Nukuin seuraavana yönä 12 tuntia putkeen, heräämättä välissä kertaakaan. 12 tuntia oli kuitenkin liikaa, sillä herätessä vieläkin väsytti. Aamupalan ja hetken pohtimisen jälkeen (minne päin tänään?) laitoin itseni valmiiksi ja lähdin hieman nilkuttaen (oikean jalan pohjassa olevien rakkuloiden takia) kohti parlamenttitaloa! Kyseinen rakennus on yksi Budapestin tunnetuimmista. Kyseessä on kertakaikkiaan arkkitehtuaalinen helmi! Olin jo edellisenä päivänä käynyt Budan puolella nappaisemassa kuvan siitä, sillä se on sen verran iso rakennus Tonavan varrella, ettei siitä saa kokonaiskuvaa vierestä.
Parlamenttitalo Budan puolelta.
Parlamenttitalolle ei ollut hotellilta pitkä matka - alle puolen tunnin kävely. Google mapsin avulla perille oli helppo löytää.
Tähän väliin randomisti kuva parlamenttitalon vieressä olevasta patsaasta.
Zoomailua. It's so prettyyyyy!
Maisema toiselle puolelle jokea.
Kävelin parlamenttitalon edustalta ja sain niskat kenossa tuijotella korkeaa rakennusta.
Hieman tuli kieltämättä Tylypahka meininki mieleen...
Budan puolta näkyvissä. Siellä olin käynyt edellisenä päivänä ja bongailinkin tuttuja paikkoja!
Ratsumiespatsas parlamentin edustalla.
Parlamentin edustaa.
Parlamenttitaloa vastapäätä seisoi Museum of Ethnography.
Kuvista voi päätellä, että keli oli varsin harmaa, mutta jossain vaiheessa ilma kirkastui ja sai ihan kunnolla siristellä. Olin unohtanut arskat hotellille, ja huomattuani niiden tarpeellisuuden päätin ne sieltä käydä hakemassa. Hieman ärsytti (not to self: pidä AINA arskat mukana), mutta ei voinut mitään. Arskat haettuani oli jo varhainen iltapäivä.
Halusin käydä Shoes on the Danube Bank -memoriaalilla. Kyseinen muistomerkki kunnioittaa juutalaisia, joita fasistit tappoivat toisen maailmansodan aikaan juurikin muistomerkin kohdalla. Nimi tulee siitä, että juutalaiset pakotettiin ottamaan kengät jaloistaan pois ennen kuin heidät ammuttiin kuoliaaksi ja heitettiin jokeen ajelehtimaan. En ole historiatietäjä, ja tämä tuli itselleni uutena tietona. Muistomerkistä sain tietää googletellessani paikkoja Budapestissä.
Kenkien löytäminen ei ollut helpoimmasta päästä. Olin vilkaissut kartalta, missä kohti muistomerkki on, ja kuvittelin sen paikan tietäväni... Onnistuin kävelemään vastakkaiseen suuntaan. Jepjep! Kävelin rantaa pitkin, ja odotin näköpiiriin ilmestyviä kenkiä, mutta eeeeei. Olin kävellyt aikamoisen matkan vastakkaiseen suuntaan, ennen kuin tajusin virheeni. Ei kai siinä sitten mitään, u-käännös turhautuneiden huokausten saattelemana ja kävellen takaisin päin.
Ja vihdoin pääsin perille! Turistilaumoista kenkien luona ei voinut erehtyä.
Selässä kulki kylmiä väreitä, kun mietin aikaa, jolloin näitä julmuuksia on tehty. Murheellista ja inhottavaa. Oli liiankin helppo kuvitella silmien edessä tapahtuvat vääryydet sillä paikalla, jossa ne oikeastikin olivat tapahtuneet. Siinä kenkien luona seistessä toinen maailmansota tuntui olevan ajallisesti lähellä. Ja onhan se - eihän siitä vielä edes sataakaan vuotta ole!
Kenkien jälkeen siirryin aivan rannan tuntumasta lähemmäs isompaa tietä. Sen varrella oli kalliin näköisiä ravintoloita ja kauppoja sekä patsaita.
The Little Princess-patsas. Olin lukenut tästä aiemmin, ja näin sattumalta se osui matkani varrelle.
Tämän teoksen nimestä ei minulla ole harmainta aavistustakaan.
Itse Shakespeare Starbucksin edessä.
Katupylvääseen mikä-sen-nimi-ikinä-onkaan oli kiinnitetty mainos, johon huomioni kiinnittyi suomalaisen nimen takia...
Great Market Hallista, jonne eksyin kävelyn jälkeen.
Söpö!
Olin superväsynyt ja jalkoihin koski, joten päätin mennä iltapäivällä (joskus neljän-viiden maissa) hotellille lepäilemään. Halusin illalla kuitenkin käydä maistelemassa paikallisia alkoholeja, joten menin sohvasurffaajien appiin ja laitoin sinne hangout-kohtaan olevani available. Vastauksia odotellessa (koska itsehän en jaksanut kosiskella ketään mukaan, vaan jäin laiskana odottamaan, että joku kiinnostuisi seurastani - oikeastaan olin sillä päällä, että joko päädyn jonnekin baariin tai sitten en päädy) päädyin taas Netflixiin katsomaan Umbrella Academya.
Sattuipa kuitenkin niin, että päädyin erään azerbaijanilaisen kanssa baariin maistelemaan unkarilaisia kaljoja ja jotain hieman väkevämpääkin. Tyyppi kertoi tätä nykyä opiskelevansa Budapestissä tutkintoa ja viihtyneensä kaupungissa. Jaoimme matkatarinoita ja oli oikein mukava jutella! Baarin jälkeen hän näytti minulle erään klubin, joka kuulemma edusti hyvinkin unkarilaista klubikulttuuria. Se oli siis valtava rakennus, jossa oli 6 erilaista huonetta - kussakin huoneessa soi eri musiikki, esim. listahitit-huone, heavy metal-huone yms. Enpä ollutkaan ikinä sellaisella klubilla käynyt! Oli ihan mielenkiintoinen kokemus. Hetken pyörimme siellä, kunnes päätimme lähteä. Azerbaijanilainen koitti vielä kosiskella minua mukaansa "minulla on punaviiniä kämpillä" -lauseella, mutta kello oli jo kaksi ja totesin, että nyt pitää kyllä päästä nukkumaan. Nice to meet ya, good night! Ja niin erkaannuimme omille teillemme. Olipahan ilta!
Seuraavana aamuna heräsin viimeiseen aamuun Budapestissä. Kävin hotellin aamupalalla tankkaamassa itseni täyteen rasvaisia makkaroita ja uloskirjauduin hieman ennen yhtätoista. Sama häiskä oli taas respassa, mitä sisäänkirjautuessani. Ja TAAS hän bongahti sieltä tiskin takaa yllättäen, huvituin jälleen. Lähtiessäni hän sanoi suomeksi: "Näkemiin" ja tällä kertaa päätin kehaista hyvästä suomen osaamisesta.
Koska ilma oli nätti, päätin kävellä kohti rantaa. Matkalla koukkasin erääseen puistoon. Istahdinpa siellä penkillekin katselemaan ohi kulkevia ja nauttimaan auringosta.
Kukkaistutuksia!
Istuin penkillä tovin, ennen kuin jalkani kuljettivat minut Tonavan rannalle - jälleen kerran. Kadut olivat täynnä iloisia ihmisiä ja lukuisia hop on hop off -tyyppejä, jotka koittivat houkutella minua bussien kyyteihin. Sellaiseen minulla ei kuitenkaan ollut kiinnostusta, eikä aikaaakaan.
Lisää kukkaistutuksia!
Lyhyen kierroksen jälkeen palasin takaisin puistoon. Ei tehnyt mieli enää käydä missään. Istuskelin ajatusteni kanssa penkillä auringossa ja nautin hetkestä. Ihana vain olla, eikä tehdä mitään kummempaa! Kahden maissa lähdin etsimään bussipysäkkiä, josta lähtisi bussi lentokentälle. Pysäkki löytyi, mutta ennen bussiin hyppäämistä piti käydä vieressä olevalla metroasemalla hakemassa automaatista lippu. Se onnistui helposti! Näytin lippua bussikuskille ja pääsin sisään, ja kohta lähdettiinkin kohti lentokenttää.
Kentällä minulla oli vielä aikaa ennen lähtöä, joten kävin kahvilassa syömässä. Lento kohti Tamperetta lähti ajallaan. Ja nopeastihan se aika koneessa kului Umbrella Academyn viimeisiä jaksoja katsellen...
Miniloma Budapestissä sooloillen oli aivan mieletön! Sain siitä lisävirtaa ihan kaikkeen tulevaan. Ja nyt jaksaakin siihen seuraavaan matkaan, johon on enää parisen kuukautta.
Tämä kuvasi aika hyvin Budapestin matkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti