Jeju matka

Sinne meni loma. Ja jätti tämän tytön jälleen arkeen leijailemaan. Viimeiset kolme viikkoa ovat menneet hujauksessa ja sisältäneet hirvittävän paljon kaikkea kivaa ja jännää – me likes! Nyt on hyvä palailla pikkuhiljaa takaisin arkeen, kun uusi jakso alkaa... Huomenna – iiiiks! Hieman on koulua ollut iksukin, vaikka se meinaakin vähemmän vapaa-aikaa ja paljon aivojen rasitusta. Haluan oppia lisää, vaikka tieto opiskelusta ei innosta. Makes sense, eh?

Eeeeeniveis! Aloitetaan loman tapahtumien purkaminen Jeju -saarelta, missä oleskelin 5 päivää tämän kuun alussa. Alun perinhän suunnittelin käväiseväni siellä itsekseni, mutta en saanut jostain syystä ostettua lentolippuja, joten luovutin ja päätin, että ehkä joskus toiste sitten. Kuinkas kävikään – eräs kaverini, joka ei ollut ollut yhteyksissä meikäläiseen 4 kuukauteen, otti äkkiä yhteyttä. Long story short – tavattiin ja catch uppailtiin ja selvisi, että hänkin oli suunnitellut maaliskuulle matkaa Jejulle. Äkkiä oltiinkin katsomassa lentojen hintoja ja suunnittelemassa matkaa Jejulle! Kuka olisi uskonut...

Ja sitten tosiaan takaisin Jejuun ja matkaturinointiin. Tosin turista en sen kummemmin taida – kuvia senkin edestä varastosta löytyy, niin kuin pitääkin. Höhööö.

Se pitää aluksi mainita, että sairastuin matkaa edeltävänä päivänä. Ilkeä flunssa otti otteeseensa ja taisi kuumettakin vähän olla. ”Taisi” sen takia, sillä kuumemittariahan en omista, mutta tunnen kyllä kuumeen, jos sitä on.

Niinpä ensimmäiset 2 päivää Jejulla olivat olotilan kannalta hieman hankalia, ja voimien kerääminenkin piti hoidella lyhyiden päikkäreiden avulla hostelleissa. Kipeälle ololle ja kaameille silmäpusseille ja kärsivän näköiselle naamalleni en mitään voinut, joten niiden kaikkien kanssa oli elettävä, vaikka olikin surkeaa ottaa posetuskuvia. Ja vastailla huolestuneelle matkatoverille lukuisia kertoja, että juujuu, olen okei, vaikka en näytäkään siltä. Yhyyy.

Se siitä valittamisesta, siirrytääs kuvatuksien esittelyyn! Minulla ei ole hajuakaan paikkojen nimistä enää, joten niitä on turha kysellä - en muista. Sorry.

Näkymä lentokentän edestä.

Meidän hostellissa oli eräänä iltana kanakaljoittelu -pippalot ja päätettiin osallistua. Se olikin mielenkiintoinen ja mieleenpainuva iltama. Istuin ainoana länkkärinä 20 korealaisen seassa ja tunsin ensimmäistä kertaa ikinä oloni kummajaiseksi. Tai ei nyt kummajaiseksi, mutta kuitenkin... Hardcore tuijotus ei niinkään häirinnyt, paitsi ehkä vähän. Jotkut puhumaan uskaltautuneet mainitsivat minun olevan ensimmäinen länkkäri, jolle he ovat ikinä puhuneet. Ja se jännitys, mikä heistä loisti, oli käsinkosketeltavaa. "Saanko kaataa sinulle (sojua)... Oh... Olet ensimmäinen länkkäri, jolle kaadan", parikin tyyppiä mainitsi, kun kädet täristen kaatoivat alkoholia lasiini. Ja se ilo, kun minä vastaavasti kaadoin heille alkoholia laseihin. Siinä vaiheessa olo oli hitusen häkeltynyt. erilainen ja omituinen. Oh well, kokemus sekin!

Ystäväni sattui myös juttelemaan kyseisissä pippaloissa erään miehen kanssa, joka oli itsekseen liikkeellä vuokra-autolla. Tyyppi kysäisi meitä ja erästä toista tyttöä messiin ja niinpä seuraavana aamuna lähdettiin autoilemaan. Kaveri ei englantia oikein osannut, joten kommunikointi oli hyvin epämääräistä.

Useaan otteeseen matkan aikana piti hieraista silmiään ja ihmetellä, ollaanko nyt siis vielä Koreassa tosiaan. Maisemat kun muistuttivat englantilaista maaseutua välillä. Ja toisinaan Hawaijia palmupuita tuijotellessa. Jeju-saari kuuluu kuitenkin Korealle, joten kyllä - Koreassa oltiin, vaikka maisemien puolesta voitaisiinkin olla jossain aivan muualla.

Matka oli mukava ja aikasta stress free. Suosittelen käväisemään kauniilla Jejulla, jos Koreassa sattuu oleilemaan. It's worth it!

Loppuun vielä härö kuva, minkä löysin eräästä vessasta Jejulta. Siis wooot??