Maanantaina lähdettiin A:n kanssa Helsinkiin iltabussilla. Tiistai alkoi Sibeliuksen Finlandia -hymnin kuulemisella Senaatintorilla. Komeasti kajahti kuoro siinä portailla!
Senaatintorilla oli myös Tuomaan joulutori, missä piipahdettiin. Ilmaisesta karuselli -kyydistä olin kuullut jo aiemmin, joten suunnattiin sinne jonottamaan. Suurin osa oli tietenkin lapsia, ja hetki epäröitiin, että viitsiikö jonottaa ja viedä pikkuisilta tilaa karusellissa, mutta todettiin, etä eikös mekin olla tavallaan vielä lapsia... Vähän isompia vaan! Karuselli oli söpö, ja kyllähän siellä vihtyi.
Käytiin iltapäivästä tsekkaamassa, oliko ketään hurjaa jo jonottamassa seuraavan päivän keikalle Circuksen edessä, muttemme nähneet ketään.
Kuuden maissa illalla kävelimme taas keskustassa Circuksen ohi ja huomasimme ensimmäisten jonottajien saapuneen! En ole itse ikinä alkanut jonottamaan vuorokautta aikaisemmin kenenkään keikalle - yksinkertaisesti siksi, että olisin tällaisen rupeaman jälkeen todella heikossa hapessa, pyörtymisasteessa ja huonossa olossa. I need sleeeeepppp! Lämpimässä sängyssä mieluiten. Hihi!
Keskiviikko-aamu koitti, heräsimme (lämpimästä pedistä sisätiloista) ja lähdimme keikkapaikalle noukkimaan jonotusnumeromme. Perille päästiin siinä klo 7.45 abouttirallaa.
Mielestäni keikan jonotussysteemi oli erittäin toimiva ja mainio. Ensimmäisen kerran saapuessamme siis saimme numerot käsiimme, jonka jälkeen saimme lähteä minne vaan - kunhan olisimme takaisin paikalla sovittuun kellon aikaan, jolloin jono tarkastettaisiin. Jos et ole paikalla tiettyyn aikaan - menetät jonotusnumerosi ja joudut jonon hännille. Tarkastuksia oli kahden tunnin välein, mikä oli hyvä aikaväli.
Taukojen välissä kävimme syömässä, juomassa ja sivistäytymässä Kiasmassa. Niin, ja kierreltiin kauppojakin. Aika meni nopeasti kun oli jotain tekemistä!
Circuksen edessä kiemurtelevat jonot saivat osakseen hämmennystä ja ihmetystä ohikulkevissa. Pariin otteeseen joku kävi kysymässä A:lta, mikä ihmeen jono tämä on.
B1A4:n keikka sujui alusta loppuun oikein mallikkaasti - ainakaan minulle ei jäänyt mitään hampaan koloon. En ollut missään eturivissä, olisinkohan keskellä Circuksen yleisömassaa ollut, joten säästyin liioilta tönimisiltä. Itse asiassa minulla oli mukavasti tilaa ympärilläni, kukaan vieressä olevista ei yrittänyt töniä minua mihinkään suuntaan, enkä minä tietenkään vastaavasti yrittänyt mitään! Joten pisteet siitä, siinä oli hyvä seistä ja nauttia keikasta.
Kuviahan keikalla ei saanut ottaa, ja olin odottanut, että säännöt olisivat olleet tiukemmat (heti narikalla tsekanneet, ettei kellään ole kameraa tms.), mutta eivätpä tuntuneet olevan. Ainahan joku on ottamassa kuvia. Tämäkään keikka ei ollut poikkeus. Tosin, en nähnyt kuin muutamalla kännykkäkameran vilkkuvan ympärilläni. Nauratti, kun muistelin Big Bangin Seoul -keikkaa, missä kuvaaminen oli myös ehdottoman kielletty, mutta eihän se turvamies voinut kuvaaville mitään. Ehkä niissä ihan edessä oleville, muttei muille. Tämän vuoksi melkein kaikilla oli kamerat ojossa yleisössä. Tilanne oli hupaisa!
B1A4:n keikalla tunsin oloni hieman vanhaksi välillä. Pojat lavalla esittivät hirvittävän cheesejä biisejä, enkä sulanut niille. Nautin siitä, kun sain nähdä tanssia ja kuunnella korean kieltä. Ja hei, missä vaiheessa B1A4:n pojista on tullut niin hyvännäköisiä?? Ilo oli katsella niitä säihkyviä naamoja lavalla. Uuuh!
Siinä keikkaa katsellessa iski suuri ikävä Koreaan - mielessä pyörivät ihanat ruoat, ystävät ja muistot viime reissusta. Pakko päästä ensi vuonna käymään Koreassa! I'M COMING TO EAT ALL YOUR FOOOODZZZ!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti