On se hassu juttu - aika tuntuu kuluvan kuin siivillä! Suomessa! Vaikkei ole tehnytkään mitään sen kummempaa. Ollut kotosalla, nähnyt kavereita, katsellut läjäpäin korealaisia draamoja (nyt kun vihdoin on sitä aikaa kunnolla... niin, siihenkö tämä kaikki aika lentääkin?), käynyt paljon koira-vanhuksen kanssa lenkeillä, kironnut itikat maan rakoon (oikeasti, miksi niitä on niin paljon yhyyy - vaikka maalaistyttö olenkin, niin en ikinä tule niihin tottumaan), yrittänyt siivoilla omaa huonetta...
Ah ja nyt tämä sitten menikin ihan sivuraiteille - as always. Viimeisistä Korea-päivistä piti jotain pikkukuvapläjäystä tänne survoa. Katselin äsken haikein mielin viimeisiä kuvia ja hetkiä tuosta maasta, missä tavallaan tunnen itseni vieläkin olevan. Katsellaas, mitä sieltä löytyikään!
Omnomnomn!! Tämä kuva on itse asiassa otettu noin viikko ennen kuin palauduin Suomeen. Eräs socially awkward yli 30-vee miespuolinen kaverini halusi nähdä minut ennen lähtöäni. Eh, kuulostaa tosi kivalta tyypiltä, right? Haha, en hirveän innoissani ikinä ole häntä tapaamaan menossa, mutta ajattelin, että noooh, ehkä nyt kerran jaksan ennen kuin lähden. Käytiin sitten jossain buffet -paikassa syömässä, ja tässä kuvassa buffetin jälkkärit, koska kaikkeahan on maistettava. Maha rutisten sieltä valuttiinkin pois sitten.
Käytiinpäs vielä riisiviini coctail-paikassa juomassa vähän niin kuin toiset jälkkärit. Ah, ai että oli hyvää! Yhyy, ikävä riisiviiniä.
Voi olla, että naureskelin noille nimille hitusen...
Vaikka ilta ei ollutkaan hirvittävän awkward, oli se kuitenkin sen verran... mitenkäs sanoisin... sellainen "meillä-ei-edelleenkään-oo-yhteisiä-puheenaiheita-eli-tää-on-vähän-tylsää" -tyyppinen iltama. Eli siis olin erittäin iloinen, kun erkanimme... Sekin tapahtui kovin omituisesti, kun toinen sanoi, että hän käy saattamassa minut (minun siis piti vaihtaa metroja) toiseen metroon (hän olisi päässyt samalla metrolla takaisin kotiinsa). Olo oli hitusen uncomfortable, mutta onneksi metroni saapui suhtkoht nopeasti. Sinne pujahdin hyvästien jälkeen tyytyväisen onnellisena. Hhöhöhö.
Jaahas, onkohan nämä kaikki nyt ruokakuvia? Ja joo, riisiviiniä tässäkin kuvassa... Eri henkilön kanssa eri päivänä otettu. Tämä safka oli HYVÄÄÄÄ ahhh. Tuolla raflassa tuli naapuripöydästä joku keski-ikäinen mieshenkilö pikkumaistissa meille sitruunasojua tarjoamaan. Oli hirmuisen utelias meikäläisestä... Ainiin, saatiin me twix -patukatkin hältä. Ja jouduin aika monta shottia kulauttamaan alas, kun hän tarjosi. Toki kai olisin voinut kieltäytyäkin, mutten kehdannut. On se kuitenkin kohteliasta ottaa juoma vastaan. Korean wayyyy. Lähdettiin sitten kuitenkin pian pois, kun ystäväiseni sanoi, että tuo mies on outo, lähdetään.
Ihan tulee vesi kielelle näitä kuvia katsellessa! Varsinkin, kun sattuu vielä muistamaan, miltä kaikki maistui. Elämä on... Tämä kahvila oli lähellä Itaewonia. Samassa puljussa myytiin jotain tauluja, eli melkoisen artsy fartsy kahvila oli kyseessä. En enää muista noiden kuvassa esiintyvien nimiä, mutta älyttömän hyvää oli.
KIMCHIIII I'm gonna miss uuuuu! Ihanan filippiiniläisen ystäväni kanssa viimeisen kerran tavattiin ruoan merkeissä - of course. Saatiin tuosta paikasta xylitol- purkatkin messiin (bongaa oikealla vesikupin vieressä).
Nämä kuvat ovat lähtöä edeltävältä päivältä. Iltapäivältä. Muistan, että mentiin jenkkiystäväiseni kanssa tänne söpöön kahvilaan lähellä Hapjeongin asemaa. Sitä ennen vedettiin pizzat Monster pizzassa EYK:n studion alapuolella. Hmm, se koko päivä oli kyllä kunnon syöpöttelyä, kun näin niin monia eri tyyppejä ("Minne mentäis?" "Öööö ihan sama." "Syömään?" "Njooo, okei."). Itku kurkussa, haikein mielin meni se päivä... Myöhemmin illalla piti vielä rientää Apgujeong Rodeo -asemalle viimeistä ystävää näkemään. Kahvilasta poistuessa oli jo melko pimeää ja vesisateen alla hypin metroasemalle.
Mentiin syömään fancyihin paikkoihin, sillä olimme hieman fancymmällä alueella, missä ei hirveän halpaa ole. Riisiviinipaikka on yksi tunnetuimmista riisiviinipaikoista, mitä tuolta alueelta löytyy. Siellä oli seinät tapetoitu julkkisten nimmareilla, mm. JYPin bongasin. Sen takia, koska se sattuu sijaitsemaan alueella, missä monet entertainment companiesit ovat. Plus olihan tuo hunajariisiviini nyt vallan herkullista, ah! Meikäläisen viimeinen iltama hetkeen Koreassa ei olisi voinut paremmin päättyäkään - tiemme vei laulaa luikauttelemaan noraebangiin. Sitä minulle tulee ikävä. Lauleskelua ystävien kanssa yhdessä, kirkkaiden valojen pomppiessa ympäri huoneen, äänen kajahdellessa kumisten seinältä toiselle.
Kirjoitanpas tänään hassusti. Oh well, whatever. Välillä saa olla hieman ruosteessa.
Minun oli tarkoitus palata takaisin kämpille AJOISSA edellisenä iltana, mutta olinkin siellä sitten joskus puolenyön maissa. Siitä taisinkin kirjoittaa yhteen postaukseen pakkaamistohinoissani.
Koko yö meni pakatessa - hirveästi jouduin kamaa pois heittämäänkin, vaikka ajattelin, että sellaisia probleemeja tuskin tulee. Yeah right.
Kukaan ei ollut aamu-seiskalta ottamassa avaintani vastaan, vaikka olin maininnut pari viikkoa takaperin lähteväni sinä päivänä. Heitin avaimen managerin pöydälle, jospa joku sen sieltä löytänyt on...
Kimpsuineni ja kampsuineni ulostauduin goshiwonistani - raskain sydämin, hirmuisen väsyneenä (ei, en nukkunut lainkaan, koska en kerennyt) ja olokin jokseenkin heikkona. Bussiin ehdin nippanappa, ihan tuurilleen meni. Kuvittelin bussimatkan kestävän tunnin, mutta se kestikin puolitoista tuntia. Ainakin.
Aamuruuhka. On my way to the airport...
Kentälle saapuessa koneen lähtöön oli enää vain tunti ja 20 minuuttia, minkä takia en kerennyt viimeisiä woneja tuhlaamaan kentän kauppoihin. Suoraan vaan laukut checkaamaan sisään, ja kiireellä kohti lähtöporttia, sillä sinne oli matkaa. Turvatarkastusten läpi ja junan kautta kerkesin kuin kerkesinkin perille sopivasti.
Nukkumattoman yön jälkeen olo oli todellakin pikkuhiprakassa kuin olisi ollut. Hyi yök. Lento meni lievän päänsäryn ja torkahtelun meiningeissä. Not very good. Suomen kamaralla olo oli jo vähän parempi, kun olin saanut jotain univelkoja torkahtelun avulla poistettua. Ihmettelin vain "kun on niin paljon länsimaalaisia!", kun jonotin passia tullivirkailijalle näyttämään. Jono oli myös PITKÄ, ja laukutkin odottelivat, kun pääsin laukkuhihnalta ne eventually pick uppailemaan.
Serkku oli vastassa ja tavarani hänen kämpilleen vietyämme käytiin ruokakaupassaaaahhh! Ostin paljon suklaata, sitä oli ollut ikävä. Toki "oikeaa" ruokaakin ostin, sillä aikamoinen nälkä oli. Ei lentokoneen ruoalla elä. Niin, vietin tosiaan 3 päivää serkkuni luona Helsingissä Koreasta tultuani. Olo oli tuona aikana kovin väsynyt (pieni jetlag kai - ja kun en nukkunut viimeisenä Korea-päivänäkään, niin sekoitti vielä entistä enemmän), hämmentynyt, mutta muuten ihan okei.
Lisää sitten myöhemmin, see ya!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti