvittävän hyvä. Sitä ei tapahtunut 24/7, mutta ihan tarpeeksi.

Olin tietysti hämmentynyt, sillä en muistanut reagoineeni mihinkään noin voimakkaasti aiemmin.

Kevät tuli - kevät meni. Ja vieläkin jatkuivat nenän ja silmien vuotaminen. Nggghhhh!!

Suomessakin jatkui... Ja jatkui. Lopulta meni hermot siihen, kun ei meinannut saada nukuttuakaan aivastelun takia.

Varasin allergialääkärille ajan. Minulle tehtiin Prick -testi. Ja selvisi, että olen allerginen heinälle ja... hieman yllättäen - kissalle. Problem solved!

Kävin myös kaksi kertaa Maija Vilkkumaan keikoilla Kuopiossa. Keikat olivat iiiiihania! Ohhoh, aina sieltä lähtee energiaa pursuilevana pois!

Sain myös yhteiskuvan toisella keikalla (aina otettava jokaisen keikan jälkeen, mikäli mahdollista! Niistä tulee sitten kiva kokoelma katsottavaksi)! 2 itse asiassa. Heikossa valaistuksessa. Ensin ihan normikuva, sitten menin sanomaan Maijalle, että "hei, otetaan sellaiset hassut ilmeet!"... Aaaand this happened:

Olin viime kuussa myös serkkuni polttareissa (ensi viikolla häät, jeee!). Meitä oli 11 tyttöä yhteensä, ja hurjan hauska päivä kerta kaikkiaan!

Illalla mentiin karaokebaariin, ja yllätyin totaalisesti, kun joku tuli pyytämään tanssiin kanssaan. Enpä muista, että olisi noin käynyt vähään aikaan... Haluan tässä yhteydessä pyytää anteeksi niitä lukemattomia kertoja, mitä astuin varpaillesi, sinä pitkä muukalainen! Minullahan siis oli aurinkolasit päässä (koska polttarit, ja piti olla hauskasti pukeutunut illalla), enkä nähnyt baarin valaistuksessa kunnolla kasvojasi, mutta vaikutit oikein mukavalta herrasmieheltä. Ah, nyt toivon, että oletkin joku asshole enkä kulkenut onneni ohitse...

Aloin myös neulomaan! Kaulaliinaa! Viimeksi olen pidellyt puikkoja kädessäni yläasteen seiskaluokalla eli 11-12 -vuotta sitten. Muutama päivä sitten sain kuitenkin inspiksen, ostin lankaa ja tällaista olen saanut aikaan:

Ei se nyt maailman kaunein kaulahuivi ole - muttei ruminkaan. Suunnitelmissa olisi tehdä siitä pitkä, että voisi kietaista parikin kertaa kaulan ympäri. Saas nähdä, miten käy. Toistaiseksi ovat puikot pysyneet nätisti käsissä, ja on ollut ihan mukavaa puuhaa.

Hmm, mitäs muuta. Töitä olen tietysti edelleen hakenut - ja pariin kouluunkin myös, vaikkei se alun perin tarkoitus ollut. Näin kuitenkin tein. Toki pään sisällä risteilee muitakin pläänejä, mutta pysykööt siellä päässä. Mikään kun ei ole varmaa vielä. Positiivisin toivein mennään kuitenkin tässä eteen päin, ohoi!